Autuas Vasili syntyi Moskovan esikaupunkialueella sijaitsevassa Jelohovon kylässä tsaari Iivana Vasiljevits III:n (Iivana Suuren) hallitsija-aikaan. Hänen vanhemmilleen Jaakobille ja Annalle Herra ei ollut pitkiin aikoihin suonut lasta. Vasilia oli, kuten elämänkerrassa kerrotaan, ”pyydetty rukoillen Jumalalta”. Kristillisen perinteen mukaisesti, vanhemmat pyhittivät tällaiset rukousvastauksena saadut lapset Jumalalle, ja siunasivat heidät munkkeuteen. Rukousvastauksena saadulla Vasililla osoittautui kuitenkin olevan erityinen tie Kristuksen luokse.
Kuusitoistavuotiaana Vasili lähetettiin Moskovaan suutarin oppiin. Hänen ennaltanäkemisen lahjansa tuli pian ilmi. Kerran suutarin pajaan tuli rikas kauppias, joka pyysi valmistamaan sellaiset saappaat, jotka kestäisivät hänellä koko hänen elämänsä. Vasili kuullessaan asiakkaan sanat ensin naurahti, mutta sitten alkoi itkeä. Kun kauppias lähti, mestari kysyi oppilaaltaan, että miksi tämä aluksi naurahti, ja sitten itki. Vasili vastasi, että kauppias ei tule pitämään saappaitaan, koko hänen elämäkseen ne tulevat riittämään, koska hänellä ei olisi elämää enää yhtään jäljellä. Joidenkin päivien kuluttua tuli tieto, että kauppias oli kuollut.
Sen jälkeen Vasili ei kauaa suutarin opissa viihtynyt. Nimittäin hän sai kutsun houkkuuteen, elämänkerta ei kerro tarkkaan: ”Jumalhenkinen Vasili, Pyhän Hengen opastama, kutsuttiin houkkuuteen, elääkseen Kristuksen vuoksi hurjan elämän”. Autuaat ovat aina olleet vapaita monista eettisistä normeista. Mutta sen tason vapaudesta, jonka Vasili Moskovalainen saavutti, ei ollut kuultu edes erikoisimminkaan käyttäytyneiden houkkien osalta. Hengellinen kirjallisuus nimittää Vasilia ”vanhurskaaksi alastomaksi”. Ylipäätään ”alastomiksi” voidaan nimittää kaikkia houkkia, heillä ei ole yllään läheskään mitään vaatteita, mutta Vasilin osalta kyse ei ollut mistään "läheskään". Hän kulki kirjaimellisesti "ilman yhtäkään ryysyä vartalonsa päällä, ilman häpeää, ikään kuin alkuperäinen ennen rikosta", mikä tarkoittaa kuin Aadam paratiisissa, niin kesällä kuin talvellakin. Hämmästyneiden silminnäkijöiden kysymykseen, kuinka hän kesti pakkasessa ilman vaatteita, Vasili vastasi: ”Jos talvi on ankara, niin paratiisi on makea”, millä muistutti jäätyneiden Sebasteian neljänkymmenen marttyyrin urotyöstä.
Vasili on jopa ikoneissa tavallisesti kuvattu alastomana, mikä kuvastaa, ettei tässä määritelmässä ole mitään vertauskuvallisuutta. Niin siis tapahtui todellisuudessa. Esiin nousee kuitenkin joitakin kysymyksiä, joihin elämänkerta ei anna vastausta. Esimerkiksi, miten Vasili käyttäytyi kirkossa, erityisesti valtakunnan pääkirkossa, Jumalansynnyttäjän kuolonuneennukkumisen katedraalissa? Todellako isät ja esipaimenet eivät huomanneet tätä? Nykyiset vanhauskoiset, jotka julistavat olevansa kompromisseja tekemättömiä hengellisten ja eettisten arvojen säilyttäjiä, eivät päästä kirkkoihinsa edes ketään katsojaa lyhythihaisessa paidassa. Ja he tunnustavat ortodoksien rinnalla Vasilin pyhäksi ihmiseksi! Ehkä heillä on ikoneita, joissa on kuvattu tämä alaston? Näiden skismaatikkojen kanssa on kaikki selvää: He eivät päästä pyhättöihinsä Vasilia, eikä itse Kristusta, jos hän ilmestyy! Sanovat, etteivät ole pukeutuneet sääntöjen mukaan. Ja kuinka, mielenkiintoista, että Julma tsaari otti autuaan vastaan palatseihinsa? Ehkäpä Vasili, kuitenkin mennessään kirkkoon tai johonkin taloon puki päälleen jotakin? Asia ei ole tiedossa.
Vasili asui, kuten houkat yleensä, kadulla, kulkurien, kerjäläisten ja raajarikkojen joukossa. Vuonna 1530 rakennettiin Kitai-gorodin muuri ja Vasili valitsi yöpymispaikakseen tornin Varvaran portilla. Hän ei kuitenkaan juurikaan nukkunut, suurimman osan öistään hän vietti rukouksessa.
Suurenmoinen kohtalo tällä Varvaran tornilla! 1930-luvulla torni purettiin kuten suurin osa muuristakin, ja paikka, jolla torni seisoi, asfaltoitiin. Näytti siltä, kuin torni olisi kadonnut jäljettömiin. Mutta 1970-luvulla Varvaran aukiolla rakennettiin maanalaista alikulkutunnelia ja rakentajat törmäsivät tornin perustuksiin, jotka näyttivät olevan paljon alempana kuin viimeisin kulttuurikerros. Perustus restauroitiin, ja nyt sen voi nähdä jokainen, joka haluaa, riittää vain, että menee alikulkutunneliin.
Tällä ainutlaatuisella muistomerkillä voisi olla ortodoksiuskovaisille tärkeä sakraalinen arvo muiden Moskovan pyhien paikkojen ohella. Sanotaan, että kivi muistaa ihmisäänen ja säilyttää sen ikuisesti. Tieteenharjoittajat ovat jopa onnistuneet jollakin tapaa toistamaan muinaisten egyptiläisten äänet, jotka ovat säilyneet pyramidien seinissä. Jos tämä kaikki ei ole ”tieteisfiktiota”, niin Varvaran tornin perustusten kalkkikivilohkareissa pitäisi olla tallennettuna, kuin nauhalle, autuaan Vasilin rukoukset.
Niihin aikoihin Varvaran torin lähellä sijaitsivat niin kutsutut juoppovankilat. Sinne suljettiin tsaarille tottelemattomia, jotka rikkoivat korkeaa käskyä, joka kielsi juominkien järjestämisen krouveissa kaikkina aikoina muutoin kuin joulunpyhinä ja kirkkaalla viikolla. Vasili kävi Vankiloissa ja yritti puhua järkeä hulluille demoneista kärsiville juopoille, kutsumalla heitä katumukseen.
Vasili piti juoppoutta yhtenä ensimmäisistä vitsauksista ja taisteli innokkaasti sitä vastaan. Kävi niin, että hän oli kävelemässä Moskovassa ja pysähtyi yhtäkkiä jonkin talon kohdalla, halasi talon kulmaa, suuteli sitä ja itki katkerasti. Kävi ilmi, että talossa oli menossa sillä hetkellä juomingit. Kun Vasililta kysyttiin, miksi hän oli niin juoppoutta vastaan, hän sanoi: ”Murheelliset enkelit seisovat tämän talon ympärillä ja valittavat synneistä. Ja minä kyynelsilmin pyysin heitä rukoilemaan Herraa näiden syntisten kääntymisen puolesta.” Monet moskovalaiset juopot vapautuivat vitsauksestaan autuaan Vasilin rukousten ansiosta.
Moskovassa asui aatelismies, joka kunnioitti erittäin paljon autuasta Vasilia. Ja Vasili rakasti tätä ihmistä, kävi hänellä välillä kylässä. Kerran houkka saapui ystävänsä luokse ankarassa pakkasessa, ja kun oli lähdössä, aatelinen suostutteli houkkaa ottamaan häneltä turkin, jos Vasili kieltäytyisi yöpymästä talossa. Vasili otti vastaan kalliin lahjan, kettuturkin, jossa oli punainen vuori. Ilahduttaakseen ystäväänsä Vasili puki turkin heti päälleen ja lähti Varvaran tornille, kuin itse olisi ollut aatelinen. Mutta matkalla houkan näkivät jotkin roistot, jotka päättivät ottaa kalliin turkin haltuunsa. Tällainen oli heidän ideansa, jonka keksivät toteuttaa: Yksi heistä makasi tiellä ja teeskenteli kuollutta, ja hänen ystävänsä pyysivät Vasilia auttamaan onnettoman hautaamisessa. Vasili tietysti arvasi heidän viekkautensa, mutta teeskenllen, ettei muka mitään ymmärtänyt, otti turkin, peitteli sillä valekuolleen ja sanoi monitulkintaisesti: ”Viekastelijat kätketään maan poveen.”, ja lähti tiehensä. Heti kun hän katosi näköpiiristä, roistot ottivat turkin, huusivat toveriaan nimeltä, mutta hän ei noussut, makasi elottomana ja oli todellakin kuollut.
Eräänä yönä Vasili rukoili Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraalin portilla suuren Vladimirin Jumalanäidin ikonin alla. Ja yhtäkkiä tapahtui ihme: Ikonista tuli liekki ja kuului ääni, joka ilmoitti Moskovaan tulevasta vitsauksesta. Uutinen tästä levisi nopeasti kaupungilla, ja koko Moskovan täytti huolestunut odotus. Hälytys osoittautui oikea- aikaiseksi. Valtakuntaan saapui krimiläisiä ja kazanilaisia sotajoukkoja. Siellä missä krimiläinen kaani Mehmet-Girei kulki, jäljelle jäi vain tuhkaa. Se, joka ei ehtinyt piiloutua, kidutettiin kuoliaaksi. Lähestyessään Moskovaa, tataarit näkivät, että he eivät yllättäneet venäläisiä, jotka olivat täysin varautuneita puolustautumiseen. Tataarit eivät halunneet koetella onneaan ja vetäytyivät. Siten autuas Vasili pelasti Moskovan. Oli vuosi 1521 ja Vasili III Ivanovitšin hallitsijakausi. Suurimman kunniansa autuas Vasili saavutti tsaari Iivana Vasiljevits Julman aikakaudella. Kerran Vasili tuli Ristin ylentämisen luostariin ja alkoi rukoilla kiivaasti ja sitten alkoi itkeä nyyhkyttäen. Kaikki, jotka näkivät tämän, ajattelivat: Miksi Vasili rukoilee niin kiivaasti ja sitten itkee. Mikä on ongelmana? Joidenkin päivien kuluttua Ristin ylentämisen luostarissa syttyi tulipalo, joka levisi yli luostarin muurin ja melkein poltti koko Moskovan. Tämä tapahtui 21. heinäkuuta 1547.
Autuaan Vasilin maine saavutti itse tsaarin. Iivana Julma kutsui houkan luokseen. Kun Vasili saapui tsaarin palatsiin, tsaari itse juhlisti tilaisuutta, ojensi itse maljan vihreää viiniä. Vasili otti maljan tsaarin käsistä ja heitti sen ulos ikkunasta. Tsaari antoi hänelle uudestaan maljan, ja Vasili heitti jälleen viinin ulos. Tsaari oli ymmällään, mutta antoi vieraalle maljan kolmannen kerran. Ja kolmannen kerran Vasili heitti sen sisällön edes siemaisematta ulos ikkunasta. Julma raivostui. Vasili sanoi hänelle: ”Tsaari, lopeta vihasi ja näe, että ikään kuin tämän juoman vuodattamisella sammutin tulen, joka syleili koko Novgorodia, sammuttaen tulipalon.” Sen sanottuaan Vasili juoksi pois tsaarin palatsista, ja päästyään perille Moskova- joelle asti, ”kulki veden yli kuin kuivalla maalla” ja katosi hökkelialueelle. Tsaarin miehet eivät saaneet häntä kiinni.
Riippumatta siitä kuinka tsaari kunnioitti autuasta, päätti hän tarkistaa, puhuiko Vasili totta. Iivana Julma, laittaen merkille päivän ja tunnin, lähetti Novgorodiin sanansaattajat tarkistamaan Vasilin sanat.
Kun sanansaattajat saapuivat Novgorodiin, he näkivät, että todellakin oli ollut tulipalo. He ottivat selville, minä päivänä ja mihin kellonaikaan tulipalo oli ollut, ja se oli samaan aikaan kun Vasili heitti viinin ikkunasta. Novgorodilaiset kertoivat sanansaattajille ”Tulipalon syttymisen aikaan näimme alastoman miehen, jolla oli vesiastia, ja joka kaatoi vettä tulen liekkeihin.” Kun sanansaattajat palasivat Moskovaan ja kertoivat Iivana Julmalle kaiken, ja hän, kuten elämänkerrassa kerrotaan ”alkoi rakastaa Vasilia enemmän ja alkoi yhä enemmän noudattaa hänen sanojaan.” Mutta tarina ei vielä päättynyt tähän. Jonkin ajan kuluttua Moskovaan saapui novgorodilaisia, jotka näkivät Vasilin kadulla ja huusivat: ”Hän sammutti kaupungin tulipalon!”.
Vasilin suhde Iivana Julmaan muodostui yllättävän läheiseksi. Kuten elämänkerrasta voidaan päätellä, Vasili sai tulla Iivanan suojiin oman mielensä mukaan. Tämä ei tietenkään olisi voinut tapahtua, ellei tsaari itse olisi niin halunnut. He tapasivat usein ja keskustelivat.
Vasili ei pelännyt ollenkaan, sillä houkat eivät tunne pelkoa, tuomita Iivana Julmaa hänen julmuuksistaan. Ja tsaari kuunteli häntä yleensä kuuliaisesti. Montako sielua Vasili pelastikaan tsaarin vainoilta, vain Jumala sen tietää!
Tsaari Iivana Julma ajatteli rakennuttavansa itselleen uuden palatsin. Hän etsi paikan, Varpusvuorelta, jotta hän näkisi koko Moskovan, kuin kämmenellään. Iivana Julma oli erittäin kiinnostunut ajatuksesta rakentaa uusi palatsi. Kerran Vasili saapui Jumalansynnyttäjän, Kuolonuneen nukkumisen katedraaliin liturgiaan, jossa tsaari istui monomahovilaisella istuimellaan. Autuas rukoili syrjäisessä paikassa ja tarkkaili tsaaria. Liturgia päättyi ja tsaari lähti ruokailemaan. Vasili seurasi perässä. Iivana Julma näki hänet lopulta ja kysyi: ”Missä sinä olit?”. ”Siellä missä sinäkin”, vastasi houkka, ”pyhällä ehtoollisella”. ”Miten en sinua nähnyt”, ihmetteli tsaari. ”Mutta minä näin sinut”, sanoi Vasili, ”ja näin, missä sinä todella olit, olitko pyhässä kirkossa vai jossakin muussa paikassa.” ”En ollut missään muualla kuin kirkossa,” vastasi tsaari. ”Tämä ei ole totuus tsaarista. Näin sinut ajatuksissasi kulkemassa Varpusvuorella ja rakentamassa palatsia.”
Autuaalla Vasililla oli suuri vaikutus Iivana Julmaan, mitä historioitsijat eivät ole arvioineet. Mutta epäilemättä, ilman autuaan Vasilin vaikutusta Iivana Julma ei olisi alkanut suhtautua kunnioituksella muihin pyhiin autuaisiin ja ei olisi kuunnellut heidän mielipiteitään, kuten esimerkiksi pihkovalaisen houkan Nikolai Salosin tapauksessa.
Vasili kuoli joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1552, joidenkin mukaan vuonna 1557. Legendan mukaan, ennen autuaan kuolemaa, Iivana Julma vieraili hänen luonaan tsaaritar Anastasian ja poikiensa, kolmevuotiaan Ioannin sekä vastasyntyneen Fjodorin kanssa. Vasili siunasi tsaariperheen ja sanoi prinssi Fjodorille: ”Kaikki esivanhempasi ovat sinun ja sinusta tulee heidän seuraajansa.” Fjodor oli nuorempi poika. Ja hänelle, ei vanhemmalle Ioannille, houkka ennusti valtaistuimen siirtymisen. Ja niin tarkalleen ottaen tapahtui: Vuonna 1581 kruununperijä Ioann Ioannovits kuoli isänsä pahoinpitelyyn ja kolme vuotta myöhemmin, Iivana Julman kuoleman jälkeen, valtaistuimelle nousi Fjodor Ioannovits.
Ioann Vasiljevitš eli Iivana Julma itse kantoi bajaarien kanssa kuolleen autuaan hautausmaalle. Vasili haudattiin Kolminaisuuden kirkolle, vallihaudoille, Kremlin Spasskin porttia vastapäätä. Pian Iivana Julma rakennutti vanhan Kolminaisuuden kirkon tilalle. yhdeksänkupolisen Jumalanäidin suojeluksen katedraalin ja vuonna 1588 kun ensimmäiset ihmeet tapahtuivat Vasilin haudalla, uusi tsaari Fjodor loannovitš määräsi autuaan haudalle rakennettavaksi pyhätön. Ja siten koko katedraali nimettiin uudestaan Vasilin katedraaliksi. Samana vuonna Vasili luettiin pyhien joukkoon. Hänen kuolemastaan oli kulunut 31 vuotta, mikä tarkoittaa, että Vasili kanonisoitiin jo sen sukupolven aikana, jonka sanotaan ”löytäneen” hänet. Erittäin harvinainen tapaus.
Vasili oli erittäin poikkeuksellisen arvostettu pyhä ihminen Moskovassa. Häntä rukoilivat kaikki tsaarista asunnottomiin kulkureihin. Mutta valitettavasti hänet on nyt lähes unohdettu. Häntä muistellaan eniten Punaisentorin katedraalissa, joka kantaa hänen nimeään. Kuitenkin Vasili jatkaa ihmisten auttamista. Hän suojelee matkustavaisia sekä veden päällä että kuivalla maalla, varjelee tulipaloilta ja pelastaa juoppoudelta.
Moskovalaisilla olisi hyvä olla kotonaan hänen ikoninsa, pyhä varjelee erityisesti maanmiehiään. Ja jos menee Varvaran tornin perustukseen ja jättää kirjelapun Vasilille niiden kivien, joihin pyhä itse kosketti, ja jotka kuulivat hänen äänensä, koloon, rukoukset toteutuvat: Pyhän Vasili Moskovalaisen muistoa vietetään 2. elokuuta (15.8. Meletiaanisen /Gregoriaanisen luvun mukaan [1].)
[1] Suomen kirkko viettää autuaan Vasilin juhlaa 2.8. Meletiaanista/Gregoriaanista lukua.