† Tässä kirjoituksessa huomattava. Latinankielistä tekstiä ei ole tarkistettu kuin osittain, se on OCR:n (tesseract) tuottamaa, ja jätetty pääasiassa sellaiseksi kun se oli OCR:n ja Kreikan kielisen tekstin eristämisen ja korjaamisen jälkeen.
Περὶ πειρασμοῦ τοῦ Χριστοῦ, περὶ τῆς τοῦ Πέτρου, καὶ Ἀνδρέου, καὶ τῶν υἱῶν τοῦ Ζεβεδαίου κλήσεως.
Be tentatione Christi in deserto, de vocatione Petri et Andreæ et filiorum Zebedæi.
Kristuksen kiusauksista erämaassa, Pietarin ja Andreaan ja Sebedeuksen poikien kutsumisesta.
« Τότε ὁ Ἰησοῦς ἀνήχθη εἰς τὴν ἔρημον ὑπὸ τοῦ Πνεύματος. » Διδάσκων ἡμᾶς, ὅτι μετὰ τὸ βάπτισμα, μᾶλλον δεῖ προσδοκᾷν πειρασμοὺς, ἀνάγεται ὑπὸ τοῦ Πνεύματος τοῦ ἁγίου· οὐδὲν γὰρ ἄνευ τοῦ Πνεύματος ἔπραττεν. Ανάγεται δὲ εἰς τὴν ἔρημον, ἵνα δείξῃ ἡμῖν, ὅτι ὁ διάβολος τότε πειράζει ἡμᾶς, ὅταν εἰδῇ μεμονωμένους, καὶ μὴ ὑπ’ ἀλλήλων βοηθουμένους. Δεῖ οὖν ἡμᾶς μὴ ἀβούλως ἑαυτοῖς θαῤῥεῖν.
« Πειρασθῆναι ὑπὸ τοῦ διαβόλου. » Διάβολος λέγεται ὡς διαβαλὼν τὸν Θεὸν πρὸς τὸν ᾿Αδάμ. Εἶπε γὰρ αὐτῷ, ὅτι ὁ Θεὸς φθονεῖ ὑμῖν. Καὶ νῦν δὲ τὴν ἀρετὴν διαβάλλει πρὸς ἡμᾶς.
“Tunc Jesus ductus est in desertum a Spiritu.” Docens nus, quod post baptismum nugis oportet exspectare tentationes, ducitur a Spiritu Sancto: nitit enim sine Spiritu fecit. Ducitur autem in desertum, ut ostendat nobis quod diabolus lunc nos tcutet quando viderit solitarios, et non ab aliis adjutos. Oportet igitur nos non temere fidere no lisipsis
“Ut tentaretur a diabolo.” Diabolus dicitur, quod accusaverit et calumniatus fuerit Deum apud Adam. Dixit euim illi, Deus vobis invidet; et nunc virtutem apud nos calumniatur.
“Then Jesus was led up into the wilderness by the Spirit.” Teaching us that after baptism, we should rather expect temptations, He is led by the Holy Spirit, for He did nothing without the Spirit. He was led into the wilderness to show us that the devil tempts us when he sees us isolated, without mutual help from others. Therefore, we should not confidently rely only on ourselves without support.
“To be tempted by the devil.” The devil is called such because he slandered God to Adam, saying to him that God was envious of them. Even now, he slanders virtue before us.
“Sitten Henki johti Jeesuksen erämaahan” Opettaakseen meille, että kasteen jälkeen meidän on odotettavakin kiusauksia. Häntä johtaa Pyhä Henki, sillä Hän ei tehnyt mitään ilman Henkeä. Hänet johdettiin erämaahan, jotta hän osoittaisi meille, että paholainen kiusaa meitä kun näkee meidät yksin, vailla keskinäistä apua toisiltamme.
“paholaisen kiusattavaksi.” Paholaista kutsutaan panettelijaksi, koska hän panetteli Jumalaa Adamille: hän sanoi Adamille että Jumala kadehtii heitä. Ja hän nykyäänkin panettelee meille hyvettä.
« Καὶ νηστεύτας. » Ενήστευσεν, ἵνα δείξῃ, ὅτι ὅπλον μέγα ή νηστεία κατὰ τῶν πειρασμῶν, ὥσπερ ἀρχὴ πάσης ἁμαρτίας, ή τρυφή. « Ημέρας τεσσαράκοντα καὶ νύκτας τεσσαράκοντα. » Τοσαύτας νηστεύει ὅσας καὶ Μωσῆς, καὶ Ἠλίας· εἰ γὰρ πλείους, ἔδοξεν ἂν φαντασία ή σάρκωσις. « Ὕ στερον ἐπείνασεν. » Οτι συνεχώρησε τῇ φύσει, τότε καὶ ἐπείνασεν, ἵνα δώσῃ ἀφορμὴν τῷ διαβόλῳ προσελθεῖν καὶ συμπλακῆναι αὐτῷ διὰ τῆς πείνης, καὶ οὕτω ρίψῃ αὐτὸν καὶ καταβάλῃ, καὶ τὴν νίκην χαρίσηται ἡμῖν.
“Εt cum jejunasset.” Jejunavit, ut ostendat quod magna armaturi coitra tentationes sit jejuniumi, sicut principium omnis peccati, delicir. “Dies quadraginta, et noctes quadraginta.” Tot jejunavit quot et Moses et Elias: quod si plures jejunassel, visa fuisset incarnatio ejus fictitia et apparens. “Postea esuriit.” Quando peruisit naturae, tunc et esuriit, ut daret occasio nem diabolo accedendi et congredjendi secum propter famem, et sic prosternat et dejiciat eum, nobisque victoriam largiatur.
“And He fasted.” He fasted to show that fasting is a great weapon against temptations, just as indulgence is the beginning of every sin. “For forty days and forty nights.” He fasted for as many days as Moses and Elijah did; for if He had fasted for more, His incarnation might have seemed like an illusion. “Afterward, He was hungry.” When He allowed His nature to act, He then became hungry, so that He might give the devil an opportunity to approach and engage with Him through hunger, thus overcoming him and granting us the victory.
“Paastottuaan”. Hän paastosi, jotta näyttäisi meille, että paasto on voimallinen ase kiusauksia vastaan, kun taas kaiken synnin alku on vatsanpalvonta. “Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä” Hän paastosi yhtä paljon kuin Mooses ja Elia; sillä jos hän olisi paastonnut enemmän, olisi hänen lihaksi tulemisensa vaikuttanut kuvitelmalta. “Hänen tuli lopulta nälkä.” Kun hän antoi periksi lihalleen, hänen tuli nälkä, jotta hän antaisi paholaiselle tilaisuuden lähestyä ja punoa juoniaan nälän kautta ja sitten kumosi nämä juonet ja antoi meille voiton.
« Καὶ προσελθὼν αὐτῷ ὁ πειράζων, εἶπεν· ἜΕι Υιός εἶ τοῦ Θεοῦ, εἰπὲ ἵνα οἱ λίθοι οὗτοι ἄρτοι γένωνται. » Ἤ κουσε τῆς ἐξ οὐρανοῦ φωνῆς ὁ λῃστής. Πάλιν εἰ δὲν αὐτὸν πεινῶντα, καὶ ἀμφέβαλλε λοιπὸν, πῶς ὁ Υἱὸς τοῦ Θεοῦ πεινᾷ· διὰ τοῦτο τοίνυν πειράζει αὐτὸν, ἵνα μάθῃ. Κολακεύει δὲ αὐτὸν, νομίζων ὑποκλέψαι, ἐν τῷ λέγειν· « Εἰ Υἱὸς εἶ τοῦ Θεοῦ. » ‘Αλλ’ ἐρωτᾷς· Καὶ τί ἁμάρτημα ἦν τὸ ποιῆσαι τοὺς λίθους ἄρτους; Ἄ κουε οὖν, ὅτι τὸ ἀκούειν τοῦ διαβόλου κατά τι, ἁμάρτημά ἐστιν. Ἄ λλως τε ἴδε· οὐκ εἶπεν, Ἴνα ὁ λίθος οὔτος γένηται ἄρτος, ἀλλ᾽ Οἱ λίθοι, θέλων εἶναι τὸν Χριστὸν εἰς περιττότητα. Τῷ γὰρ πεινῦντι εἶς ἄρτος ἀρκεῖ πάντως· διὰ τοῦτο ὁ Χριστός οὐκ ἤκουσεν αὐτοῦ.
« Ὁ δὲ ἀποκριθεὶς, εἶπε· Γέγραπται, Οὐκ ἐπ’ ἄρτῳ μόνῳ ζήσεται ἄνθρωπος, ἀλλ’ ἐπὶ παντὶ ῥής ματι ἐκπορευομένῳ διὰ στόματος Θεοῦ. » ᾿Απὸ τῆς Παλαιᾶς ἐστιν ἡ μαρτυρία· Μωσέως γὰρ ὁ λόγος. Καὶ γὰρ καὶ οἱ Ἑβραῖοι, τῷ μάννα ἐτράφησαν, οὐκ ἄρτῳ ὄντι, ἀλλὰ διὰ ῥήματος Θεοῦ, πᾶσαν χρείαν τῶν Ἑβραίων πληροῦντι, καὶ πάντα γινομένῳ ὅσα ἂν φαγεῖν τις ἐπεθύμει. Εἴτε γὰρ ἰχθύος, εἴτε ὡοῦ, εἴτε τυροῦ ἐπεθύμει ὁ Ἰουδαῖος, τοιαύτην γεῦσιν παρεῖχεν αὐτῷ τὸ μάννα.
“Et cum accessisset ad eum ille qui ten fat, dixit: Si Filius Dei es, dic ut lapides isti panes fiant (a).” Audivit vocem caelestem latro. Iterum videt eum esurientem, et dubitat adhuc, quomodo Filius Dei esuriat, et idcirco tentat eum ut discat. Adulatur autem ei, putans se quid suffuraturum dicendo, e Si Filius Dei es. Juum rogas, Et quod peccatum erat facere lapides, panes? Audi igitur, quia audire diabolum in aliquo, peccatum est. Vide autem et aliud : non dixit , Ut lapis hic panis fiat, sed lapides: volens Christum ad supera instigare. Esurienti enim unus panis sufficit, et propter hoc Christus non audivit eum At ille respondens, dixit: Scriptum est, Non in pane solo victurus est homo, sed in omni verbo quod egreditur per os Dei. › Ex veteri testamento est testimonium hoc; Mosis enim sermo est. Nam et Hebræi cibati sunt manna, quod nou erat panis, sed per verbum Dei implebat omnem Hebræorum indigentiam, et fiebat omnia quæcunque comedere quisquam cupiebat: nam sive piscem, sive ovum, sive caseum concupiscebat Judæus, illius gustum manna ei præbebat.
“And the tempter approached Him and said, If You are the Son of God, command that these stones become bread.” The tempter heard the voice from heaven and saw Jesus hungry, and he doubted how the Son of God could be hungry. Therefore, he tempted Him to learn more. He flattered Jesus, thinking he could deceive Him by saying, “If You are the Son of God.” But you might ask, “What sin was there in turning the stones into bread?” Listen: to heed the devil in any way is indeed a sin. Moreover, notice that the devil did not say, “Let this stone become bread,” but “these stones,” wishing to provoke Christ into excess. For someone who is hungry, one loaf is sufficient; therefore, Christ did not listen to him.
“But He answered and said, It is written, Man shall not live by bread alone, but by every word that proceeds from the mouth of God.” This testimony is from the Old Testament; it is the word of Moses. For the Hebrews were also fed by manna, which was not bread, but by the word of God, fulfilling all the needs of the Hebrews and becoming whatever one desired to eat. Whether a Jew desired the taste of fish, eggs, or cheese, the manna provided such flavour to them.
“Niin kiusaaja tuli Hänen luokseen ja sanoi: ‘Jos olet Jumalan Poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi.’”. Tämä roisto kuuli äänen taivaasta ja näki sitten Jeesuksen nälkäisenä ja ihmetteli siten kuinka Jumalan Poika voisi olla nälissään. Siksi hän kiusasi häntä lisää, oppiakseen. Hän imarteli Häntä ja luuli saavansa hänet vaiennetuksi sanomalle “Jos olet Jumalan Poika”. Mutta kysyt: “mitä syntiä on kivien leiväksi muuttamisessa?”. Kuulehan siia, että jo paholaisen kuunteleminen on syntiä. Pane lisäksi merkille, ettei hän sanonut: “tämän kiven muuttua leiväksi” vaan “näiden kivien”, haluten saada Kristuksen lankeamaan ylenmääräisyyteen. Nälkäiselle on yksi leipä täysin riittävä, siksi Kristus ei kuunnellut häntä.
“Mutta Hän vastasi ja sanoi:”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” ” Tämä todistus on vanhoilta: Mooseksen sana. Sillä Hebrealaiset myös söivät mannaa, joka ei ollut leipää, vaan tuli Jumalan sanan kautta ja täytti kaikki Hebrealaisten tarpeet ja muuttui siksi mitä kukin tahtoi syödä. Halusipa Juutalainen kalaa, munia tai juustoa, manna maistui siltä.
Τότε παραλαμβάνει αὐτὸν ὁ διάβολος εἰς τὴν ἁγίαν πόλιν, καὶ ἵστησιν αὐτὸν ἐπὶ τὸ πτερύγιον τοῦ ἱεροῦ. ο Μέρος τι τοῦ ἱεροῦ, οἷα τὰ παρ’ ἡμῖν λεγόμενα δίῤῥυτα· ὥσπερ γὰρ πτέρυγες δοκοῦσιν.
Tunc assumit eum diabolus in sanctam civitatem, et statuit eum supra pinnaculum templi. Pars quædam templi erat, sicut quæ apud nos dicuntur δίῤῥυτα: videntur enim sicut ale esse.
“Then the devil took Him to the holy city and set Him on the pinnacle of the temple.” This was a part of the temple, similar to what we call wings, as they appear like wings.
“Silloin paholainen otti Hänet kanssaan pyhään kaupunkiin, asetti Hänet pyhäkön muurin harjalle.” Tämä osa temppeliä on keskellä pyhäkön kattoa, jonka ympärillä on, mitä kutsumme siiviksi, sillä ne näyttävät aivan siiviltä.
Toinen käännös edelliseen lauseeseen:
Tämä osa temppeliä on sen keskellä mitä kutsumme siivistöksi, sillä ne näyttävät ihan siiviltä.1
« Καὶ λέγει αὐτῷ· Εἰ Υἱὸς εἶ τοῦ Θεοῦ, βάλλε σεαυτὸν κάτω. Γέγραπται γὰρ, ὅτι τοῖς ἀγγέλοις αὐτοῦ ἐντελεῖται περὶ σοῦ, καὶ ἐπὶ χειρῶν ἀροῦσί σε, μήποτε προσκόψῃς πρὸς λίθον τὸν πόδα σου. »
“And he said to Him, If You are the Son of God, throw Yourself down, for it is written: ’He will command His angels concerning You, and on their hands, they will bear You up, lest You strike Your foot against a stone.”
“Ja sanoi Hänelle:”Jos olet Jumalan Poika, heittäydy alas, sillä on kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen Sinusta käskyn’ ja: ’He kantavat Sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.’”
Εἰ Υἱὸς εἶ τοῦ Θεοῦ, μονονουχὶ τοῦτο λέγει· Ἐγὼ οὐ πιστεύω τῇ ἐξ οὐρανῶν φωνῇ· ὅμως σὺ, εἰ Υἱὸς εἰ τοῦ Θεοῦ, δεῖξόν μοι. Καίτοι γε, ὦ μιαρέ, εἰ γιός ἦν τοῦ Θεοῦ, κατεκρήμνισεν ἂν ἑαυτόν; Τῆς σῆς ὠμότητος τοῦτό ἐστι, τὸ κατακρημνίζειν τοὺς δαιμονῶντας· Θεοῦ δὲ, τὸ σώζειν. Οὐ γέγραπται δὲ τὸ, « Ἐπὶ χειρῶν ἀροῦσί σε, » περὶ τοῦ Χριστοῦ, ἀλλὰ περὶ τῶν ἁγίων, τῶν δεομένων βοηθείας ἀγγελικῆς. ’Ο δὲ Χριστὸς οὐ δεῖται, θεὸς ὤν.
The devil is essentially saying, “I do not believe the voice from heaven, but if You are the Son of God, prove it to me.” Yet, vile one, if He were the Son of God, would He hurl Himself down? This is your cruelty, casting down those who are possessed. But God’s way is to save. The verse, “On their hands, they will bear You up,” is not written about Christ, but about the saints who need the assistance of angels. But Christ, being God, does not need such help.
“Jos sinä olet Jumalan Poika”, tarkoittaa melkein: “En usko taivaallista ääntä, jos kuitenkin olet Jumalan Poika, näytä se minulle.” Kuitenkin häijyläinen, jos hän olisi Jumalan Poika, heittäytyisikö hän alas? Tämä on sinun omaa julmuuttasi, heittää alas riivattuja, Jumalan tapa on taas pelastaa. “Kantavat sinua käsillään”, ei ole kirjoitettu Kristuksesta, vaan pyhistä, jotka tarvivat enkelten apua. Kristus ei tarvitse, koska on Jumala.
« Εφη αὐτῷ ὁ Ἰησοῦς· Πάλιν γεγραπται· Οὐκ ἐκπειράσεις Κύριον τὸν Θεόν σου. » Ημέρως αὐτὸ, ἀποκρούεται ὁ Χριστὸς, διδάσκων ἡμᾶς διὰ τῆς πραότητος νικᾷν τοὺς δαίμονας.
“Dixit illi Jesus: Rursum scriptum est, Non tentabis Dominum Deum tuum.” Mansuete repellit eum Christus, doccus et nos mausuetudine dæmones vincere.
“Jesus said to him, Again, it is written: You shall not put the Lord your God to the test.” Christ gently repels him, teaching us that through meekness, we can overcome the demons.
Jeesus sanoi hänelle: ”On jälleen kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’” Kristus ajaa hänet kevyesti pois, opettaen meitä voittamaan demonit lempeydellä 2.
Πάλιν παραλαμβάνει αὐτὸν ὁ διάβολος εἰς ὄρος ὑψηλὸν λίαν, καὶ δείκνυσιν αὐτῷ πάσας τὰς βασιλείας τοῦ κόσμου, καὶ τὴν δόξαν αὐτῶν, καὶ λέγει αὐτῷ· Ταῦτα πάντα σοι δώσω, ἐὰν πεσὼν προσκuνήσῃς μοι. » Τινὲς μὲν νομίζουσιν ὄρος ὑψηλὸν, τὸ τῆς φιλοχρηματίας πάθος, εἰς σπουδάζει ἀναγαγεῖν τὸν Ἰησοῦν ὁ ἐχθρός· ἀλλ’ οὐ καλῶς νομίζουσιν. Αἰσθητῶς γὰρ ἐφάνη αὐτῷ ὁ διάβολος· λογισμούς γὰρ ὁ Κύριος οὐκ ἐδέξατο, μὴ γένοιτο. Αἰσθητώς οὖν αὐτῷ ἔδειξεν ἐν τῷ ὄρει πάσας τὰς βασιλείας, κατὰ φαντασίαν ὑποστήσας αὐτῷ πρὸ ὀφθαλμῶν ταύτας, καὶ, « Ταῦτα πάντα σοι δώσω, » φησίν. <Ως γὰρ ἴδιον ὄντα τὸν κόσμον λογίζεται, ὑπὸ ὑπερηφαγας [?]· τοῦτο δὲ καὶ νῦν λέγει τοῖς πλεονέκταις, ὥστε οἱ προσκυνοῦντες αὐτῷ, ἐκεῖνοι ταῦτα ἔχουσιν.
VERS 8, 9. lterum assumit eum diabolus in c montem excelsum valde, et monstrat ei omnia re gna mundi et gloriam illorum, et dicit ei, Hæc omnia tibi dabo, si procideris et adoraveris me. › Quidam putant montem excelsum valde, affectionem et studium in possidendis divitiis, in quem conatur inimicus Jesum ducere; sed non recte opinantur, In sensibili enim forini apparuit ei diabolus. gitationes enim tales non habuit Dominus, aksit. Sensibiliter igitur ei monstravit in monte omnia re gua, ante oculos ea apparere faciens, et, Hire ounia tibi dabo, inquit. Mundum quasi suus proprius esse: proponit, præ superbia. Hoc et nunc dicit avaris, ut adorantes eum omnia hæc habeant.
4:8-9 “Again, the devil took him to a very high mountain and showed him all the kingdoms of the world and their glory, and said to him, All these I will give you if you fall down and worship me” Some believe that this high mountain represents the passion of greed, to which the enemy tries to lead Jesus. But this is not correct. The devil appeared to him in a tangible form, for the Lord did not accept any thoughts or imaginations, God forbid! Therefore, the devil visibly showed him all the kingdoms on the mountain, presenting them before his eyes as an illusion, and said, “All these I will give you.” He speaks as if the world were his own, out of pride. And this is what he now says to the greedy, so that those who worship him will possess these things.
Taas paholainen otti Hänet kanssaan hyvin korkealle vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi Hänelle: ”Nämä kaikki annan Sinulle, jos heittäydyt maahan ja kumarrat minua”. Jotkut sanovat korkean vuoren olevan rahanhimo, johon vihollinen yrittää Jeesuksen johtaa, mutta he eivät sano oikein. Vihollinen ilmestyi hänelle aistein havaittavassa muodossa, sillä Herra ei ottanut vastaan kiusaavia ajatuksia, pois se! Aistein havaittavana näkynä hän esitti kaikki valtakunnat hänen silmiensä eteen ja sanoi: “Nämä kaikki annan Sinulle.” Ylpeydessään hän puhuu maailmasta kuin omanaan: näin hän sanoo nykyäänkin ahneille, että kaikki häntä kumartavat saavat nämä [maailman valtakunnat].
« Τότε λέγει αὐτῷ ὁ Ἰησοῦς· Υπαγε ὀπίσω μου, Σατανᾶ· γέγραπται γάρ· Κύριον τὸν Θεόν σου προσκυνήσεις, καὶ αὐτῷ μόνῳ λατρεύσεις. Οργίζε ται ὁ Κύριος αὐτῷ , ὅτε εἶδε αὐτὸν τὰ τοῦ Θεοῦ σε τεριζόμενον, καὶ λέγοντα’. « Ταῦτα πάντα σοι δώσω », ὡς ἴδια. Μάθε δὲ πῶς ὠφελοῦσιν αἱ Γραφαί· ὁ γὰρ Κύριος ἀπ’ αὐτῶν ἐπεστόμισε τὸν ἐχθρόν.
« Tunc dicit ei Jesus, Vade post me Satana. Scriptum est enim, Dominum Deum tuum adorabis, et illum solum coles. » Irascitur illi Do minus, quando videt illum ea quæ Dei sunt sibi vindicantem, et dicentem, Iliac omnia tibi dato, ut propria. Disce autem quomodo prosint Scripturæ, per quas Dominus os inimici obturavit.
“Then Jesus said to him, Away with you, Satan! For it is written: You shall worship the Lord your God, and Him only you shall serve.” The Lord becomes angry with him when he sees him claiming what belongs to God and saying, “All these I will give you,” as if they were his own. Notice how the Scriptures help us – because the Lord used them to silence the enemy.
“Silloin Jeesus sanoi hänelle:”Mene pois minun edestäni, saatana, sillä on kirjoitettu: ’Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja Häntä yksin palvella.’”” Herra suuttuu hänelle, koska näkee hänen väittävän Jumalalle kuuluva omakseen ja sanovan: “Kaiken tämän annan sinulle”, ikäänkuin ne olisivat hänen omiaan. Opi kuinka kirjoitukset auttavat meitä – sillä Herra käytti niitä vaientaakseen vihollisen.
« Τότε ἀφίησιν αὐτὸν ὁ διάβολος· καὶ ἰδοὺ ἄγγελοι προσῆλθον, καὶ διηκόνουν αὐτῷ. » Τοὺς τρεῖς˙ πειρασμούς ἐνίκησεν ὁ Κύριος, τὸν τῆς γαστριμαργίας, τὸν τῆς κενοδοξίας, καὶ τὸν τῆς φιλοχρηματίας, ἤγουν φιλοπλουτίας. Οὗτοι γάρ εἰσιν οἱ ἄρχοντες τῶν παθῶν· τούτους οὖν νικήσας, καὶ τοὺς ἄλλους πολλῷ μᾶλλον.Ὄ θεν ὁ Λουκᾶς φησὶν ὅτι πάντα πειρασμὸν ἐτέλεσε, τὰς κεφαλὰς τῶν πειρασμῶν τελίσας.Ὃ θεν καὶ ἄγγελος διακονοῦσιν αὐτῷ, ἴνα δειχθῇ ὅτι καὶ ἡμῖν μετὰ τὴν νίκην ἄγγελοι ὑπηρετήσουσι. Πάντα γὰρ δι’ ἡμᾶς καὶ ποιεῖ καὶ δείκνυσιν ὁ Χριστός. Ἐπεὶ αὐτῷ, ὡς Θεῷ, ἀεὶ οἱ ἄγγελοι ὑπουργοῦσιν.
“Then the devil left him, and behold, angels came and ministered to him.” The Lord overcame three temptations: gluttony, vanity, and greed (or love of wealth). These are the rulers of the passions, so having conquered them, He also overcame the others much more easily. This is why Luke says that every temptation was completed, as He had conquered the main ones. Hence, angels minister to Him, showing that after our victories, angels will also serve us. For Christ does everything and shows everything for our sake. As God, the angels are always serving Him.
“Silloin paholainen jätti Hänet ja, katso, enkeleitä tuli Hänen luokseen ja palvelivat Häntä.” Herra voitti kolme kiusausta: vatsanpalvonnan, turhamaisuuden ja rahanhimon tai rikkauksien himon. Nämä ovat päähimot: kun hän voitti ne, voitti hän samalla muutkin. Siksi Luukas sanoo, että kaikki kiusaukset tulivat päätökseensä, kun nämä pääkiusaukset tulivat päätökseensä. Enkelit palvelivat häntä, jotta hän näyttäisi, että enkelit palvelevat meitäkin voittojemme jälkeen. Kristus tekee ja näyttää kaiken meidän vuoksemme. Jumalana enkelit palvelevat häntä aina.
’Ακούσας δὲ ὁ Ἰησοῦς ὅτι Ἰωάννης παρεδόθη, ἀνεχώρησεν εἰς τὴν Γαλιλαίαν· καὶ καταλιπὼν τὴν Ναζαρέτ, ἐλθὼν κατῴκησεν εἰς Καπερναούμ, τὴν παραθαλασσίαν, ἐν ὁρίοις Ζαβουλὼν καὶ Νεφθαλείμ. Αναχωρεῖ ὁ Ἰησοῦς παιδεύων ἡμᾶς μὴ ἐπιῤῥίπτειν ἑαυτοὺς τοῖς κινδύνοις. ᾿Αναχωρεῖ δὲ εἰς τὴν Γαλιλαίαν, ὅ ἐστι, τὴν κατακυλιστήν. Τὰ γὰρ ἔθνη εἰς τὴν ἁμαρτίαν κατεκυλίοντο. Καὶ κατ οικεῖ ἐν Καπερναοὺμ, ὅ ἐστιν οἶκος παρακλήσεως· γὰρ ποιήσῃ τὰ ἔθνη οἶκον τοῦ Παρακλήτου, διὰ ἵνα κατῆλθε. Ζαβουλὼν δὲ ἑρμηνεύεται νυκτερία· τοῦτο είμ δὲ, πλατυσμός. Τὰ τοίνυν ἔθνη, καὶ Νεφθαλ νύχτα εἶχον καί πλατυσμὸν ἐν τῇ ζωῇ. Οὐ γὰρ τὴν στενὴν ὁδὸν ἐβάδιζον, ἀλλὰ τὴν εἰς ἀπώλειαν φέρουσαν.
“Now when Jesus heard that John had been arrested, he withdrew into Galilee. And leaving Nazareth, he went and lived in Capernaum by the sea, in the territory of Zebulun and Naphtali.” Jesus withdraws, teaching us not to recklessly expose ourselves to dangers. He goes into Galilee, which means “the rolled down,” as the nations had rolled down into sin. He settles in Capernaum, which means “house of consolation,” as He came to make the nations the house of the Comforter. Zebulun means “nightly,” and Naphtali means “expansion.” The nations thus had both night and expansion in life, as they did not walk the narrow path but the one leading to destruction.
“Mutta kun Jeesus kuuli, että Johannes oli vangittu, Hän vetäytyi Galileaan. Jättäen Nasaretin Hän meni asumaan Kapernaumiin, joka sijaitsee meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella,” Jeesus vetäytyy, opettaen, ettei meidät tule heittäytyä vaaroihin. Hän vetäytyy Galileaan, joka tarkoittaa alasvieritettyä, sillä pakanat olivat vierineet alas syntiin. Hän jää asumaan Kapernaumiin, joka tarkoittaa lohdutuksen taloa, sillä hän tuli tekemään kansat lohduttajan taloksi. Sebulon tarkoittaa yöllistä ja Nafatali leviämistä, sillä kansoilla oli yö ja myös elämän leviäminen, sillä he eivät kulkeneet kaitaa, vaan tuhon tietä.
« Ινα πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν διὰ Ἡσαΐου τοῦ προφήτου, λέγοντος· Γῆ Ζαβουλῶν καὶ γῆ Νεφθαλείμ, ὁδὸν θαλάσσης πέραν τοῦ Ἰορδάνου, Γαλιλαία των ἐθνῶν· ὁ λαὸς ὁ καθήμενος ἐν σκότει, εἶδε φῶς μέγα· καὶ τοῖς καθημένοις ἐν χώρᾳ καὶ σκιᾶ θανάτου, φῶς ἀνέτειλεν αὐτοῖς. » Οδὸν θαλάσσης, ἀντὶ τοῦ, ἡ πρὸς τὴν ὁδὸν τῆς θαλάσσης κειμένη. Φῶς δὲ μέγα, τὸ Εὐαγγέλιον. Ο γὰρ νόμος, φῶς καὶ αὐτὸς ἦν ἀλλὰ μικρόν. Σκιὰ δὲ θανάτου, ἡ ἁμαρτία· ὁμοίωμα γὰρ καὶ σκιαγραφία τοῦ θανάτου ἐστίν. Ὡς γὰρ ὁ θάνατος τὸ σῶμα, οὕτως αὕτη τὴν ψυχὴν κατέχει. ‘Ανέτειλε δὲ τὸ φῶς ἡμῖν. Οὐ γὰρ ἡμεῖς ἐζητήσαμεν αὐτό, ἀλλ’ ἐκεῖνο ἐπεφάνη ἡμῖν, ὡσανεὶ καταδιῶξαν ἡμᾶς.
“In order that what was spoken by the prophet Isaiah might be fulfilled, saying, Land of Zebulun and land of Naphtali, along the road by the sea, beyond the Jordan, Galilee of the Gentiles; the people dwelling in darkness have seen a great light, and for those dwelling in the region and shadow of death, a light has dawned on them.” The phrase “by the sea” means “located by the road to the sea.” The “great light” refers to the Gospel, for the Law was also a light, but a smaller one. The “shadow of death” is sin, as it is a likeness and shadow of death. Just as death takes the body, so sin takes hold of the soul. The light has dawned on us—not because we sought it, but because it appeared to us, as though it pursued us.
“jotta täyttyisi profeetta Jesajan kautta puhuttu sana:”Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen alue, pakanoiden asuttama Galilea — kansa, joka oli pimeydessä, näki suuren valon, ja kuoleman maassa ja varjossa oleville koitti valo.” Meren tie tarkoittaa tietä meren sijasta tai merelle johtavaa tietä ja suuri valo tarkoittaa evankeliumia, sillä olihan lakikin valo, vaikka pieni. Kuoleman varjolla taas tarkoitetaan syntiä, sillä synti on samankaltaista kuoleman kanssa ja sen varjon piirtäjä. Valo on koittanut meille, ei siksi, että olisimme etsineet sitä, vaan koska se on ilmestynyt meille ikään kuin se olisi tavoitellut meitä.
« Απὸ τότε ἤρξατο ὁ Ἰησοῦς κηρύσσειν καὶ λέγειν. » ὁ ᾿Αφ’ οὗ ἐδεσμεύθη ὁ Ἰωάννης, ἤρξατο κηρύσσειν ὁ Ἰησοῦς. ᾿Ανέμενε γὰρ τὸν Ἰωάννην πρότερον μαρτυρῆσαι περὶ αὐτοῦ, καὶ κατασκευάσαι αὐτῷ ὁδὸν, δι’ ἧς ἔμελλεν ἐλθεῖν, ὥσπερ καὶ τοῖς δεσπόταις οἱ δοῦλοι προετοιμάζουσιν. Ίσος γὰρ ὢν τῷ Πατρὶ ὁ Κύριος, εἶχε καὶ αὐτὸς προφήτην τὴν Ἰωάννην, ὥσπερ ὁ Πατὴρ αὐτοῦ καὶ Θεὸς εἶχε τοὺς πρὸ τοῦ Ἰωάννου προφήτας, μᾶλλον δὲ κἀκεῖνοι τοῦ τε Πατρὸς καὶ τοῦ Υἱοῦ εἰσιν.
Ex hoc capit Jesus prædicare ae di cere. Ex quo tempore detentus est in vinculis Joannes, cœpit prædicare Jesus. Exspectavit enim Jesus, ut Joannes prius de se testificaretur, et para ret sibi viam qua venturus erat: sicut servi ante dominos præparant. Æqualis enim existens Patri Dominus, habebat et ipse prophetam Joannem, sicut et Pater ejus et Deus habuit prophetas ante Joannem, imo et illi et Patris sunt et Filii. Resipiscite, in propinquo enim est regnum cœlorum. Regnum cœlorum est et Christus, est et vita virtu
“From that time, Jesus began to preach and say:” After John was imprisoned, Jesus began to preach. He waited for John to first testify about Him and to prepare the way for Him, just as servants prepare the way for their masters. The Lord, being equal to the Father, also had a prophet in John, just as His Father and God had the prophets before John. But indeed, both those prophets belong to the Father and the Son.
“Sen jälkeen Jeesus ryhtyi julistamaan ja sanomaan:” Kun Johannes oli vangittu, Jeesus alkoi opettamaan. Hän odotti että Johannes ensin todistaisi hänestä ja valmistaisi hänelle tien, jota pitkin myöhemmin tulla: samalla tavalla kuin palvelijatkin valmistavat isännälleen tien. Koska Herra oli yhdenvertainen Isän kanssa, oli hänellä itsellään profeettana Johannes, aivan kuten hänen Isällään ja Jumalalla oli profeettoja ennen Johannesta, vaikka pikemminkin nämä olivat niin Isän kuin Pojankin profeettoja.
« Μετανοεῖτε· ἤγγικε γὰρ ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν. » Βασιλεία τῶν οὐρανῶν ἐστὶ καὶ ὁ Χριστὸς, ἔστι δὲ καὶ ἡ ἐνάρετος ζωή. “Οταν γάρ τις ὡς ἄγγελος πολιτεύη ται ἐν γῇ, ἆρα οὐκ οὐράνιός ἐστιν; ὥστε ἐν ἑκάστῳ ἡμῶν ἐστιν ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν, ἐὰν ἀγγελικῶς ζῶμεν.
“Repent, for the kingdom of heaven is at hand.” The kingdom of heaven is both Christ and the virtuous life. When someone lives on earth as an angel, is he not heavenly? Therefore, the kingdom of heaven is within each of us if we live angelically.
“Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Taivasten valtakunta on sekä Kristus että hyveellinen elämä; sillä jos joku elää maan päällä kuin enkeli, eikö hän olekin taivaallinen? Siksi taivasten valtakunta on meissä jokaisessa, jos elämme kuin enkelit.
« Περιπατῶν δὲ παρὰ τὴν θάλασσαν τῆς Γαλιαλαίας, εἶδε δύο ἀδελφοὺς, Σίμωνα τὸν λεγόμενον Πέτρον, καὶ ᾿Ανδρέαν τὴν ἀδελφὸν αὐτοῦ, βάλλοντας ἀμφίβληστρον εἰς τὴν θάλασσαν (ἦσαν γὰρ ἁλιεῖς), καὶ λέγει αὐτοῖς. » Οὗτοι τοῦ Ἰωάννου ἐγένοντο μαθηταί, Ζῶντος δὲ ἔτι τοῦ Ἰωάννου, προσῆλθεν, τῷ Χριστῷ. Ως δὲ εἶδον τὸν Ἰωάννην δεσμευθέντα, πάλιν ὑπέστρεψαν εἰς τὴν ἁλιευτικὴν, καὶ οὕτως ἐλθὼν ὁ Χριστός, ἀλιεύει αὐτοὺς, λέγων·
“Walking by the Sea of Galilee, He saw two brothers, Simon, called Peter, and Andrew, his brother, casting a net into the sea (for they were fishermen). And He said to them.” These two had become disciples of John, and while John was still alive, they had come to Christ. But after they saw John imprisoned, they returned again to fishing. Thus, when Christ came to them, He ‘fished’ for them, saying…
“Kävellen Galilean järven rannalla, hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota sanotaan Pietariksi ja Andreaan, hänen veljensä heittämässä verkkoa järveen ja sanoi heille:” Heistä oli tullut Johanneksen oppilaita ja Johanneksen vielä eläessä he tulivat Kristuksen luo. Kun he olivat nähneet Johanneksen vangitun, he palasivat taas kalastamaan ja kun Kristus tuli heidän luokseen, hän kalasti heitä sanoen:
« Δεῦτε ὀπίσω μου, καὶ ποιήσω ὑμᾶς ἁλιεῖς ἀνπθρώπων. Οἱ δὲ, εὐθέως ἀφέντες τὰ δίκτυα, ἠκολούθησαν αὐτῷ. » ῞Ορα ὑπηκόους ἀνθρώπους, εὐθέως ἠκολούθησαν αὐτῷ. Οθεν δῆλον ὅτι δευτέρα ἐστὶν ἡ κλῆσις αΰτη. Προδιδαχθέντες γὰρ ὑπὸ τοῦ Χριστοῦ, εἶτα ἀφέντες αὐτὸν, ἑτοίμως πάλιν ἠκολούθησαν ἰδόντες αὐτόν.
“Come, follow Me, and I will make you fishers of men. And immediately, they left their nets and followed Him.” See how obedient they were, immediately following Him. This shows clearly that this was the second calling. Having been taught by Christ before and then leaving Him, they readily followed Him again when they saw Him.
Venite post me, et faciam vos piscatores hominum. Illi autem statim, relictis retibus, secuti sunt illumn. » Viale obedientes homines, statim secuti sunt illum. Unde manifestum quod hæc secunda vocatio sit. Autea enim docti erant a Christo, deinde reliquerunt eum: munc autem viso ipso, statim secuti sunt.
“Tulkaa, seuratkaa minua, niin teen teistä ihmisten kalastajia. Heti he jättivät verkot ja seurasivat häntä.” Katso kuuliaisia miehiä; heti seurasivat häntä. Tästä on selvää, että heitä kutsuttiin toista kertaa. Kun Kristus aiemmin opetti heitä, he jättivät hänet, mutta nyt nähdessään hänet taas he seurasivat häntä välittömästi (ἑτοίμως).
« Καὶ προβὰς ἐκεῖθεν, εἶδεν ἄλλους δύο ἀδελφοὺς, Ἰάκωβον τὸν τοῦ Ζεβεδαίου, καὶ Ἰωάννην τὸν ἀδελφῳὸν αὐτοῦ, ἐν τῷ πλοίῳ μετὰ Ζεβεδαίου τοῦ πατρέρα αὐτῶν. » ᾿Αρετή μεγίστη, τὸ γηροτροφεῖν τὸν πατέρα αὐτῶν, καὶ ἀπὸ δικαίων τρέφεσθαι πόνων. « Καταρτίζοντας τὰ δίκτυα αὐτῶν. » Πένητες γὰρ ἦσαν, καὶ διὰ τοῦτο μὴ δυνάμενοι νέα ὠνήσασθαι, τὰ παλαιὰ συνέῤῥαπτον.
Et progressus illinc, vidit allos duos fratres, Jacobum Zebedæi filium, et Joannem fratrein ejus in navi cum Zebedæo patre suo. Summa virtus est, pascere patrem senem, atque justis ali labori bus. “Sarcientes retia sua.” Pauperes enim erant, et quia non poterant emere nova, reparaverunt vetera.
“And going on from there, He saw two other brothers, James the son of Zebedee and John his brother, in the boat with Zebedee their father.” It is a great virtue to care for one’s father and to sustain him through righteous labor. “They were mending their nets.” They were poor, and thus, unable to buy new nets, they were repairing the old ones.
“Kulkiessaan siitä eteenpäin Hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, jotka olivat isänsä Sebedeuksen kanssa veneessä”. On suuri hyve huolehtia vanhasta isästään tekemällä oikeita töitä. “kunnostelemassa verkkojaan,” He olivat köyhiä, eikä heillä ollut varaa ostaa uusia, joten he korjasivat vanhoja.
[ja kutsui heidät.]
« Ο δὲ, εὐθέως ἀφέντες τὸ πλοῖον καὶ τὸν πατέρα αὐτῶν, ἠκολούθησαν αὐτῷ. » Φαίνεται ὁ Ζεβεδαῖος μὴ πιστεύσας, καὶ διὰ τοῦτο ἀφῆκαν αὐτόν. Ορᾷς πότε δεῖ ἀφεῖναι τὸν πατέρα, ὅταν ἐμποδίζῃ πρὸς ἀρετὴν καὶ θεοσέβειαν. Οὗτοι δὲ ἰδόντες τοὺς προτέρους ἀκολουθοῦντας, εἰκότως κολούθησαν, μιμησάμενος ἐκείνους.
“At illi protinus relicta navi el patre suo, secuti sunt eum.” Apparet Zebedæum non credidi relique propter esse, et runt eum. Vides ea quando oportet relinquere patrem, nempe quando obstat virtuti et pietati. Ili autem ut viderunt priores sequentes Christum, merito secuti sunt, imitantes illos.
“But they immediately left the boat and their father and followed Him.” It appears that Zebedee did not believe, and that is why they left him. You see when it is necessary to leave one’s father – when he hinders one from virtue and reverence for God. Seeing the others already following Christ, they naturally followed as well, imitating them.
“Niin he jättivät heti veneen ja isänsä ja seurasivat Häntä.”
« Καὶ περιῆγε ὁ Ἰησοῦς ὅλην τὴν Γαλιλαίαν, διδίσκων ἐν ταῖς συναγωγαῖς αὐτῶν, καὶ κηρύσσων τὸ Εὐαγγέλιον τῆς βασιλείας. » Ἵνα δείξῃ ὅτι οὐκ ἔστιν ἐναντίος τῷ νόμῳ, εἰσέρχεται εἰς τὰς συναγωγὰς τῶν Ἑβραίων. Καὶ θεραπεύων πᾶσαν νόσον καὶ πᾶσαν μαλακίαν ἐν τῷ λαῷ. » Τῶν σημείων ἄρχεται, ἵνα πιστώσηται ἃ διδάσκει. Νόσος δέ ἐστιν ἡ χρονία κακοπάθεια· μαλακία δὲ, ή πρόσκαιρος ἀνωμαλία τοῦ σώματος.
« Et circumibat Jesus totam Galilæam, docens in synagogis illorum , et prædicans evangelium regni.» Ut monstret quod non contrarius sit legi, ingreditur in synagogas Hebræorum. « Et sanans omnem morbum et omnem languorem in populo. » A signis incipit ut credantur quae docet: morbus autem est diuturna mala valetudo: languor vero temporarius, et deordinatio in corpore.
“And Jesus went about all Galilee, teaching in their synagogues, and preaching the Gospel of the Kingdom.” To show that He was not opposed to the Law, He entered the synagogues of the Jews. “And healing every disease and every infirmity among the people.” He begins with signs, so that His teaching would be believed. Disease refers to chronic suffering, while infirmity is a temporary disorder of the body.
“Jeesus kierteli kaikkialla Galileassa opettaen heidän synagogissaan ja julistaen Valtakunnan Evankeliumia”. Osoittaakseen, ettei ollut lakia vastaan, hän meni Hebrealaisten synagoogiin. “sekä parantaen kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaisia heikkouksia kansan parissa.” Hän aloitti tunnusmerkeillä, jotta hänen opetustaan uskottaisiin. Taudeilla tarkoitetaan kokoaikaista kärsimystä, heikkouksilla tilapäistä ruumiin epäjärjestystä.
« Καὶ ἐξῆλθεν ἡ ἀκοὴ αὐτοῦ εἰς ὅλην τὴν Συρίαν, καὶ προσήνεγκαν αὐτῷ πάντας τοὺς κακῶς ἔχοντας συνεχομ ποικίλαις νόσοις καὶ βασάνοις ένους, καὶ σεληνιαζομένους, καὶ παραλυτικούς, καὶ ἐθερά πευσεν αὐτούς. » Οὐκ (1) ἀπῄτησεν ὁ Χριστός τινα ἐκ τῶν προσαγομένων, πίστιν, διότι αὐτὸ (2) τοῦτο πίστεως ἦν, τὸ μακρόθεν προσφέρειν αὐτούς. Σεληνιαζομένους δὲ λέγει τοὺς δαιμονῶντας. Ο γὰρ δαίμων, θέλων ἑνσπεῖραι τοῖς ἀνθρώποις ὅτι οἱ ἀστέρες κακοποιοί εἰσιν, ἑπετήρει τὴν σελήνην ὁλόκυκλον οὗσαν, καὶ τότε ἐπετίθετο, ἵνα δόξῃ ἡ σελήνη τοῦ πάθους αἰτία, καὶ διαβληθῇ ἡ δημιουργία τοῦ Θεοῦ, ὥσπερ καὶ οἱ Μανιχαῖοι ἐπλανήθησαν.
“Et dimañavit fama illius in totam Syriam, et attulerunt ad eum omnes male affectos variis morbis, et torminibus contractos, et lunaticos, paralyticos, et curavit eos.” Non petiit Christus et ab aliquo ex iis qui adducebantur, fidem: nam istue ipsum a longe afferre, fidei erat. Lunaticos antem dicit dæmoniacos. Dæmon enim volens hominibus persuadere quod stelle malefice sint, observat lunam cum Integra est, et tunc iusidiatur, ut videatur luna passionis et morbi causa, et rejiciatur opificium Dei, quemadmodum et Manichæi errant.
“And His fame spread throughout all Syria, and they brought to Him all those who were ill with various diseases and torments, those possessed by demons, those afflicted with lunacy, and paralytics, and He healed them.” Christ did not require faith from any of those brought to Him because the very act of bringing them from afar was in itself an act of faith. The term “lunatics” refers to those possessed by demons. The demon, wishing to instill in people the false belief that the stars cause harm, would observe when the moon was full and then attack, making it seem as though the moon was the cause of the affliction, thus defaming God’s creation, much like the Manicheans were led astray.
“Hänen maineensa levisi koko Syyriaan, niin että he toivat Hänen luokseen kaikki sairastavat, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvaantuneet, ja Hän paransi heidät.” Kristus ei vaatinut keneltäkään hänen luokseen tuoduilta uskoa, sillä jo se oli uskoa, että heidät tuotiin kaukaa. Kuunvaihetautisilla tarkoitetaan riivattuja. Demoni halusi istuttaa ihmisiin luulon, että taivaankappaleet tekevät pahaa ja katsoi milloin kuu oli täysi ja silloin hyökkäsi, saaden asian näyttämään siltä, että kuu olisi kärsimyksen syy ja siten ihmiset pilkkaamaan [?] Jumalan luomistyötä, samaan tapaan kuin Manikealaisetkin harhautuivat.
Καὶ ἠκολούθησαν αὐτῷ ὄχλοι πολλοὶ ἀπὸ τῆς Γαλιλαίας, καὶ Δεκαπόλεως, καὶ Ἱεροσολύμων, καὶ Ἰουδαίας καὶ πέραν τοῦ Ἰορδάνου.
Et secuta: sunt eum turbæ multæ a Galilæa, et Decapoli, et Hierosolymis, et Judea, et regionibus trans Jordanem sitis.
“And large crowds followed Him from Galilee, Decapolis, Jerusalem, Judea, and beyond the Jordan.”
Ja suuret väkijoukot seurasivat Häntä Galileasta, Dekapoliista, Jerusalemista, Juudeasta ja Jordanin toiselta puolelta.
Pyhäkön T:n muotoiselle katolle Jerusalemin temppeliin, sen siipien keskelle, josta on paras paikka hypätä alas ja näyttää “showmaisesti” oma Jumalallinen voimansa, niin ettei kukaan voi olla uskomatta. Sana δίῤῥυτα, on myös latinannoksessa ja ainoa esiintymä sanalle mitä olen löytänyt on tämä teksti ja Pyhän Gregorios Nyssalaisen (Gr.Nyss.M.46.1108A), tämä viite DGE-sanakirjasta ja kyseistä kirjoitusta en ole vielä löytänyt ainakaan Patrologia Graecassa olevista Pyhän Gregorios Nyssalaisen kirjoituksista.
Tässä on nyt pari käännöstä, jotka kyllä tavoittavat mielestäni ajatuksen, mutta sanat eivät taas toimi samoin kuin Kreikassa. Pitäisi löytää joku vastaava sana Suomesta. Jerusalemin temppelissä ei ollut harjaa, vaan tasakatto, joten kyseessä täytyy olla muurinharja. Mutta kun alkuteksti ei puhu mitään korkeimmasta kohdasta, toisin kuin latinannos ja englanninnos tai “harjasta” kuten suomennos, sillä temppelissä oli tasa- ei harjakatto, vaan tuosta πτερύγιονista. Paras käännös tässä on 1992 Suomennos, joka kääntää “muurin harja” ja joka tässä on käännetty “siivistöksi”.
Temppelin pyhäkön, jossa oli sisällä kaikkeinpyhin, muurin harjalle paholainen siis vei Herran.↩︎
Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että meidän tulisi olla lempeitä demoneita kohtaan, mutta lempeys toisia ihmisiä kohtaan on voimallinen ase demoneita vastaan. Esimerkiksi kirjassa Jeesuksen rukous sanotaan, että paras tapa kantaa kaunaa demoneita kohtaan, on tulla lempeäksi ja ystävälliseksi kaikkia ihmisiä kohtaan ja Evagrios sanoo teoksessa Kilvoittelijan viisaus vihan kovettavan sydämen, mutta sen läsnäollessa laupeudenteot ja ystävällisyys pehmentävät sitä (luku 20).↩︎