ΚΕΦΑΛ. Γ.
Πρῶτος
Ἰωάννης ἐκήρυξε βασιλείαν τῶν οὐρανῶν.
« Ἐν δὲ ταῖς ἡμέραις ἐκείναις. » Οὐχ ὅτε ἦν ὁ Κύριος παῖς, καὶ ἐν Ναζαρέτ κατῴκεῖ, ἀλλ’ ἁπλῶς οὕτω φησίν, οἷον, ἐν τῷ καιρῷ ἐκείνῳ, τῷ πρὸ τῆς νῦν γενεᾶς. « Παραγίνεται Ἰωάννης ὁ Βαπτιστής.» Διὰ τοῦτο ἐπέμφθη παρὰ τοῦ Θεοῦ ὁ Ἰωάννης, ἵνα ἐλέγχων τοὺς Ἰουδαίους, πείσῃ αὐτοὺς εἰς αἴσθησιν ἐλθεῖν τῶν οἰκείων κακῶν, καὶ οὕτω παραδέξασθαι τὸν Χριστόν. Εἰ μὴ γὰρ αἴσθησιν λάβοι· τις τῶν ἁμαρτιῶν, οὐκ ἔρχεται εἰς μετάνοιαν. Ἐπέμφθη τοίνυν ὁ Ἰωάννης.
Niinä päivinä. Ei silloin kun Herra oli lapsi ja asui Nasaretissa, vaan hän sanoo yksinkertaisesti: “Silloin, niinä aikoina, ennen nykyistä sukupolvea.” Tuli Johannes Kastaja. Jumala oli lähettänyt Johanneksen nuhtelemaan Juutalaisia, saamaan heidät tietoiseksi omasta pahuudestaan ja ottamaan vastaan Kristuksen. Sillä jos ihminen ei ole tietoinen synneistään, hän ei voi katua. Siksi Johannes lähetettiin.
« Κηρύσσων ἐν τῇ ἐρήμῳ τῆς Ἰουδαίας, καὶ λέγων· Μετανοεῖτε » ᾿Αλαζόνες ἦσαν οἱ Ἰουδαῖοι, διὰ τοῦτο συνωθεῖ αὐτοὺς εἰς μετάνοιαν. « Ηγγικε γὰρ ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν. » Βασιλείαν οὐρανῶν λέγει τὴν πρώτην καὶ δευτέραν τοῦ Χριστοῦ παρουσίαν, καὶ τὴν ἐνάρετον ζωήν. ῞Οταν γὰρ ἐπὶ γῆς βαδίζοντες, ὡς ἐν οὐρανῷ πολιτευώμεθα, μὴ ἐμπαθῶς ζῶντες, βασιλείαν ἔχομεν οὐρανῶν.
Hän saarnasi ja sanoi: ”Katukaa”,
Koska Juutalaiset olivat ylimielisiä, hän kehottaa heitä mielenmuutokseen.
“sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”
Taivasten valtakunnalla tarkoitetetaan Kristuksen ensimmäistä ja toista tulemista, sekä hyveellistä elämää. Sillä kun vaellamme maan päällä ikään kuin eläisimme taivaassa, emmekä elä himojen mukaan, taivasten valtakunta on meidän.
Οὗτος γάρ ἐστιν ὁ ῥηθεὶς ὑπὸ Ἠσαΐου τοῦ προφήτου, λέγοντος· Φωνὴ βοῶντος ἐν τῇ ἐρήμῳ· Ετοιμάσατε τὴν ὁδὸν Κυρίου, εὐθείας ποιεῖτε τὰς τρίβους αὐτοῦ.
Hänestä profeetta Jesaja puhuu sanoen: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut Hänelle tasaisiksi’.”
« ῾Οδός, τὸ Εὐαγγέλιον λέγεται δὲ, τρίβαι δὲ τὰ νομικὰ προστάγματα, ὡς κατατετριμμένα’ καὶ παλαιά. Φησὶ τοίνυν, ὅτι Ἔτοιμοι γένεσθε πρὸς τήν εὐγγελικήνπολιτείαν, καὶ τὰς νομικάς δὲ ἐντολὰς εὐθείας, τουτέστι, πνευματικὰς ποιήσατε. Τὸ πνεῦμα γὰρ εὐθές ἐστιν. ῞Οταν οὖν ἴδῃς Ἰουδαῖον σαρκικῶς νοοῦντα τὰ τοῦ νόμου, εἰπὲ ὅτι οὗτος τὰς τρίβους οὐκ ἐποίησεν εὐθείας, τουτέστιν, ού πνευματικῶς νοεῖ τὸν νόμον.
Tiellä tarkoitetaan evankeliumia, poluilla lain taas käskyjä, jotka ovat perusteellisesti tallattuja ja vanhoja. Hän sanoo siis: valmistautukaa evankeliseen elämään ja tehkää käskyjen laki tasaiseksi, eli tehkää se hengelliseksi. Henki nimittäin on vilpitön ja suora. Niinpä kun näet juutalaisen ymmärtävän lain lihallisesti, sanot ettei hän ole tehnyt polkuja tasaiseksi, eli ymmärtänyt lakia hengellisesti.
Αὐτὸς δὲ ὁ Ἰωάννης εἶχε τὸ ἔνδυμα αὐτοῦ ἀπὸ τριχῶν καμήλου.
Johanneksella oli kamelinkarvoista tehty vaate
Εἰς μετάνοιαν παρεκάλει καὶ ἀπὸ τοῦ σχήματος. Πενθικὴν γὰρ εἶχε τὴν στολήν. Λέγουσι δὲ τὴν κάμηλον μεταξὺ εἶναι καθαροῦ καὶ μή. Καθὸ μὲν γὰρ μηρυκίζει, καθαρόν ἐστι· καθά δὲ οὐκ ἔστι δίχηλον κατὰ τοὺς ὄνυχας, οὐκ ἔστι καθαρόν. Ἐπεὶ οὖν καὶ ὁ Ἰωάννης, τόν τε καθαρὸν δοκοῦντα λαὸν, τὸν Ἰουδαϊκὸν, καὶ τὸν ἀκάθαρτον, τὸν ἐθνικὸν, προσῆγε τῷ Θεῷ, καὶ μεσίτης ἦν παλαιᾶς διαθήκης καὶ νέας, διὰ τοῦτο ἐφόρει τὰς τρίχας τῆς καμήλου.
Hän kutsui pukeutumisellaankin ihmisiä katumukseen, sillä hän oli pukeutunut surupukuun. Kamelin sanotaan olevan puhtaan ja epäpuhtaan eläimen väliltä: puhdas koska se märehtii, mutta epäpuhdas, koska sen sorkat eivät ole halkinaiset. Niinpä myös siksi, että Johannes johdatti sekä puhtaalta vaikuttavaa kansaa, eli Juutalaisia sekä epäpuhtaita, eli pakanoita, Jumalan luo ja toimi välittäjänä vanhan ja uuden testamentin välillä, pukeutui hän kamelin karvaan.
« Καὶ ζώνην δερματίνην περὶ τὴν ὀσφὺν αὐτοῦ. »
ja vyötäisillään nahkainen vyö,
Πάντες οἱ ἅγιοι, ἐζωσμένοι εἰσάγον ται παρὰ τῇ Γραφῇ, ὡς ἀεὶ ἐν ἔργῳ ὄντες· οἱ γὰρ gligentes ἀμελεῖς καὶ τρυφηλο!, οὐ ζώννυνται, ὡς νῦν οἱ ν ηνοί ρωσα Σαρακ· ἢ ὅτι ἐνέκ τὰ πάθη τῆς ἐπιθυμίας· τὸ γὰρ δέρμα, νεκροῦ ζώου ἐστὶ μέρος.
Ἢ δὲ τροφὴ αὐτοῦ ἦν ἀκρίδες, καὶ μέλι ἄγριον.
hänen ruokanaan taas olivat heinäsirkat ja villihunaja.
Τινὲς λέγουσι βοτάνας εἶναι τὰς ἀκρίδας, ἃς καὶ μέλαγρα καλοῦσι· τινὲς δὲ, τὰ ἀκρόδρυα ἤτοι όπώρας ἀγρίας· μέλι δὲ ἄγριον, τὸ ὑπὸ ἀγρίων μελισσῶν γεωργούμενον, ἐν δένδροις εὑρισκόμενον καὶ πέτραις.
Jotkut sanovat heinäsirkoilla tarkoitettavan yrttejä, joita kutsutaan myös takiaisiksi, jotkut taas villinä kasvavia palkoja. Villihunajalla taas tarkoitetaan villien mehiläisten tekemään hunajaa, jota löytyy puista ja kallioista. [^1]
[^1] Tästä on ilmeisesti olemassa kokonainen tieteenala: mitä Johannes söi erämaassa? Vaikuttaisi siltä, että Theofylaktoksen tekstin perusteella kyse olisi joistakin yrteistä, jotka olivat niin pahanmakuisia, että niille annettiinnimitys μέλαγρα, joka tarkoittaa kirjaimellisesti “tarttuvaa mustaa”, jotain tautia. Tai sitten ne olivat tahmeita? Voisiko kyse olla takiaisista tai vastaavista? Tai sitten ne voisivat olla Johanneksen leipäpuun palkoja, jotka olivat hätäravintona tai eläinten ruokana käytettäviä kasveja. Isä Christopher Steden mukaan on olemassa vanha perinne Palestiinassa, jonka mukaan nämä olisivat olleet juuri Johanneksen leipäpuun palkoja.
Takiaisen valitsin suomennokseksi, koska kyseessä täytyy olla joku kasvi, joka on musta (μέλανα) ja tarttuu (ᾰ̓γρῶ). Lukija pankoon merkille, että tämä on vain olettamus. Takiaisen voidaan siis sanoa tässä olevan dynaamisen ekvivalenssin periaatteen mukainen käännös. Ajatushan tässä on tärkein: Johannes eli askeettisesti, eikä herkutellut. Ruokaa joka ei muille kelvannut kuin äärimmäisessä hädässä.
Yksi mahdollisuus olisi kääntää enemmänkin sillä tavoin kun aikaisempia suomennoksia käännettiin ja jota tapaa Theofylaktoskin jossakin noudattaa: kuvata asia jollakin joka on kirjoituksen lukijalle tuttu (ks.luku1, alav 3), vaikkei se olekaan kirjaimellinen selitys, koska tämä esittää vain eri symboleilla täsmälleen saman asian. Näin voitaisiin kääntää suomeksi vaikkapa, että Johannes söi korvessa pettua ja marjoja. Tämä olisi dynaamisen tai ehkä paremminkin funktionaalisen ekvivalenssin mukainen käännös. Siten voitaisiin kääntää vaikkapa koko jakso seuraavasti: “Johanneksella oli yllään jäniksen karvoista tehty vaate, vyötäisillään nahkavyö ja ruokanaan marjat ja pettu.” Mielenkiintoista huomata, ettei Agrikolalle tai Biblian kääntäjille ole tällainen tullut mieleen. Australialaisille tarkoitetussa käännöksessä voitaisiin ehkä puhua “kengurunkarvaisesta vaatteesta”, koska kenguru märehtii, mutta sillä ei ole sorkkia lainkaan, kuten on myös jäniksen laita.
Näitähän ei saa vanhan testamentin lain mukaan syödä, mutta puvun valmistaminen niistä ilmeisesti on sallittua ja jänis kuvaisi yhtä hyvin symbolisesti sitä, että Johannes oli uuden ja vanhan liiton välillä.
Nyt on tietenkin otettava huomioon, että tiedonkulku ympäri maailmaa on saavuttanut aivan toisenlaiset mittasuhteet ja jokainen suomalainen on olettevasti ainakin kuullut tai lukenut kameleista ja nähnyt niistä valokuvia sekä videomateriaalia. Kuitenkin rohkensin väittää, että käännöksellä, joka käyttää vertauskuvissaan nimeomaan lukijoiden oman kulttuurialueen ilmaisuvalikoimaan on perusteita. Ihmisen paikallisuuden taju ja oman historiallisen taustan tuoma vaikutus on huolimatta yhä kansainvälistyvästä tiedotustoinnasta kuitenkin jollakin tapaa hänen veressään.
Ilmiön olennaiset piirteet kuitenkin välittyvät paremmin lukijalle näin. Ikuinen ongelma tässä on taas se, että tätä dynaamisen tai funktionaalisen ekvivalenssin periaattetta noudattavat yleensä protestantit, joille rukous on varsin vierasta toimintaa ja ortodoksit, jotka taas rukoilevat rukoilemasta päästyäänkin, suosivat yleensä kirjaimellisempia käännöksiä. Asia on mysteeri: olettaisi asian olevan toisin päin.
Pyhien kirjoituksen kohdalla mielestäni on tilanne lähestulkoon välttämöttä sellainen, että uusia käännöksiä on tuotettava ja alkutekstit myös säilytettävä.
« Τότε ἐξεπορεύετο πρὸς αὐτὸν Ἱεροσόλυμα, καὶ πᾶσα ἡ Ἰουδαία, καὶ πᾶσα ἡ περίχωρος τοῦ Ἰορδάνου. Καὶ ἐβαπτίζἐν τῷ Ἰορδάν ὑπ’ αὐτοῦ, ἑξομολογούμενοι τὰς ἁμαρτίας αὐτῶν. »
Silloin Jerusalemin, koko Juudean ja koko Jordanin ympäristön asukkaat lähtivät vaeltamaan hänen luokseen, ja hän kastoi heidät Jordanissa heidän tunnustaessaan syntinsä.
Εἰ καὶ ἐβαπτίζοντο, ἀλλ᾽ οὖν ἄφεσιν ἁμαρτιῶν οὐκ εἶχε τὸ Ἰωάννου βάπτισμα. ᾿Αλλὰ μόνην μετανοίαν εκήρυττεν ὁ Ἰωάννης, καὶ εἰς ἄφεσιν ἁμαρτιῶν ἔφερεν· ἀντὶ τοῦ, εἰς τὸ τοῦ Χριστοῦ βάπτισμα ὡδήγει παρ᾽ οὗ ἡ ἄφεσις τῶν ἁμαρτιῶν.
Ja heidät kastettiin, mutta Johanneksen kaste ei ollut syntien anteeksi saamiseksi. Johannes saarnasi ainostaan katumusta joka johtaa syntien anteeksi saamiseen: hän johdatti heidät Kristuksen kasteelle, sen sijaan että olisi antanut syntejä anteeksi. [tämä on vähän horjuva käännös kuten myös isä Christoferin. Palaa sitten kun olet oppinut Kreikkaa paremmin].
« Ἰδὼν δὲ πολλοὺς τῶν Φαρισαίων » ο Φαρισαίος, ἑρμηνεύεται ἀποκεκομμένος. Εδόκουν γὰρ ἐν τῷ βίῳ καὶ τῇ γνώσει ἀποκεκόρθαι, καὶ ὑπερέχειν τῶν άλλων.
“Mutta nähdessään monien fariseusten”
Fariseus tarkoittaa erotettua. He nimittäin näyttivät elämänsä ja tietojensa perusteella olevansa muita parempia.
« Καὶ Σαδδουκαίων. »
“ja saddukeusten.”
Οὗτοι, οὔτε ἀνάστασιν ἐπίστευον, οὔτε ἄγγελον, οὔτε πνεῦμα. Ἑρμηνεύονται δὲ, δίκαιοι. Σαδὰκ [^2] γάρ, ή δικαιοσύνη. Δικαίους γὰρ ἑαυτοὺς ὠνόμαζον. Ἤ ἀπὸ αἱρεσιάρχου Σαδώκ ὀνομάζονται.
[^2] hepr. צָדַק. Mignen patrologiassa, sana on kirjoitettu Ζεβὲκ, mutta tämän täytyy olla virhe. En ole katsonut asiaa paperisesta kirjasta, vaan skannatusta tekstistä, mutta ei se paperiversiokaan mielestäni ole selvä.
Nämä eivät uskoneet ylösnousemukseen, eivät enkeliin, eivätkä henkeen. Tarkoittaa muuten “oikeamielisiä”, sillä Zadak tarkoittaa oikeamielisyyttä. He joko kutsuivat itseään oikeamielisiksi tai sitten heidät on nimetty harhaopin perustaja Zadokin mukaan.
« Ερχομένους ἐπὶ τὸ βάπτισμα αὐτοῦ, εἶπεν αὐτοῖς. »
“tulevan hänen kasteelleen, hän sanoi heille:”
Οὐκ ἤρχοντο μετὰ γνώμης ὀρθῆς, ὡς οἱ λοιποί. Διὰ τοῦτο καὶ καθάπτεται αὐτῶν.
He eivät tulleet vilpittömin ajatuksin, kuten muut. Sen vuoksi heitä syytetään.
« Γεννήματα εχιδνῶν, τίς ὑπέδειξεν ὑμῖν φυγεῖν ἀπὸ τῆς μελλούσης ὀργῆς; »
“Te kyykäärmeiden sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?”
Πικρῶς αὐτοῖς διαλέγεται, γινώσκων τὴν στρεβλότητα αὐτῶν, πλὴν ἀλλὰ καὶ ἐπαινεῖ, λέγων· Τίς ὑπέδειξεν ὑμῖν; θαυμάζει γὰρ πῶς ἐγένετο τοῦτο, τὸ τὴν πονηρὰν αὐτῶν γενεὰν μετανοῆται [^3]. Γεννήματα δὲ ἐχιδνῶν λέγει αὐτοὺς, διότι ὥσπερ ταῦτα κατεσθίοντα τὰς μήτρας οὕτως ἐξέρχονται, οὕτω καὶ οὗτοι τοὺς πατέρας, ήτοι διδασκάλους, τοὺς προφήτας, ἐφόνευον· ἀπὸ τῆς μελλούσης δὲ ὀργῆς, τῆς γεέννης, φησίν.
[^3] tässä Mignellä: μετανῆσαι, jonka täytyy olla virhe. Tai sitten ei.
Tietäen heidän kieroutuneisuutensa hän puhuu heitä vastaan terävästi, kuitenkin myös ylistäen heitä sanoen: “Kuka on neuvonut teitä?”. Hän ihmettelee kuinka heidän mieleensä on tullut, että tämän pahan sukupolven pitäisi katua? Hän kutsuu heitä kyykäärmeiden sikiöiksi, koska aivan kuten nämäkin tulevat ulos syömällä äitinsä, samoin nämäkin murhasivat isänsä, eli opettajansa ja profeettansa. Tulevalla vihalla hän tarkoittaa Gehennaa.
« Ποιήσατε οὖν καρποὺς ἀξίους τῆς μετανοίας. »
“Tehkää siis katumuksen soveliaita hedelmiä,”
Ορᾷς τί λέγει, ὅτι οὐ δεῖ μόνον φεύγειν τὴν κακίαν, ἀλλὰ καὶ καρποὺς ἀρετῆς ποιεῖν. « ο Ἔκκλινον γὰρ, φησίν, ἀπὸ κακοῦ, καὶ ποίησον ἀγαθόν.»
Huomaatko mitä hän sanoo? Älkää vaan paetko pahaa, vaan kantakaa myös hyveen hedelmää. Sanoohan hän: vetäytykää pois pahasta ja tehkään hyvää.
« Καὶ μὴ δόξητε λέγειν ἐν ἑαυτοῖς· Πατέρα ἔχομεν τὸν ᾿Αβραάμ.»
“älkääkä luulko saattavanne sanoa sisimmässänne: ’Onhan meillä Abraham isänä’”
Τοῦτο ἦν αὐτοῖς εἰς ἀπώλειαν, ὅτι ἐν εὐγενείᾳ ἐθάῤῥουν.
Tämä koitui heidän tuhokseen, sillä he turvasivat hyvään syntyperäänsä.
« Λέγω γὰρ ὑμῖν ὅτι δύναται ὁ Θεὸς καὶ ἐκ τῶν λίθων τούτων ἐγεῖραι τέκνα τῷ ᾿Αβραάμ. ο Λίθοι νοοῦνται μὲν καὶ τὰ ἔθνη, ἐξ ὧν πολλοὶ ἐπίστευσαν. Πλὴν ἀλλὰ καὶ οὕτως ἁπλῶς τοῦτο λέγει ὁ Ἰωάννης, ὅτι καὶ ἀπὸ λίθων δύναται τέκνα ποιῆσαι τῷ ᾿Αβραάμ. Καὶ γὰρ λίθος ἦν καὶ ἡ μήτρα τῆς Σάῤῥας, διὰ τὴν στείρωσιν, ἀλλ᾽ ἔτεκεν ὅμως· ἤγειρε δὲ καὶ τέκνα τῷ ᾽Αβραὰμ ὁ Κύριος ἀπὸ τῶν λίθων· πότε; ὅτε σταυρουμένου αὐτοῦ, ἰδόντες πολλοὶ τὰς πέτρας ῥαγείσας, ἐπίστευσαν.
Sillä hän sanoo, että Jumalan on mahdollista tehdä vaikka kivistä lapsia Abrahamille. Kivillä tarkoitetaan pakanoita, joista monet uskoivat. Tämän lisäksi Johannes sanoi tässä myös yksinkertaisesti, että Jumala voi tehdä kivistä lapsia Abrahamille. Saaran kohtu oli myös kivi sen hedelmättämyyden tähden, mutta hän synnytti silti. Herra teki kivistä Abrahamille lapsia myös tällä tavalla, sillä kun hänet ristiinnaulittiin, monet uskoivat nähdessään kallioiden halkeilevan.
[^4] Tällöin monien kivisydämet halkesivat, kun näkivat Herran suuren pitkämielisyyden ja kärsivällisyyden. [suom.]
« Ηδη δὲ καὶ ἡ ἀξίνη πρὸς τὴν ῥίζαν τῶν δένδρων κεῖται. »
’Αξίνην λέγει τὴν τοῦ Χριστοῦ κρίσιν. Δένδρα δὲ, ἕνα ἕκαστον ἡμῶν. Ο οὖν μὴ πιστεύσας, ἐντεῦδεν ἤδη αὐτήῤῥιζος ἀποτέμνεται, καὶ εἰς γέενναν ἐμβάλλεται.
“Jo on kirves puiden juurella.”
Kirveellä evankelista tarkoittaa Kristuksen tuomiota. Puulla taas jokaista meistä. Tästä lähtien jokainen joka ei usko hakataan pois ja heitetään tuleen. [^5]
[^5] Kuka hänet hakkaa ja heittää helvettiin? Johannes Edelläkävijä vai Kristus? Ei kumpikaan heistä, vaan sen joka ei roiku kiinni Kristuksessa, jonka Edellävijä näyttää, hakkaa paholainen ja hän palaa hänen kanssaan jo nyt himojensa helvetissä. Lain aika on tullut päätöseensä ja todellinen yhteys Jumalaan avataan. [suom. huom]
« Πᾶν οὖν δένδρον. » Κἂν ἀπὸ τοῦ ᾿Αβραὰμ κατάγηται. Μὴ ποιοῦν καρπὸν καλόν, » Οὐκ εἶπε, Μὴ ποιῆσαν, ἀλλὰ, Μὴ ποιοῦν. Αεὶ γὰρ δεῖ καρποφορεῖν. Εἰ γὰρ χθὲς ἠλέητας, σήμερον δὲ ἁρπάζεις, οὐκ εὐαρεστεῖς.
“Niinpä jokainen puu,” vaikka olisikin Abrahamista polveutuva, “joka ei tee hyvää hedelmää,”. Hän ei sanonut: “ei ole tehnyt”, vaan “ei tee”, vaan sen pitää aina kantaa hedelmää. Jos eilen olit antelias, mutta tänään kitsastelet, et ole hyveellinen.
« Ἐκκόπτεται, καὶ εἰς πῦρ βάλλεται. »
“heitetään tuleen.”
Τὸ τῆς γεέννης.
Siis Gehennaan.
Ἐγὼ μὲν βαπτίζω ὑμᾶς ἐν ὕδατι εἰς μετάνοιαν· ὁ δὲ ὀπίσω μου ἐρχόμενος, ἰσχυρότερός μου ἐστίν.
Minä kastan teidät vedellä katumukseen, mutta minun jälkeeni tulee minua väkevämpi,
« Εἶπεν αὐτοῖς· Ποιήσατε καρπόν. Δείκνυσιν οὖν τίς ὁ καρπὸς, ὅτι τὸ πιστεῦσαι εἰς τὸν ὀπίσω αὐτοῦ ἐρχόμενον. Οπίσω δὲ αὐτοῦ ἤρχετο ὁ Χριστός· καθὸ καὶ ὕπτερος αὐτοῦ ἦν κατὰ τὴν γέννησιν, ἓξ μόνοις μησὶν, ἀλλὰ καὶ κατὰ τὴν φανέρωσιν. Ἐφανερώθη γὰρ πρότερον ὁ Πρόδρομος, εἶτα ὁ Χριστὸς, ὑπ᾿ αὐτοῦ μαρτυρηθείς.
Hän sanoo heille: “tehkää hedelmää”, näyttäen millaista hedelmää, eli uskoisivat häneen joka on tuleva hänen jälkeensä. Hänen jälkeensä tuli Kristus. Aivan kuten hän syntyi Johanneksen jälkeen, vain kuuden kuukauden erolla, samoin myös ilmestyminen tapahtui kuusi kuukautta Johanneksen jälkeen. Ensin ilmestyi Edelläkävijä, sitten Kristus, josta hän todisti.
Οὐ οὐκ εἰμὶ ἱκανὸς τὰ ὑποδήματα βαστάσαι.
jonka sandaalejakaan en ole arvollinen kantamaan.
» Οὐδὲ δοῦλος, φησὶν, ἔσχατος αὐτοῦ εἰμι, ὥστε βαστάζειν ταῦτα. Ὑποδήματα δὲ νοήσεις, καὶ τὰς δύο καταβάσεις αὐτοῦ, τήν τε ἐξ οὐρανοῦ εἰς γῆν, καὶ τὴν ἐκ γῆς εἰς τὸν ᾅδην. Ὑποδήματα γάρ εἰσιν ἡ δερματίνη σὰρξ, καὶ ἡ νέκρωσις. Ταύτας οὖν τὰς δύο καταβάσεις, οὐ δύναται βαστάσαι ὁ Πρόδρομος, μὴ δυνάμενος νοῆσαι πῶς ἐγένοντο.
Hän sanoo, ettei ole edes se vähäisin palvelija, jonka näitä kantaa. Sandaaleilla ymmärrä myös Kristuksen kahta alentumista: taivaasta maahan ja maasta tuonelaan. Sandaalit ovat myös nahkainen liha [^6] ja sen kuolettaminen. Näitä kahta laskeutumista Edelläkävijä ei pysty kantamaan, ymmärtämään kuinka ne tapahtuivat.
[^6] Gen. 3:21 ja Joh 1: 14 Kristus antoi Aadamille ja Eevalle nahkavaatteet paratiisista karkoittamisen jälkeen ja itse omaksui lihan, kuolettaakseen sen himot
Αὐτὸς ὑμᾶς βαπτίσει ἐν Πνεύματι ἁγίῳ.
Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.
» Τουτέστι, Κατακλύσει ὑμᾶς ἀφθόνως ταῖς τοῦ Πνεύματτος χάρισιν. Ἐπεὶ τὸ μὲν ἐμὸν, φησί, βάπτισμα, ου δίδωσι πνευματικὴν χάριν, οὐδὲ γὰρ τὴν ἄφεσιν ἁμαρτιῶν· αὐτὸς δὲ, καὶ ἀφήσει ὑμῖν, καὶ Πνεῦμα δαψιλῶς δώσει.
Siis vuodattaa sinulle Hengen lahjojen runsauden. Minun kasteeni ei taas anna Hengen lahjoja, hän sanoo, eikä myöskään päästä synneistä. Hän taas päästää ja lahoittaa Henkeä ylitsevuotavasti.
« Οὗ τὸ πτύον ἐν τῇ χειρὶ αὐτοῦ.»
Hänellä on varsta kädessään.
Μή νομίσητε ὅτι ἐὰν βαπτισθῆτε ὑπ’ ἐκείνου, εἶτα ἁμαρτάνητε, συγχωρήσει ὑμῖν. ᾿Αλλὰ καὶ πτύον ἔχει, τουτέστι, κρίσιν καὶ ἐξέτασιν.
Älä kuule, että jos hän kastaa sinut ja sitten teet syntiä, hän antaa anteeksi. Hänelle on myöskin varsta, eli tuomio ja tutkimus.
« Καὶ διακαθαριεῖ τὴν ἅλων αὐτοῦ. »
Hänellä on varsta kädessään ja Hän puhdistaa puimatantereensa.
» Τουτέστι, τὴν Ἐκκλησίαν, ἥτις πολλούς μὲν ἔχει βεβαπτισμένους, ὥσπερ ἐν τῇ ἅλων πᾶν τὸ γεώργιον· ἀλλ’ ἐν τούτοις, οἱ μέν εἰσιν ἄχυρα, όχοι κουφοί εἰσι καὶ τοῖς πνεύματι τῆς πονηρίας, κινούμενοι· οἱ δὲ, σῖτος, ὅσοι καὶ ἑτέρους ὠφελοῦσι, καὶ τρέφουσι διὰ διδασκαλίας καὶ πράξεωις.
Nimittäin Kirkon, jossa on paljon kastettuja, samalla tavalla kuin koko sato on puimatantereella, mutta näistä osa on akanoita: kevytmielisiä ja pahojen henkien liikuteltavia ja toiset taas vehnänjyviä, joista on muille hyötyä, koska ravitsevat heitä opetuksilla ja teoilla.
« Καὶ συνάξει τὸν σῖτον εἰς τὴν ἀποθήκην αὐτοῦ· τὸ δὲ ἄχυρον κατακαύσει πυρὶ ἀσβέστῳ. »
Vehnänjyvänsä Hän kokoaa aittaan mutta akanat polttaa sammuttamattomassa tulessa.
Ἄσβεστόν έστι τό πῦρ ἐκεῖνο· ὥστε φλυαρεῖ ὁ Ωριγένης, λέγων, ὅτι ἔσται τέλος τῆς κολάσεως.
Tämä tuli on sammuttamaton, joten Origenes puhuu pötyä, sanoessaan, että helvetille on olemassa loppu.
« Τότε παραγίνεται ὁ Ἰησοῦς ἀπὸ τῆς Γαλιλαίας ἐπὶ τὸν Ἰορδάνην πρὸς τὸν Ἰωάννην, τοῦ βαπτισθῆναι ὑπ’ αὐτοῦ· ὁ δὲ Ἰωάννης διεκώλυεν αὐτὸν, λέγων. »
Silloin Jeesus saapui Galileasta Jordanille Johanneksen luo Hänen kastettavakseen. Mutta Johannes esteli Häntä sanoen:
» Καθαρὸς ὢν βαπτίζεται, ἵνα ἡμᾶς ἀποπλύνῃ καὶ ἵνα δείξῃ ἡμῖν, ἐπ᾽ ἂν μέλλωμεν βαπτισθῆναι, προκαθαίρεσθαι· ἵνα μὴ μολύνωμεν τὸ βάπτισμα, μετὰ ταῦτα εὐκόλως ῥυπαινόμενοι διὰ τὴν πονηρὰν συνήθειαν. Κωλύει δὲ αὐτὸν ὁ Ἰωάννης, ἵνα μήνα μίσωσιν οἱ ὁρῶντες, καὶ αὐτὸν ὡς ἕνα τῶν πολλῶν εἰς μετάνοιαν βαπτιζόμενον.
Puhdas tulee kastettavaksi, jotta puhdistaisi meidät ja näyttäisi meille, että jos pyrimmme kastettavaksi, meidän on puhdistuttava aikaisemmin, muutoin voimme tahrata kasteemme pahojen tottumustemme voimasta, se helposti saastuu pahojen tottumuksiemme voimasta. Johannes varoittaa kasteen näkijöitä, jotteivat he luulisi, että hänet kastetaan katumukseen yhtenä väkijoukosta.
Ἐγὼ χρείαν ἔχω ὑπὸ σοῦ βαπτισθῆναι.
Minä tarvitsen kasteen sinulta.
» Χρείαν γὰρ εἶχεν ὁ Πρόδρομος ὑπὸ τοῦ Κυρίου καθαρισθῆναι. Ως γὰρ ἀπὸ τοῦ Αδάμ καταγόμενος, καὶ αὐτὸς ἐπεσύρετο τὸ μόλυσμα τὸ ἐκ τῆς παρακοῆς ὁ Χριστὸς δὲ σαρκωθείς, ἐκαθάρισε πάντας.
Edelläkävijän oli tarpeen tulla Herran kastamaksi. Sillä Adamista polveutuvana hän kantoi tottelemattomuudesta seurannutta tahraa [^7]. Kun Kristus tuli lihaksi, hän puhdisti kaikki.
[^7] Tarkoittaa perisyntiä, eli kuolevaisuuden periytymistä jälkipolville, ei perittyä syyllisyyttä. Tästä synnistä puhdistaa vain kaste, joka pyyhkii pois myös muut ennen sitä tehnyt synnit. [suom.]
Καὶ σὺ ἔρχῃ πρός με;
Ja sinä tulet minun luokseni!
Οὐκ ἐτόλμησεν εἰπεῖν, ὅτι Καὶ σὺ βαπτίζῃ ὑπ’ ἐμοῦ; ἀλλὰ, « Καὶ σὺ ἔρχῃ; » οὕτως ηὐλαβεῖτο.
Hän ei rohjennut sanoa Herralle: “ja sinä tulet minun kastettavakseni?”, vaan: “ja sinä tulet minun luokseni?”, niin paljon hän kunnioitti häntä.
« Αποκριθεὶς δὲ ὁ Ἰησοῦς, εἶπε πρὸς αὐτόν· ῎Αρες ἆστι. »
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt”,
Νῦν, φησί, παραχώρησον· ἔσται δὲ καιρὸς ὅτε τὴν ἀξίαν δόξαν ἕξομεν, κἂν μὴ νῦν φαινώμεθα.
Hän sanoo, että nyt on oikea hetki saada todellinen kirkkaus, vaikkemme juuri nyt loistakaan.
« Οὕτω γὰρ πρέπον ἐστὶν ἡμῖν πληρῶσαι πᾶσαν δικαιοσύνην. »
sillä näin meidän sopii tehdä täydeksi koko oikeamielisyys.
Τὸν νόμον λέγει δικαιοσύνην. Ἐπικατάρατος, φησὶν, ἦν ἡ ἀνθρωπίνη φύσις, ὅτι τὸν νόμον οὐκ ἠδύνατο τέλειῦσαι. Ἐγὼ τοίνυν ἐτέλεσα καὶ τἆλλα τοῦ νόμου· λείπει δέ μοι τοῦτο, τὸ βαπτισθῆναι. Τοῦτο τοίνυν τελέσας, ἀπαλλάξω τὴν φύσιν τῆς κατάρας· τοῦτο γὰρ ἐμοὶ πρέπει.
Lakia kutsutaan oikeamielisyydeksi. Hän sanoo ihmisluonnon olevan kirottu, koska sen ei ole mahdollista täyttää lakia. “Minä olen nämä kaikki lain vaatimukset täyttänyt, vain kaste puuttuu”, Kristus sanoo. Kun olen tämänkin saanut, olen vetänyt ihmisluonnon pois kirouksesta: vain minä pystyn tähän.
« Τότε ἀφίησιν αὐτόν· καὶ βαπτισθεὶς ὁ Ἰησοῦς »
Silloin tämä salli sen Hänelle. Kun Jeesus oli kastettu,
Τριάκοντα ἐτῶν ὧν βαπτίζεται, ἐπεὶ αὕτη ἡ ἡλικία δέχεται πάντα τὰ ἁμαρτήματα. Ἐν μὲν γὰρ τῇ πρώτῃ ἡλικίᾳ, πολὺ τὸ ἀνόητον ἐν δὲ τῇ δευτέρᾳ, τῇ τῶν νεωτέρων, πολλή ή φλὸξ τῆς ἐπιθυμίας καὶ τοῦ θυμοῦ· ἐν δὲ ταύτῃ τῇ τῶν ἀνδρῶν, πολλὴ ἡ φιλοχρηματία. ᾿Ανέμεινεν οὖν ταύτην τὴν ἡλικίαν, ἵνα διὰ πασῶν τῶν ἡλικιῶν πληρώσῃ τὸν νόμον, καὶ ἁγιάσῃ ἡμᾶς.
« Εὐθὺς ἀνέβη ἀπὸ τοῦ ὕδατος.»
Hän nousi heti vedestä.
Οι Μανιχαῖοι λέγουσιν, ὅτι τὸ σῶμα αὐτοῦ ἀπέθετο ἐν τῷ Ἰορδάνῃ, κατὰ φαντασίαν δὲ ἄλλο σῶμα ἔδειξεν. Επιστομίζονται δὲ ἐντεῦθεν. Ὁ Ἰησοῦς γὰρ, φησὶν, ἀνέβη· οὐκ ἄλλος ἀνέβη, ἀλλ’ ὁ καταβὰς εἰς τὸ ὕδωρ.
• Καὶ ἰδοὺ ἀνεῴχθησαν αὐτῷ οἱ οὐρανοί. »
Ja katso, taivaat aukenivat,
Ο μὲν Αδὰμ αὐτοὺς ἔκλεισε· διὰ δὲ τὸν Χριστὸν ἀνοίγονται· ἵνα μάθῃς, ὅτι καὶ σὺ ὅταν βαπτίζῃ, ἀνοίγεις αὐτούς.
Vaikka Adam ne sulkikin, kuitenkin ne Kristuksessa aukenivat, jotta oppisit, että myös silloin kun sinut kastetaan, avaat ne.
· Καὶ εἶδε τὸ Πνεῦμα τοῦ Θεοῦ καταβαῖνον ὡσει περιστεράν, καὶ ἐρχόμενον ἐπ᾿ αὐτὸν, καὶ ἰδοὺ φωνή ἐκ τῶν οὐρανῶν, λέγουσα. »
ja Hän näki Jumalan Hengen kyyhkysen kaltaisena tulevan alas ja laskeutuvan Hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi:
Κατέρχεται τὸ Πνεῦμα, ἵνα μαρτυρήσῃ, ὅτι μείζων ὁ βαπτιζόμενος ἢ ὁ βαπτίζων. Οἱ γὰρ Ἰουδαῖοι μέγαν εἶχον τὸν Ἰωάννην, τοῦ δὲ Χριστοῦ οὐ τοσοῦτον ἐφρόντιζον. Εἶδον δὲ τὸ Πνεῦμα πάντες ἐρχόμενον ἐπὶ τὸν Ἰησοῦν, ὡς ἂν μὴ νομίσωσιν ὅτι ἡ φωνὴ ἡ λέγουσα, Οὗτός ἐστιν ὁ Υἱός μου ὁ ἀγαπητός,· διὰ τὸν Ἰωάννην ἐγένετο, ἀλλ᾿ ἰδόντες τὸ Πνεῦμα, πιστεύσωσιν, ὅτι ἡ φωνὴ αὕτη διὰ τὸν Ἰησοῦν ἐστιν. Ὡσεὶ περιστερὰν δὲ διὰ τὸ ἄκακον καὶ πρᾶον· καὶ ὅτι καθαρώτατόν ἐστιν ἡ περιστερά, καὶ ἔνθα δυσωδία ἐστὶν, οὐ παραμένει οὕτω καὶ τὸ ἅγιον Πνεῦμα. ᾿Αλλὰ καὶ ἐπὶ τοῦ Νῶς, περιστερὰ ἤγγειλε τὴν λύσιν τοῦ κατακλυσμοῦ, κάρφος ἑλαίας φέρουσα· οὕτω καὶ ἐνταῦθα τὸ Πνεῦμα τὸ ἅγιον, δηλοῖ λύσιν τῶν ἁμαρτιῶν. Ἐκεῖ κάρφος ἐλαίας, ἐνταῦθα δὲ ἔλεος Θεοῦ.
Henki laskeutui alas todistaakseen, että kastettava on kastajaa suurempi. Juutalaiset pitivät Johannesta suurena, mutta eivät ajatelleet Kristuksesta samoin. He näkivät Hengen tulevan Jeesuksen ylle, jotta eivät ajattelisi äänen, joka sanoo: “tämä on minun rakas poikani”, tulleen Johanneksen vuoksi, vaan nähdessään Hengen uskoisisivat, että tämä ääni oli Jeesusta varten. "Kyyhkysen kaltaisena": sen pahuudettomuuden ja hellyyden vuoksi ja koska kyyhkynen on kaikkein puhtain, eikä pysy siellä missä haisee pahalle, kuten ei myöskään Pyhä Henki [^8]. Myös Nooan aikana, kyyhkynen ilmoitti vedenpaisumuksesta vapautumisesta, tuoden oliivipuun oksan: myös tässä Pyhä Henki paljastaa synneistä vapautumisen. Siellä oliivipuun oksa, tässä Jumalan armo.[^9]
[^8] Paha haju tarkoittaa siis synnin löyhkää, joka likaa sielun. Pyhä Henki ei voi laskeatua sieluun, jossa on likaa. Kaikkein pahin haju on ylpeydessä ja kun se lähtee pois, voi Pyhä Henki tulla sieluun ja puhdistaa siitä myös muun lian.
[^9] Näiden tapahtumien rinnakkaisuus on Kreikan kielisessä tekstissä selvempi, sillä oliivipuuta tarkoittava sana ἐλαία muistuttaa äänteellisesti sanaa ἔλεος. Nämä sanat eivät ole sukua toisilleen, mutta yhteys näiden välillä on selvä pyhissä kirjoituksissa ja kirkossa, koska mirhavoitelun sakramentissa saadaan Pyhän Hengen armolahjat, öljyllä voidellaan kuninkaat, sairaanvoitelussa Pyhän Hengen armo tulee öljyn kautta sieluun ja ruumiiseen parantaen sairauksia, jotka johtuvat syntien seurauksena ihmiseen pesiytyneiden demonien vaikutuksista.
Οὗτός ἐστιν ὁ Υἱός μου ὁ ἀγαπητὸς, ἐν ᾧ εὐδόκησα·
Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.
τουτέστιν, Ἐν ᾧ ἀναπαύομαι, ἐν ᾧ ἀρέσκομαι.
Siis, jossa lepään ja johon olen mielistynyt.