Käännös Vasili
Ματθαῖος, ὁ καὶ Λευὶς, ἀπόστολος ἀπὸ τελωνῶν, ἐν τῇ Ἰουδαίᾳ πρῶτος διὰ τοὺς ἐκ περιτομῆς πιστεύωσαντας Εὐαγγέλιον τοῦ Χριστοῦ, γράμμασιν καὶ ῥήμασιν ῾Εβραϊκοῖς συνέταξεν, ἀγνοουμένου τοῦ μετὰ ταῦτα εἰς Ἑλληνικὸν τοῦτο μεταφράσαντος.
Matteus, tai Leevi, apostoli publikaanien joukosta oli ensimmäinen Juudeassa asuvien ympärileikattujen uskovien tähden Kristuksen evankeliumin kirjoittava ja Hebrealaisille selittävä; ei ole tunnettua kuka tämän käänsi myöhemmin Kreikaksi.
Τὸ δὲ Ἑβραϊκὸν ἄχρι τήμερόν ἐστιν ἐν τῇ Βιβλιοθήκῃ Καισαρείας τῆς παρὰ Παμφίλου μάρτυρος περισπουδάστως κατασκευασθείσης. Ἐμοὶ δὲ παρὰ τῶν Ναζωραίων τῶν ἐν Βεροίᾳ τῆς Συρίας τούτῳ κεχρημένων, ἄδεια παρεσχέθη τῆς τούτου μεταγραφῆς.
Hebrealaisille kirjoitettu teksti on tähän päivään saakka ollut Kesarean Kirjastossa, jonka on mitä huolellisimmin järjestänyt marttyyri Pamfilos. Sain tätä tekstiä käyttäviltä Syyrian Beroian Nasiireilta (Nazarenes, ??? ketä) luvan sen jäljentämiseen.
δι’ οὗ ἐστιν ἀκριβῶς πεισθῆναι, ὡς ἔνθα ἂν ὁ Εὐαγγελιονής εἴτε ἐκ προσώπου οἰκείου, εἴτε ἐκ προσώπου τοῦ Κυρίου ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ καὶ Σωτῆρος ταῖς μαρτυρίαις κατακέχρηται τῶν Παλαιῶν Γραφῶν, μὴ ἀκολουθεῖν τῷ αὐθεντίᾳ τῶν Εβδομήκοντα Ἑρμηντῶν, ἀλλὰ τῇ Ἑβραϊκῇ, ἀφ’ ὧν τὰ δύο ἐστὶν ἐκεῖναi. Ἐξ Αἰγύπτου ἐκάλεσα τὸν Υἱόν μου· καὶ ὅτι Ναζωραίος κληθήσεται.
Tästä tekstistä voidaan selvästi vakuuttua, että Evankelista käyttäessään Vanhan Testamentin todistusta, joko omalla tai Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen suulla, ei seuraa Seitsemänkymmenen tulkitsijan auktoriteettia, vaan Hebrealaisten [^1] josta nämä kaksi lainausta ovat: “Egyptistä minä olen kutsunut poikani” ja “hänet on kutsuttava Nasaretilaiseksi”.
[^1] Evankelista Matteus ei siis käytä Septuagintaa, vaan jotakin muuta tekstiversiota.
α’. Περὶ γενεαλογίας τοῦ Χριστοῦ.
β’. Περὶ τῶν Μάγων καὶ τῶν ἀναιρεθέντων παίδων.
γ’. Πρῶτος Ἰωάννης ἐκήρυξε βασιλείαν τῶν οὐρανῶν.
δ΄. Περὶ πειρασμοῦ τοῦ Χριστοῦ. Περὶ τῆς τοῦ Πέτρου, καὶ ᾿Ανδρέου, καὶ τῶν υἱῶν τοῦ Ζεβεδαίου κλήσεως.
ε’. Περὶ τῶν μακαρισμῶν. Περὶ τοῦ μὴ φιλονεικεῖν πρὸς τὸν πλησίον. Περὶ τοῦ μὴ μοιχεύειν. τοῦ Περὶ τοῦ μὴ απολύειν τὴν γυναῖκα. Περὶ τοῦ μὴ ὁμόσαι ὅλως. Περὶ τοῦ τὰς ὕβρεις ἀνέχεσθαι, καὶ ἀντιστῆναι τῷ πονηρῷ. Περὶ τοῦ ἀγαπᾷν τοὺς ἐχθρούς.
ϛ΄. Περὶ ἐλεημοσύνης, προσευχῆς, καὶ νηστείας. Περὶ τοῦ καταφρονεῖν τῶν τοῦ κόσμου.
ζ’. Περὶ τοῦ κρίνειν μηδένα. Περὶ τοῦ αἰτεῖν καὶ ζητεῖν. Περὶ τοῦ προσέχειν ἀπὸ τῶν ψευδοπροφητῶν.
η’. Περὶ τοῦ λεπροῦ. Περὶ τοῦ ἑκατοντάρχου. Περὶ τῆς πενθερᾶς Πέτρου. Περὶ τῶν ἰαθέντων ἀπὸ ποικίλων νόσων. Περὶ τοῦ μὴ ἐπιτρεπομένου ἀκολουθεῖν. Περὶ τῆς ἐπιτιμήσεως τῶν ὑδάτων. Περὶ τῶν δαιμονιζομένων, ὧν τὰ δαιμόνια εἰς τὴν ἀγέλην τῶν χοίρων ἐξεβλήθη.
θ’. Περὶ τοῦ παραλυτικοῦ. Περὶ τοῦ Ματθαίου. Περὶ τοῦ Σωτῆρος μετὰ τῶν τελωνῶν ἐσθίοντος. Περὶ τῆς θυγατρὸς ἀρχισυναγώγου. Περὶ τῆς αἱμοῤῥοούσης. Περὶ τῶν δύο τυφλῶν. Περὶ τοῦ δαιμονιζομένου κωφοῦ.
ι’ . Περὶ τῆς τῶν ἀποστόλων διαταγῆς.
ια΄. Περὶ τῶν ἀποσταλέντων παρὰ Ἰωάννου.
ιβ’. Περὶ τῶν μαθητῶν τοῖς Σάββασι τιλλόντων στάχυας. Περὶ τοῦ ξηρὰν ἔχοντος τὴν χεῖρα. Περὶ τοῦ δαιμονιζομένου τυφλοῦ καὶ χωροῦ. Περὶ τῶν αἰτούντων σημεῖον. Περὶ μητρὸς καὶ ἀδελφῶν.
ιγ΄. Περὶ τῶν παραβολῶν τοῦ σπείραντος καὶ τῆς βασιλείας τῶν οὐρανῶν.
ιδ. Περὶ Ἰωάννου καὶ ‘Ηρώδου. Περὶ τῶν ε’ άρτων καὶ τῶν β’ ἰχθύων. Περὶ τοῦ ἐν θαλάσσῃ περιπάτου τοῦ Ἰησοῦ.
ιε’. Περὶ τῆς παραβάσεως τῆς ἐντολῆς τοῦ Θεοῦ διὰ τὴν παράδοσιν τῶν ἀνθρώπων. Περὶ τῆς Χαναναίας. Περὶ τῶν θεραπευθέντων όχλων. Περί τῶν ἑπτὰ ἄρτων.
ις’. Περὶ τῆς ζύμης τῶν Φαρισαίων. Περὶ τῆς ἐν Καισαρείᾳ ἐπερωτήσεως. Περὶ τῆς ἐπιτιμήσεως τοῦ Πέτρου, ὅπως μὴ Χριστὸς πάθῃ.
ιξ’. Περὶ τῆς μεταμορφώσεως τοῦ Χριστοῦ. Περὶ τοῦ σεληνιαζομένου. Περὶ τῶν αἰτούντων τὰ δίδραχμα.
ιη’. Περὶ τῶν λεγόντων, τίς μείζων. Περὶ τοῦ μὴ σκανδαλίζειν. Περὶ τῶν ρ’ προβάτων παρα βολή. Περὶ τῆς ἐλέγξεως τοῦ πλησίου. Περὶ τῆς δυνάμεως τοῦ δεῖν καὶ λύειν. Περὶ τοῦ ὀφείλοντος μυρία τάλαντα.
ιθ’. Περὶ τῶν ἐπερωτώντων, εἰ ἔξεστιν ἀπολῦσαι τὴν γυναῖκα. Περὶ τοῦ ἐπερωτήσαντος πλουσίου τὸν Ἰησοῦν.
κ. Περὶ τῶν μισθουμένων έργατῶν. Περὶ τῶν υἱῶν τοῦ Ζεβεδαίου. Περὶ τῶν δύο τυφλῶν.
καʹ. Περὶ τῆς ὄνου καὶ τοῦ πώλου. Περὶ τῶν χωλῶν καὶ τυφλῶν. Περὶ τῆς ξηρανθείσης συκῆς. Περὶ τῶν ἐπερωτώντων τὸν Κύριον ἀρχιερέων καὶ πρεσβυτέρων. Περὶ τῶν δύο υἱῶν παραβολή. Περὶ τοῦ ἀμπελῶνος.
κβ’. Περὶ τῶν καλουμένων εἰς τὸν γάμον. Περὶ ἐπερωτησάντων διὰ τὸν κῆνσον. Περὶ τῶν Σαδδουκαίων. Περὶ τοῦ ἐπερωτήσαντος νομικοῦ. Περὶ τῶν τοῦ Κυρίου ἐπερωτήσεων.
κγ. Περὶ τοῦ ταλανισμοῦ τῶν Φαρισαίων.
κδ’. Περὶ της συντελείας ἡμέρας καὶ ὥρας.
κε΄. Περὶ τῶν δέκα παρθένων. Περὶ τῶν τὰ τάλαντα λαβόντων. Περὶ τῆς ἐλεύσεως τοῦ Χριστοῦ.
κς’. Περὶ τῆς ἀλειψάσης τὸν Κύριον μύρῳ. Περὶ τοῦ Πάσχα. Περὶ τοῦ μυστικοῦ δείπνου. Περὶ παραδόσεως τοῦ Χριστοῦ. Περὶ τῆς ἀρνήσεως τοῦ Πέτρου.
κζ’ . Περὶ τοῦ ἡγεμένος Πιλάτου. Περὶ τῆς Ἰούδα μεταμελείας. Περὶ τοῦ αἰκισμοῦ καὶ τιμωριῶν· τοῦ Χριστοῦ, καὶ σταυρώσεως. Περὶ τῆς αἰτήσεως τοῦ σώματος τοῦ Κυρίου, καὶ φυλάκων τοῦ τάφου.
αη’. Περὶ τῆς τοῦ Κυρίου ἀναστάσεως. Περὶ τῶν φυλάκων τοῦ τάφου, μαρτύρων τῆς ἀναστάσεως. Περὶ τῆς ἐμφανίσεως τοῦ Χριστοῦ τοῖς ἀποστόλοις καὶ γυναιξὶν ἐν Γαλιλαίᾳ.
Kristuksen syntykirjasta.
Tietäjistä ja surmatuista lapsista.
Ensin Johannes saarnasi taivasten valtakunnasta.
Kristuksen kiusauksista. Pietarin, Andreaan ja Sebedeuksen poikien kutsumisesta.
Autuudenlauseista. Ei saa riidellä lähimmäisensä kanssa. Ei saa huorata. Vaimoa ei saa hylätä. Ei saa lainkaan vannoa. Loukkausten kestämisestä ja pahan vastustamisesta. Vihollisten rakastamisesta.
Almuista, rukouksesta ja paastosta. Maailman halveksimisesta.
Siitä, ettei ketään saa tuomita. Anomisesta ja etsimisestä. Väärien profeettojen karttamisesta.
Spitaalisesta. Sadanpäämiehestä. Pietarin anopista. Erilaisista sairauksista parantuneista. Vetten nuhtelusta. Riivatuista: kuinka riivajat ajettiin sikalaumaan.
Halvaantuneesta. Matteuksesta. Vapahtajan aterioinnista veronkerääjien kanssa. Synagogan esimiehen tyttärestä. Verenvuototautisesta. Kahdesta sokeasta. Pahojen henkien vaivaamasta mykästä.
Apostolien kutsumisesta.
Johanneksen lähettämistä miehistä.
Siitä kun opetuslapset katkoivat tähkäpäitä sapattina. Miehestä, jonka käsi oli kuivettunut. Kuuromykästä, joka oli pahojen henkien vaivaama. Merkin pyytämisestä. Äidistä ja veljistä.
Taivaan valtakunnan siemenen kylväjästä.
Johanneksesta ja Herodeksesta. Viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Jeesuksen kävelystä järven pinnalla.
Jumalan käskyn kumoamisesta ihmisten perinteellä. Kanaanilaisesta naisesta. Parantuneista kansanjoukoista. Seitsemästä leivästä.
Jeesuksen muodonmuutoksesta. Kuunvaihetautisesta. Kahden drakman pyytäjistä.
Niistä jotka puhelivat: “Kuka on suurin?”. Vertauksesta sadasta lampaasta.
Sen kysyjistä, onko luvallista erota vaimostaan. Jeesukselta kyselleestä rikkaasta miehestä.
Palkkatyöläisistä. Zebedeuksen pojista. Kahdesta sokeasta.
Aasintammasta ja varsasta. Sokeista ja rammoista. Viikunapuusta, joka kuivettui. Herraa kuulustelleista ylipapeista ja kansan vanhimmista. Kahden pojan vertauksesta. Viinitarhasta.
Häihin kutsutuista. Veronmaksamisesta kysyneistä. Saddukeuksista. Lakimiehen kysymyksistä. Herran kysymistä kysymyksistä.
Fariseusten ahdingosta.
Lopun päivistä ja hetkistä.
Viidestä neitseestä. Talentin saaneista. Kristuksen tulemisesta.
Jeesuksen voitelemisesta.mirhalla. Pääsiäisestä. Salaisesta ehtoollisesta. Kristuksen pettämisestä. Pietarin kieltämisestä.
Maaherra Pilatuksesta. Juudaan katumuksesta. Kristuksen ruoskinnasta, rangaistuksista ja ristiinnaulitsemisesta. Pyynnöstä saada Herran ruumis ja haudan vartijoista.
Herran ylösnousemuksesta. Haudan vartijoista, ylösnousemuksen todistajista. Kristuksen ilmestymisestä apostoleille ja naisille Galileassa.
Οἱ μὲν πρὸ τοῦ νόμου ἐκεῖνοι θεῖοι ἄνδρες, οὗ διά γραμμάτων καὶ βιβλίων ἐδιδάσκοντο· ἀλλὰ καθαρὰν ἔχοντες τὴν διάνοιαν, τῇ τοῦ παναγίου Πνεύματος ἐφωτίζοντο ἐλλάμψει· καὶ οὕτω τὰ τοῦ Θεοῦ ἐγίνωσχον θελήματα, αὐτοῦ ἐκείνου ὁμιλοῦντος αὐτοῖς στόμα κατὰ στόμα· τοιοῦτος ἦν ὁ Νῶε, ὁ ᾿Αβραὰμ, ὁ Ιὼβ, ὁ Μοϋσῆς.
Ennen lakia eläneet jumalalliset ihmiset eivät saaneet oppiaan kirjoituksista ja kirjoista, vaan heillä oli puhdas mieli ja olivat siksi Kaikkeinpyhin Henki valaisi heitä säteillään: he tunsivat Herran tahdon ja olivat suoraan Hänen opettamiaan. Tällaisia olivat Nooa, Abraham, Job ja Mooses.
Ἐπεὶ δὲ ἠσθένησαν οἱ ἄνθρωποι, καì ἁνάξιοι ἦ φωτίζεσθαι καì διδάσκεσθαι ὑπò τοũ ἁγίου Πνεύματος, δέδωχεω ὁ φιλάνθρωπος Θεòς τὰς Γραφὰς, ἵνα κἂν [mikä sana <- tuo on] διὰ τούτων ὑπομιμνήσκωνται τῶν τοῦ Θεοῦ θελημάτων· οὕτω καὶ ὁ Χριστὸς, τοῖς μὲν ἀποστόλοις αὐτοπροσώπως ὡμίλησε, καὶ τὴν τοῦ Πνεύματος χάριν διδάσκαλον αὐτοῖς ἔπεμψεν.
Sitten kun ihmiset heikkenivät, eivätkä enää pystyneet saamaan valaistusta Pyhältä Hengeltä ja olemaan Hänen opettamiaan, antoi ihmisiä rakastava Jumala kirjoitukset, jotta edes näiden kautta heitä muistutettaisiin Jumalan teistä. Myös Kristus puhui kasvotusten apostolien kanssa ja lähetti Pyhän Hengen heidän opettajakseen.
Ἐπεὶ δὲ μετὰ ταῦτα ἔμελλον αἱρέσεις ἀναθλαστῆσαι, καὶ τὰ ἤθη ἡμῶν διαφθαρῆναι εὐδόκησε γραφῆναι τὰ Εὐαγγέλια, ἵνα ἐκ τούτων διδασκόμενοι τὴν ἀλήθειαν, μὴ παρασυρῶμεν ὑπὸ τοῦ ψεύδους τῶν αἱρέσεων, μηδὲ παντελῶς διαφθαρῶσι τὰ ἤθη ἡμῶν.
Koska näidenkin jälkeen tulisi nousemaan harhaoppeja ja tapamme turmeltuisivat, näki Hän hyväksi että kirjoittaisiin evankeliumit, jotta niiden kautta opittaisiin totuus, eikä harhaoppien valhe veisi mukanaan ja tapamme aivan kokonaan turmeltuisi.
Τέτσαρα δὲ δέδωκεν ἡμῖν Εὐαγγέλια, τυχὸν, διότι τὰς καθολικὰς τέσσαρας ἀρετὰς ἐκ τούτων μανθάνομεν, τὴν ἀνδρείαν, τὴν φρόνησιν, τὴν δικαιοσύνην, καὶ τὴν σωφροσύνην. Τὴν μὲν ἀνδρείαν, ὅταν λέγῃ ὁ Κύριος· Μὴ φοβεῖσθε ἀπὸ τῶν ἀποκτεινόντων τὸ σῶμα, τὴν δὲ ψυχὴν μὴ δυναμένων ἀποκτεῖναι. » Τὴν δὲ φρόνησιν, ὅταν παραινῇ· « Γίνεσθε φρόνιμοι, ὡς οἱ ὄρεις. » Τὴν δὲ δικαιοσύνην, ὅταν διδάσκῃ · , Καθὼς θέλετε ἵνα ποιῶσιν ὑμῖν οἱ ἄνθρωποι, καὶ ὑμεῖς ποιεἴτε αὐτοῖς ὁμοίως. » Τὴν δὲ σωφροσύνην, ὅταν ἀπο φαίνηται· ῾Ο ἐμβλέψας γυναικὶ πρὸς τὸ ἐπιθυμῆσαι αὐτῆς, ἤδη ἐμοίχευσεν αὐτὴν ἐν τῇ καρδίᾳ αὐτοῦ.
Hän antoi meille osuvasti neljä evankeliumia, jotta oppisimme niistä neljä yleistä hyvettä: miehekkyyden, arvostelukyvyn, oikeamielisyyden ja puhdasmielisyyden [^2]. Miehekkyyttä opimme, kun Herra sanoo: “Älkää pelätkö niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua”, arvostelukykyä opimme, kun hän kehottaa meitä olemaan viisaita kuin käärmeet, oikeamielisyyttä taas, kun hän opettaa: “Kaiken minkä te haluatte ihmisten teille tekevän, tehdää se samoin heille.” Ja puhdasmielisyyttä, kun hän paljastaa, että jokainen joka on katsonut naista himokkaasti, on jo sydämessään huorannut hänen kanssaan.
[^2] Hyveiden nelivaljakko voidaan nimetä myös toisin, tässä valittu
nämä. Miehekkyyttä voidaan kutsutaan myös urheudeksi,
oikeamielisyyttä varhurskaudeksi ja puhdasmielisyyttä sielun
puhtaudeksi. Löytyy kai Platonin Valtiosta Suom. huom.
Καὶ ἄλλως δὲ· Τέσσαρά εἰσιν Εὐαγγέλια, διότι στύλοι εἰσὶ ταῦτα τοῦ κόσμου. Τοῦ δὲ κόσμου τέσσαρα μέρη ἔχοντος, ᾿Ανατολήν, Δύσιν, ῎Αρκτον καὶ Μεσημβρίαν, ἕπρεπεν εἴναι καὶ τοὺς στύλους τέσσαρας. Τέσσαρά εἰσιν Εὐαγγέλια, διότι καὶ τέσσαρα ταῦτα περιέχει· ήγουν δόγματα, ἐντολάς, ἀπειλάς, καὶ ἐπαγγελίας· καὶ τοῖς μὲν πιστεύσασι τοῖς δόγμασι, καὶ τὰς ἐντολὰς τηρήσατι, τὰ μέλλοντα ἀγαθὰ ἐπαγγέλλονται· τοῖς δὲ μὴ πιστεύσασι τοῖς δόγμασιν, ἢ τὰς ἐντολὰς μὴ φυλάξασιν, αἱ μέλλουσα: ἀπειλοῦνται κολάσεις. Εὐαγγέλιον δὲ λέγεται, διότι ἀγγέλλει ἡμῖν πράγματα εὖ καὶ καλῶς ἔχοντα , τούτο ἐστιν ἀγαθά, ἄφεσιν ἁμαρτιῶν, δικαίωσιν, ἄνοδον εἰς οὐρανούς, υἱοθεσίαν Θεοῦ. ᾿Αγγέλλει δὲ καὶ ὅτι εὐκόλως ταῦτα λαμβάνομεν. Μὴ γὰρ ἐκοπιάσαμεν ἡμεῖς ἐπὶ τῇ κτήσει τούτων τῶν ἀγαθῶν, ἢ ἐξ ἰδίων κατορθωμάτων ταῦτα ἐλάβομεν, ἀλλὰ χάριτι καὶ φιλανθρωπίᾳ Θεοῦ, τηλικούτων ἀγαθῶν ἠξιώθημεν.
Evankeliumeja on neljä myös siitä syystä, että ne ovat maailman pylväitä. Maailmassahan on neljä laitaa: itä, länsi, pohjoinen ja etelä, joten neljä on sopiva pylväittenkin määräksi. Evankeliumeja on neljä, koska niistä löytyvät nämä neljä: niissä on opetukset, käskyt, varoitukset ja lupaukset. Niille, jotka uskovat opetuksiin ja noudattavat käskyjä luvataan tulevia hyvyyksiä. Niitä taas jotka eivät usko opetuksiin tai pidä käskyjä, uhkaillaan rangaistuksilla. Evankeliumiksi sitä kutsutaan, koska se ilmoittaa meille kauniisti lahjaksi saatavista hyvyyksistä: syntien anteeksiannosta, oikeuttamisesta, taivaaseen nousemisesta ja Jumalan lapseksi ottamisesta. Lisäksi se kertoo että saamme nämä helposti. Emmehän me ole vaivanneet itseämme näiden hyvyyksien luomisella, vaan tulemme Jumalan armosta ja ihmisrakkaudesta otolliseksi saamaan nämä lahjat.
Τέσσαρες μέν εἰσιν οἱ εὐαγγελισταί· τούτων δὲ οἱ μὲν δύο, Ματθαῖος καὶ Ἰωάννης, ἦσαν ἐκ τοῦ χοροῦ τῶν δώδεκα. Οἱ δὲ δύο, Μάρκος καὶ Λουκᾶς, ἐκ τῶν ἑβδομήκοντα. ῏Ην δὲ ὁ μὲν Μάρκος ἀκόλουθος καὶ μαθητὴς Πέτρου· ὁ δὲ Λουκᾶς, Παύλου. ῾Ο τοίνυν Ματθαῖος, πρῶτος πάντων ἔγραψε τὸ Εὐαγγέλιον Ἑβραῖδι φωνῇ, πρὸς τοὺς ἐξ ῾Εβραίων πιστεύσαντας, μετὰ ὀκτὼ ἔτη τῆς τοῦ Χριστοῦ ἀναλήψεως· μετέφρασε καὶ τοῦτο Ἰωάννης ἀπὸ τῆς Ἑβραῖδος γλώττης εἰς τὴν Ἑλληνίδα, ὡς λέγουσι. Μάρχος δὲ, μετὰ δέκα ἔτη τῆς ἀναλήψεως ἔγραψε, παρὰ τοῦ Πέτρου διδαχθείς. Λουκᾶς δὲ, μετὰ πεντεκαίδεκα. Ἰωάννης δὲ ὁ θεολογικώτατος, μετὰ τριάκοντα δύο·
Evankelistoja on neljä: kaksi näistä, Matteus ja Johannes olivat kahdentoista joukosta, kun taas toiset kaksi, Markus ja Luukas olivat seitsemänkymmenen joukosta. Markus oli Pietarin seuraaja ja oppilas, Luukas taas Paavalin. Ensimmäisenä kaikista siis kirjoitti Evankeliuminsa Matteus Hebrean kielellä Hebrealaisille uskoville, kahdeksan vuotta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Sanotaan, että tämän käänsi Hebreankielestä Kreikaksi Johannes. Markus taas kirjoitti kymmenen vuotta ylösnousemuksen jälkeen, Pietarin opastamana. Luukas puolestaan kirjoitti viisitoista vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Jumalan parhaiten tuntenut Johannes taas kirjoitti kolmenkymmentäkaksi vuotta sen jälkeen.
λέγουσι γὰρ ὅτι μετὰ τὸν θάνατον ἐκείνων ἐπιζήσαντι αὐτῷ, προσηνέχθη τὰ τρία Εὐαγγέλια, ἵνα ἴδῃ αὐτὰ καὶ κρίνῃ, εἰ ἀληθῶς συνεγράφησαν· ὁ δὲ Ἰωάννης ἰδὼν αὐτὰ, καὶ τῆς ἀληθείας χάριν ὑπεραποδεξάμενος, ὅσα ἐκεῖνοι παρέλειψιν, αὐτὸς ἀνεπλήρωσεν. ῞Οσα τε συντόμως εἶπον ἐκεῖνοι, αὐτὸς ἐπλάτυνεν ἐν τῷ ἰδίῳ Εὐαγγελίῳ. Διὰ καὶ ἀπὸ θεολογίας ἤρξατο.
Sanotaanhan, että näiden muiden kuoleman jälkeen, tälle edelleen elävälle tuotiin nämä kolme evankeliumia, jotta hän katsoisi niitä ja arvioisi ovatko ne todellakin yhtäpitävästi kirjoitut. Johanneksen katsottua niitä ja todettuaan niiden yllä olevan totuuden armon, hän täydensi sen mitä muut olivat sivuuttaneet.
Kaksi vaihtoehtoista käännöstä kahdelle viimeiselle lauseelle:
Ja minkä nämä olivat sanoneet lyhyesti, sen hän laajensi omassa Evankeliumissaan. Tämä syntyi Jumalan tuntemisesta.
Ja sen minkä nämä olivat lyhyesti sanoneet, hän tuntien Jumalan laajensi omassa evankeliumissaan. [^3]
[^3] Ajatus on se, että Johannes Teologi tunsi Kristuksen kaikkein parhaiten, oli hänelle kaikkein läheisin ja näin ollen se rikkaus mikä Johanneksen evankeliumissa on, on syntyisin juuri tästä Jumalan tuntemisesta. Johannes tunsi Jumalan parhaiten ja Jumalan sanan esijallisen olemisen tuntemisen vuoksi hän pystyi laajentamaan evankelistojen kuvauksia, sekä varmistamaan muiden evankeliumien yhtäpitävyyden.
Ἐπεὶ γὰρ οἱ ἄλλοι εὐκ ἐμνήσθησαν τῆς πρὸ αἰώνων ὑπάρξεως τοῦ Θεοῦ Λόγου, αὐτὸς ἐθεολόγησε περὶ ταύτης, ἵνα μὴ νομισθείη ὁ τοῦ Θεοῦ Λόγος, ψιλὸς ἄνθρωπος εἶναι, τουτέστι δίχα θεότητος. Ματθαῖος γὰρ περὶ τῆς κατὰ σάρκα μόνης ὑπάρξεως τοῦ Χριστοῦ διαλέγεται· πρὸς γὰρ Εβραίους έγραφεν, οἷς ἀρκετὸν ἦν τὸ μαθεῖν ὅτι ἀπὸ ᾽Αβραὰμ καὶ Δαυΐδ ἐγεννήθη ὁ Χριστός. ’Αναπαύεται γὰρ ὁ ἐξ Ἑβραίων πιστεύσας, ὅταν πληροφορηθῇ ὅτι ἀπὸ Δαυΐδ ἐστιν ὁ Χριστός·
Koska muut eivät maininneet Jumalan sanan esiajallista olemista, hän näytti tämän heille, jottei ajateltaisi Jumalan sanan olevan vain ihminen ilman Jumaluutta. Matteushan puhui pelkästään Kristuksen lihassa olemisesta: sillä kirjoittihan hän Hebrealaisille, joille oli riittävää oppia Kristuksen syntyneen Abrahamista ja Daavidista. Huojentuuhan Hebrealainen uskova jo saatuaan tietää Kristuksen olevan Daavidista.
ἀλλὰ λέγεις μοι, ὅτι, οὐκ ἤρχει εἷς εὐαγγελιστής; Ἄκουε τοίνυν, ὅτι ἤρχει μὲν, ἀλλ’ ἵνα δειχθῇ μᾶλλον ἡ ἀλήθεια, διὰ τοῦτο τέσσαρες συνεχωρήθησαν γράψαι. Οταν γὰρ ἴδῃ; τούτους τοὺς τέσσαρας, μὴ συνελθόντας, μηδὲ συγκαθίσαντας ἀλλήλοις, ἀλλ᾽ ἄλλον ἀλλαχοῦ ὄντα, εἶτα γράψαντας περὶ τῶν αὐτῶν ὥσπερ ἀφ᾽ ἑνὸς στόματος, οὐκ ἂν θαυμάσαις τὴν τοῦ Εὐαγγελίου ἀλήθειαν, καὶ εἴποις ὡς ἐκ Πνεύματος ἁγίου ἐλάλησαν;
Voit kysyä miksei yksi Evankelista riittänyt? Kuulehan siis: yksi olisi riittänyt, mutta totuus osoitettiin varmemmaksi neljän kirjoittaessa yhtäpitävästi. Sillä kun näet, etteivät nämä neljä kokoontuneet yhteen ja istuneet keskenään, vaan kukin eri paikassa ollen kirjoitti näistä asioista kuin yhdestä suusta, etkö hämmästele Evankeliumin totuutta ja sano heidän kirjoituksensa olevan lähtöisin Pyhästä Hengestä?
καὶ μή μοι λέγε ὅτι οὐχ ὁμοφωνοῦσιν ἐν πᾶσιν· ἴδε γὰρ ἐν τίσιν οὐχ ὁμοφωνοῦσιν. ῏Αρα ὁ μὲν εἶπεν ὅτι ἐγεννήθη ὁ Χριστὸς, ὁ δὲ λέγει ὅτι οὔ; Η ὁ μὲν, ὅτι ἀνέστη, ὁ δὲ, ὅτι οὔ; Μὴ γένοιτο. Ἐν γὰρ τοῖς ἀναγκαιοτέροις καὶ κυριωτέροις ὁμοφωνοῦσιν. Εἰ τοίνυν ἐν τοῖς κυριωτέροις οὐ διηνέχθησαν, τί θαυμάζει; ἐὰν ἐν τοῖς ἐλαχίστοις δοκῶσι διαλλάττειν; Δι’ αὐτὸ γὰρ τοῦτο μᾶλλον ἀληθεύουσιν, ὅτι μὴ κατὰ πάντα ὡμοφώνησαν. Ἐνομίσθησαν γὰρ ἂν, ὅτι συγκαθίσαντες ἀλλήλοις καὶ συμβουλευσάμενοι ἔγραψαν· νῦν δὲ, ̔̔ὅ παρέλειψεν οὗτος, ἔγραψεν ἐκεῖνος, καὶ διὰ τοῦτο δοκοῦσιν ἐν τισὶ διαλλάττειν· καὶ ταῦτα μὲν οὕτως. Άραξώμεθα δὲ ἤδη τοῦ ὕφους.
Älä sano minulle, etteivät he puhu kaikesta yksiäänisesti: nimittäin sanooko muka yksi Kristuksen syntyneen, toinen taas ettei hän syntynyt? Vai sanooko toinen hänen nousseen ylös, toinen taas ettei noussut? Älä luulekaan! Välttämättömissä ja ratkaisevissa asioissa he ovat yksiääniset. Miksi ihmettelet sitä, etteivät he poikkea toisistaan ratkaisevissa kohdissa? Eikö tämä pikemminkin osoita heidän puhuneen totta, kun eivät puhuneet kaikesta samalla tavalla? Eihän siinä olisi mitään tavatonta, jos he olisivat istuneet yhteen ja keskenään sopineet mitä kirjoittaisivat, mutta nyt taas toinen on laittanut ylös sen, minkä toinen on sivuuttanut ja tästä syystä jossain kohdissa vaikuttaa olevan eroavuuksia. Asian ollessa näin, tarttukaamme itse tekstiin.
ΚΕΦΑΛ. Αʹ.
Περὶ γενεαλογίας τοῦ Χριστοῦ.
Βίβλος γενέσεως. »Τίνος ένεκεν οὐκ εἶπεν, ὅρασις ἢ λόγος, ὥσπερ οἱ προφῆται; Ἐκεῖνοι γὰρ οὕτω προέγραφον· ὅρασις ἣν εἶδεν Ησαΐας, καὶ ὁ λόγος ὁ γενόμενος πρὸς Ἡσαΐαν.
Kristuksen sukupuusta.
Syntykirja Minkä vuoksi evankelista ei sano: näky tai sana, kuten profeetat? Hehän kirjoittivat alkuun: “Jesajan näkemä näky” tai “Jesajalle tullut sana”?
Τίνος ἕνεκεν, ζητεῖς μαθεῖν; Διότι οἱ μὲν προφῆται πρὸς σκληροκαρδίους διελέγοντο καὶ ἀπειθεῖς, καὶ διὰ τοῦτο ἔλεγον, ὅτι ὅρατίς ἐστι θεία, καὶ ὅτι λόγος ἐστὶν ἐκ Θεοῦ· ἵνα φοβηθῇ ὁ λαὸς, καὶ μὴ καταφρονῶσι τῶν λεγομένων.
Haluatko tietää minkä vuoksi? Koska profeetat olivat puhumassa kovasydämisille ja tottelemattomille ihmisille, he tämän vuoksi sanoivat: “Jumalallinen näky” tai “tämä sana on Jumalalta”, jotta kansa pelästyisi eikä jättäisi heidän puheitaan huomiotta.
’Ο δὲ Ματθαῖος, πρὸς ἀνθρώπους εἶχε πιστεύσαντας, καὶ εὐγνώμονας καὶ εὐπειθεῖς. Καὶ διὰ τοῦτο οὐδὲν τοιοῦτον προεῖπεν, οἷον οἱ προφῆται· διελέγοντο καὶ ἀπειθεῖς, καὶ διὰ τοῦτο ἔλεγον, ὅτι ὅρατίς ἐστι θεία, καὶ ὅτι λόγος ἐστὶν ἐκ Θεοῦ· ἵνα φοβηθῇ ὁ λαὸς, καὶ μὴ καταφρονῶσι τῶν λεγομένων. ’Ο δὲ Ματθαῖος, πρὸς ἀνθρώπους εἶχε πιστεύσαντας, καὶ εὐγνώμονας καὶ εὐπειθεῖς. Καὶ διὰ τοῦτο οὐδὲν τοιοῦτον προεῖπεν, οἷον οἱ προφῆται· ἔχω δὲ καὶ ἔτερόν τι εἰπεῖν, ὅτι οἱ μὲν προφῆται νοητῶς ἔβλεπον ἅπερ ἔβλεπον, φανταζόμενοι ταῦτα διὰ τοῦ ἁγίου Πνεύματος· διὸ καὶ ὁράσεις ταῦτα ἔλεγον· ὁ δὲ Ματθαῖος, οὐ νοητῶς εἶδε τὸν Χριστὸν, καὶ ἐφαντάσθη αὐτὸν, ἀλλ᾽ αἰσθητῶς αὐτῷ συνῆν, καὶ αἰσθητῶς ἤκουεν αὐτοῦ, βλέπων αὐτὸν ἐν σαρκί. Διὰ τοῦτο τοίνυν ? οὐκ εἶπεν, ὅρασις ἣν εἶδον, ἤτοι φαντασία, ἀλλὰ, • Βίβλος γενέσεως » Ἰησοῦ. Τὸ Ἰησοῦς ὄνομα, οὐχ Ελληνικόν ἐστιν, ἀλλ᾽ Εβραϊκόν· ἑρμηνεύεται δὲ, Σωτήρ. Ἰαὼ γὰρ ἡ σωτηρία παρὰ τοῖς Εβραίοις λέγεται, ο Χριστοῦ » Χριστοὶ ἐλέγοντο οἱ βασιλεῖς καὶ οἱ ἱερεῖ; Ἐχρίοντο γὰρ τῷ ἁγίῳ ἐλαίῳ τῷ ἀπὸ τοῦ κέρατο; τοῦ ἐπιτιθεμένου τῇ κεφαλῇ ἀναβλύζοντι. Λέγεται οὖν ὁ Κύριος, Χριστὸς, καὶ ὡς βασιλεύς· ἐβασίλευσε γὰρ κατὰ τῆς ἁμαρτίας· καὶ ὡς ἱερεύς· προσήγαγε γὰρ ἑαυτὸν θῦμα ὑπὲρ ἡμῶν·
Matteus taas kirjoitti ihmisille, jotka olivat uskovia, hyvään taipuvaisia ja myötämielisiä, eikä tämän vuoksi aloittanutkaan kuten profeetat. Toisaalta on minun vielä sanottava, että profeetat näkivät sen mitä näkivät mielensä kautta, nähden ne Pyhässä Hengessä: tämän vuoksi niitä sanotaankin näyiksi. Matteus taas ei katsellut Kristusta mielensä, vaan aistiensa kautta, kuunteli häntä aistiensa välityksellä ja näki hänet lihassa. Siksi ei hän sanonutkaan “näky”, vaan “syntykirja”. Joosua Joosua ei ole Suomalainen, vaan Hebrealainen nimi, joka tarkoittaa pelastajaa, sillä j-š-a tarkoittaa pelastusta Hebreaksi [^4]. Kristuksen Kristuksiksi, eli Voidelluiksi, sanottiin pappeja ja kuninkaita, sillä heidät oli voideltu pään päällä pidettävästä sarvesta valutetulla pyhällä öljyllä. Myös Herraa sanotaan Kristukseksi, Voidelluksi, sillä hänellä on valta syntien ylitse, sekä papiksi, sillä hän tarjosi itsensä uhriksi meidän puolestamme.
[^4] Tässä Vapahtajan nimen olen suomentanut Joosuaksi. Theofylaktos ei itseasiassa kirjoita näin, vaan sanoo, että Hebrean kielen sana Ἰαὼ tarkoittaisi pelastajaa (Ἰαὼ γὰρ ἡ σωτηρία παρὰ τοῖς Εβραίοις λέγεται), mikä on kirjaimellisesti otettuna väärin. Hebrean kielessä pelastajaa tarkoittaa sanajuuri עשי (j-š-a) ja tästä tulee Vapahtajan nimi hänen omalla kielellään Aramealla, jonka äänneasu saattaisi olla Jeshua tai Jehoshua. Suomalainen nimi Jeesus tulee Kreikan kielen kautta sanasta Ἰησοῦς, johon on lisätty Kreikan kielen maskuliinin yksikön tunnus ς. Tämä toimisi ehkä paremmin suomen kielessä, jos Vapahtajan nimi olisi suomennettu Joosuaksi, joka on hänen nimikaimansa, Jeesus Navinpoika tai Joosua Nuunin poika.
Tässä ei kuitenkaan oleellista ole muotokeinojen täsmällinen tarkkuus, vaan se että asian hengellinen merkitys tulee ilmaistuksi: että nimi tulee pelastamista tarkoittavasta sanajuuresta.
ἐχρίσθη δὲ καὶ αὐτὸς κυρίως τῷ ἀληθινῷ ἐλαίῳ, τῷ ἁγίῳ Πνεύματι. Τίς γὰρ ἄλλος εἶχε τὸ πνεῦμα, ὡς ὁ Κύριος; Ἐν μὲν γὰρ τοῖς ἁγίοις, ἡ χάρις τοῦ ἁγίου Πνεύματος ἐνήργει· ἐν δὲ τῷ Χριστῷ, οὐκ ἐνήργει ἡ χάρις τοῦ Πνεύματος, ἀλλ’ ὁ Χριστὸς σὺν τῷ Πνεύματι ὁμπουσίῳ ὄντι ἐνήργει τὰ θαύματα.
Itse Herra oli voideltu todellisella öljyllä, Pyhällä Hengellä. Kenelläpä muulla olisi ollut henkeä sillä tavoin kuin Herralla? Pyhillä toimi Pyhän Hengen lahja, mutta taas Kristuksella Pyhän Hengen lahja ei pelkästään toiminut, vaan Kristus, ollen samaa olemusta hengen kanssa, toimi itse ihmeissä.
«Υἱοῦ Δαυΐδ·, ἐπειδή εἶπεν Ἰησοῦ, ἵνα μὴ νομίσῃς ὅτι περὶ ἄλλου Ἰησοῦ λέγει, προσέθηκεν, υἱοῦ Δαυΐδ. Ην γὰρ καὶ ἕτερος Ἰησοῦς περιβόητος, ὁ μετὰ Μωσία στρατηγήσας· ἀλλ’ ἐκεῖνος, τοῦ Ναυῆ ἐλέγετο, καὶ οὐχὶ τοῦ Δαυΐδ· πρὸ γὰρ τοῦ Δαυΐδ ἦν πολλαῖς γενεαῖς, καὶ οὐδὲ ἐκ τῆς φυλῆς τοῦ Ἰούδα ἦν· ἀφ᾿ ἧς κατήγετο ὁ Δαυΐδ, ἀλλ’ ἀπὸ ἑτέρας.
“Daavidin Pojan”. Koska Matteus oli sanonut “Jeesus”, hän lisäsi Daavidin Poika, jottet ajattelisi hänen puhuvan toisesta Jeesuksesta. Oli nimittäin toinenkin Jeesus, kansan johtaja Mooseksen jälkeen: häntä sanottiin Nuunin eikä Daavidin pojaksi [^4]. Hän eli monta sukupolvea ennen Daavidia, eikä ollut Juudan heimosta, josta Daavid polveutui, vaan toisesta.
[^4] Suomenkielisissä teksteissä yleensä puhutaan Joosua Nunin pojasta, Septuagintassa sanotaan: “Jeesus Navin poika”. Oleellisin seikka tässä on kuitenkin huomata, että kyseessä on sama nimi.
«Υἱοῦ ᾿Αβραάμ.» Τίνος ἕνεκεν προέταξε τὸν Δαυΐδ τοῦ᾿Αβραάμ; “Οτι παρὰ τοῖς Ἑβραίοι; μᾶλλον ἐφημίζετο ὁ Δαυΐδ, καὶ ὡς νεώτερος ὢν τοῦ ᾿Αβραάμ, καὶ ὡς ἀπὸ τῆς βασιλείας ἐπιφανέστερος γενόμενος· ἐν γὰρ τοῖς βασιλεῦσιν, οὗτος πρῶτος εὐηρέστησε τῷ Θεῷ· καὶ ἐπαγγελίαν ἐδέξατο παρὰ Θεοῦ, ὅτι ἐκ τοῦ σπέρματος αὐτοῦ ἀναστήσεται ὁ Χριστός. Ὅθεν καὶ πάντες τὸν Χριστὸν, υἱὸν Δαυΐδ ἔλεγον· καὶ γὰρ καὶ τύπον ἔσωζε τῷ ὄντι ὁ Δαυΐδ τοῦ Χριστοῦ. Ωσπερ γὰρ ἐκεῖνος, μετὰ τὸν Σαούλεὖν ἀπόβλητον ἀπὸ Θεοῦ καὶ μισητὸν ἐβασίλευσεν, οὕτω καὶ ὁ Χριστός, μετὰ τὸ στερηθῆναι τὸν ᾿Αδὰμ τῆς βασιλείας καὶ τῆς ἀρχῆς, ἧς εἶχε κατὰ πάντων καὶ τῶν ζώων καὶ τῶν δαιμόνων, ἦλθε σαρκωθείς, καὶ ἐβασίλευσεν ἡμῶν.
“Abrahamin pojan” Miksi evankelista mainitsee Daavidin ennen Abrahamia? Hän tekee näin siksi, että Juutalaisten silmissä Daavid oli Abrahamia maineikkaampi, niin historiallisen läheisyytensä kuin myös valtakuntansa loisteliaisuuden perusteella. Sillä Daavid oli ensimmäinen Jumalalle mieleinen kuningas ja sai Jumalalta lupauksen, että Kristus tulisi nousemaan hänen siemenestään. Tästä syystä kaikki ihmiset kutsuivat Kristusta Daavidin pojaksi. Ja Daavid oli toisaalta Kristuksen kuva. Sillä niinkuin oikeamielinen Daavid hallitsi Jumalan hylkäämän Saulin jälkeen, samoin Kristus tuli lihaan kaitseakseen meitä sen jälkeen kun Adam oli menettänyt sen kuninkuutensa ja valtansa, joka hänellä oli ollut niin eläinten kuin riivajienkin suhteen.
«᾽Αβραὰμ ἐγέννησε τὸν Ἰσαάκ.» ᾿Απὸ τοῦ᾿Αβραὰμ ἄρχεται τῆς γενεαλογίας, διότι αὐτὸς ἦν πατὴρ τῶν ῾Εβραίων, καὶ ὅτι αὐτὸς πρῶτος ἐδέξατο τὰς ἐπᾶγγελίας, ὅτι ἐν τῷ σπέρματι αὐτοῦ εὐλογηθήσεται πάντα τὰ ἔθνη. Πρεπόντως οὖν ἀπὸ τούτου γενεαλογεῖ τὸν Χριστόν· ὁ γὰρ Χριστός ἐστι τὸ σπέρμα τοῦ ᾿Αβραὰμ, ἐν ᾧ εὐλογήθημεν ἅπαντες οἱ ἐξ ἐθνῶν, πρώην κατάρατοι· ‘Αβραὰμ δὲ ἑρμηνεύεται πατήρ ἐθνῶν [sic]· Ἰσαὰκ δὲ, χαρὰ, γέλως· Εὐαγγελιστὴς οὐ μνημονεύει ὁ δὲ τῶν νόθων παίδων τοῦ ᾿Αβραάμ· οἷον τοῦ Ἰσμαὴλ καὶ τῶν λοιπῶν, διότι οἱ Ἰουδαῖοι οὐκ ἀπὸ τούτων κατήγοντο, ἀλλὰ ἀπὸ τοῦ Ἰσαάκ δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰακώβ· Ἰακὼβ δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰούδαν καὶ τοὺς ἀδελφοὺς αὐτοῦ. « Ορᾷς ὅτι διὰ τοῦτο ἐμνήσθη τοῦ Ἰούδα καὶ τῶν ἀδελφῶν αὐτοῦ, διότι ἀπ’ αὐτῶν ἦσαν αἱ δώδεκα φυλαί.
“Abrahamille syntyi Iisak.” Matteus aloittaa sukuluettelon Abrahamista, sillä tämä oli Hebrealaisten isä ja hänelle annettiin ensimmäisenä lupaukset, että hänen siemenessään tulisivat siunatuksi kaikki kansat. Näin hänen on soveliasta aloittaa sukuluettelonsa Abrahamista: sillä onhan Kristus Abrahamin siemen, jossa tulevat siunatuksi kaikki kansat, jotka aikaisemmin oli kertakaikkisesti kirottu. Abraham tarkoittaa “kansojen isää”, Iisak taas “iloa” tai “naurua”: Evankelista ei mainitse Abrahamin aviottomia lapsia, kuten Ismaelia ja muita, koska Juutalaiset eivät polveudu heistä, vaan “Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille taas Juuda ja tämän veljet”_ Näet minkä vuoksi hän mainitsee Juudan ja tämän veljet; sillä kaksitoista heimoa ovat heistä.
«Ιούδας δὲ ἐγέννησε τὸν Φαρὲς καὶ τὸν Ζαρὰ, ἔσχεν ἐπὶ Ηρ [?], ἑνὶ τῶν παίδων αὐτοῦ. Τούτου δὲ ἀποθανόντος ἄπαιδος, συνέζευξε ταύτην τῷ ᾿Αυνᾷ, καὶ τούτῳ παιδὶ ὄντι [aksentit?] αὐτοῦ· ἐχθερισθέντος δὲ καὶ τούτου τῆς ζωῆς διὰ τὴν πονηρίαν αὐτοῦ, ὁ Ἰούδας οὐκ ἔτι αὐτὴν συνῆπτέ τινι· ἡ δὲ, ἐπιθυμοῦσα ἐκ τοῦ σπέρματος ᾽Αβραὰμ παιδοποιῆσαι, ἀπέθετο μὲν τὰ τῆς χημείας· σχηματισαμένη δὲ ὡς πόρνη, ἐμίγη τῷ πενθεμῷ αὐτῆς, καὶ συνέλαβεν ἐξ αὐτοῦ δύο παῖδας διδύμου; · ἐν τῷ τίκτειν δὲ τούτους, προέβαλε τὴν χεῖρα ὁ πρῶτος τῶν παίδων ἀπὸ τῆς μήτρας, ὡς δῆθεν πρῶτος τεχθησόμενος· καὶ ἡ μαῖα κοκκίνῳ σπαρτίῳ ἐσφράγισε συντόμως τὴν ἐξελθοῦσαν τοῦ παιδὸς χεῖρα, ὡς ἂν γνωρίζηται ὁ πρῶτος τεχθείς· ἀλλὰ συνέστειλε τὴν χεῖρα ὁ παῖς ἔσω τῆς μήτρας, καὶ ἐτέχθη πρότερον ὁ ἕτερος παῖς, εἶθ’ οὕτως ἐκεῖνος ὁ τὴν χεῖρα προβαλόμενος· ἐκλήθη οὖν ὁ μὲν πρότερον τεχθείς, Φαρὲς, ὅ ἐστι διακοπή· διέκοψε γὰρ τὴν φυσικὴν τάξιν· ὁ δὲä συστείλας τὴν χεῖρα, Ζαρά·
Tamar oli Juudan miniä, hänen poikansa Erin vaimo. Tämän kuoltua lapsettomana, naitti hän Tamarin Onanille, joka oli myös hänen poikansa, mutta kun tämä leikattiin pois elävien joukosta hänen pahuutensa vuoksi, Juuda ei enää naittanut Tamaria kenelläkään pojistaan. Koska hän kuitenkin halusi saada lapsen Abrahamin siemenestä, heitti hän pois lesken vaatteensa, pukeutui huoraksi, yhtyi appiukkoonsa ja sai hänestä kaksi lasta, kaksoset. Ja kun hän oli synnyttämässä heitä, kurotti ensimmäinen lapsista kätensä äidistään, aivan kun olisi esikoinen ja välittömästi kätilö kiinnitti helakanpunaisen langan lapsen ulostyöntyvään käteen, jotta hänet tunnistettaisiin esikoiseksi, mutta lapsi veti kätensä takaisin äitiinsä ja ensin syntyikin toinen lapsi ja sitten vasta tämä kätensä ulos kurottanut. Niinpä ensimmäinen lapsi nimettiin Perekseksi, mikä tarkoittaa keskeytystä, sillä hänhän keskeytti luonnollisen järjestyksen. Kätensä takaisinvetänyt taas nimettiin Serahiksi.
σημαίνει δὲ αὕτη ἡ ἱστορία μυστήριόν τι· ὥσπερ γὰρ ὁ Ζαρὰ ἔδειξε μὲν πρῶτον τὴν χεῖρα, συνεστάλη δὲ πάλιν, οὕτω καὶ ἡ κατὰ Χριστὸν πολιτεία, ἐφάνη μὲν ἐν τοῖς πρὸ τοῦ νόμου καὶ τῆς περιτομῆς ἁγίοις·
Tässä kertomuksessa on tietty mysteeri: samaan tapaan kuin Serah ensin näytti kätensä, ja sitten veti sen takaisin, samoin Kristuksen mukainen elämä ilmestyi ennen lakia ja ympärileikkausta eläneille pyhille.
πάντες γὰρ οὗτοι, οὐκ ἐκ τῶν τοῦ νόμου παρατηρημάτων καὶ ἐντολῶν ἐδικαιώθησαν, ἀλλ’ ἐκ τοῦ κατὰ τὴν εὐαγγελικὴν πολιτείαν ζῆσαι· καὶ σκόπει τὸν ᾿Αβραάμ, τὸν ἀφέντα πατέρα καὶ οἰκίαν ἕνεκεν τοῦ Θεοῦ, καὶ ἀπαρνησάμενον καὶ τὴν φύσιν· σκόπει τὴν Ἰὼβ, τὸν Μελχισεδέκ· τοῦ νόμου δὲ ἐλθόντος, συνεστάλη ἡ τοιαύτη πολιτεία· ὥσπερ δὲ ἐκεῖ τοῦ Φαρὲς γεννηθέντος, ὕστερον πάλιν ἐξῆλθεν ὁ Ζαρὰ, οὕτω τοῦ νόμου δοθέντος, ὕστερον ἔλαμψεν ἡ εὐαγγελική πολιτεία, ἡ τῷ κοκκίνῳ σπαρτίῳ, ἤτοι τῷ αἵματι τοῦ Χριστοῦ σφραγισθεῖσα· διὰ τοῦτο γὰρ τοι καὶ ὁ Εὐαγγελιστὴς ἐμνημόνευσε τῶν δύο τούτων παίδων, ὡς μυστηριώδη τινὰ δηλούσης τῆς γεννήσεως αὐτῶν· καὶ ἄλλως δὲ, μνημονεύει τῆς Θάμαρ, καίτοι οὐκ ἐπαινετῆς δοκούσης, διὰ τὸ μιγῆναι τῷ πενθερῷ, ἵνα δείξῃ ὅτι ὁ Χριστὸς πάντα δι’ ἡμᾶς καταδεξάμενος, κατεδέξατο καὶ τοιούτους ἔχειν προγόνους. Μᾶλλον ἵνα καὶ δι’ αὐτοῦ τούτου τοῦ ἀπ’ αὐτῶν γεννηθῆναι, ἁγιάσῃ αὐτούς· οὐ γὰρ ἦλθε καλέσαι δικαίους, ἀλλὰ ἁμαρτωλούς.
Sillä kukaan näistä tullut oikeutetuksi lakien ja määräysten perusteella, vaan elämällä evankeliumin mukaista elämää. Katsohan Abrahamia, joka hylkäsi isänsä ja kotinsa Jumalan vuoksi, hyläten myös luonnon järjestyksen [^5]. Katso Jobia tai Melkisedekia. Lain ilmestyessä tämä elämäntapa vetäytyi pois, samoin tässä Fares syntyy ja sen jälkeen tulee esiin uudelleen Sera – samoin annettiin laki ja sen jälkeen loisti taas helakanpunaisella langalla eli Kristuksen verellä sinetöity evankelinen elämä. Evankelista mainitsee nämä kaksi lasta siitä syystä, että heidän syntymänsä toi ilmi jonkin salaisuuden ja Tamarin mainitsemiselle on muukin syy; vaikkei hän appiukkoonsa sekaantumisen vuoksi vaikutakaan ylistettävältä, hänet mainitaan, jotta tulisi osoitetuksi että Kristus, joka hyväksyi kaiken meidän pelastuksemme tähden, hyväksyi itselleen myös tällaisia esivanhempia. Pikemminkin siksi, ja juuri sen tähden, että pyhittäisi nämä ihmiset, hän syntyi heistä, sillä ei hän tullut kutsumaan oikeamielisiä, vaan syntisiä.
[katso tämä uudestaan. Tässä käännös vaatii hiomista]
[^5] Tarkoittaa Iisakin uhraamista.
φαρὲς δὲ ἐγέννησε τὸν ἐσρώμ· ἐσρὼμ δὲ ἐγέννησε τὸν ᾿αράμ ᾿αρὰμ δὲ ἐγέννησε τὸν ᾿αμιναδάβ· ’αμιναδὰβ δὲ ἐγέννησε τὸν ναασών· ναασὼν δὲ ἐγέννησε τὸν σαλμών· σαλμὼν δὲ ἐγέννησε τὸν βοὸζ ἐκ τῆς ῥαχάβ.
Perekselle syntyi Hesron, Hesronille syntyi Ram; Ramille syntyi Amminadab, Amminadabille syntyi Nahson, Nahsonille syntyi Salmon; Salmonille syntyi Boas Rahabista.
’Ραχὰβ νομίζουσί τινες είναι τὴν Ῥαὰβ ἐκείνην τὴν πόρνην, ἥτις τοὺς κατασκόπους ἐδέξατο τοῦ Ἰησοῦ τοῦ Ναυῆ. Καὶ διέσωσεν αὐτοὺς, καὶ διεσώθη καὶ αὐτή· ἐμνήσθη δὲ ταύτης, ἵνα δηλώσῃ ὅτι ὥσπερ αὕτη πόρνη ἦν, οὕτω καὶ ἡ τῶν ἐθνῶν συναγωγή· ἐξεπόρνευσαν γὰρ ἐν τοῖς ἐπιτηδεύμασιν αὐτῶν. ᾿Αλλὰ δεξάμενοι τοὺς τοῦ Ἰησοῦ κατασκόπους, ἤτοι τοὺς ἀποστόλους, καὶ πεισθέντες τοῖς λόγοις ἐκείνων, ἐσώθησαν πάντες οἱ ἐξ ἐθνῶν.
Jotkut ajattelevat Rahabin olevan se portto, joka otti vastaan Jeesus Nuunin pojan vakoojat ja pelasti niin heidät kuin itsensä. Matteus kertoo tämän näyttääkseen kansojen joukkojen huoranneen elämäntavallaan aivan samalla tavalla kuin Rahab. Mutta ne jotka ottivat vastaan Jeesuksen vakoojat, siis apostolit, ja uskoivat heidän sanojaan, pelastettiin kansojen joukoista.
Βυὸζ δὲ ἐγέννησε τὸν Ωβηδ ἐκ τῆς Ρούθ.
Boakselle syntyi Obed Ruutista.
Η Ροὺθ αὕτη ἀλλόφυλος ἦν, ἀλλ’ ὅμως, συνεζύγη τῷ Βοόζ· οὕτω καὶ ἡ ἐξ ἐθνῶν Ἐκκλησία, ἀλλόφυλος οὖσα, καὶ ἔξω τῶν διαθηκῶν, ἐπελάθετο τοῦ λαοῦ αὐτῆς, καὶ τῶν εἰδωλικῶν σεβάσματων, καὶ τοῦ πατρὸς αὐτῆς τοῦ διαβόλου. Καὶ ἐλήφθη εἰς γάμον τῷ υἱῷ τοῦ Θεοῦ.
Vaikka Ruut oli toisheimoinen, hänet oli siitä huolimatta naitettu Boaalle. Samoin on Kirkko koottu pakanoiden joukosta, jotka toisheimoisina olivat liittojen ulkopuolella, mutta kun he hylkäsivät kansansa, epäjumalien palvontansa ja isänsä paholaisen, heidät naitettiin Jumalan Pojalle.
Ὠβηδ δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰεσσαί· Ἰεσσαὶ δὲ ἐγένονησε τὸν Δαυΐδ τὸν βασιλέα· Δαυΐδ δὲ ὁ βασιλεὺς ἐγέννησε τὸν Σολομῶντα ἐκ τῆς τοῦ Οὐρίου.
Obedille syntyi Iisai; Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Kuningas Daavidille syntyi Salomo Urian vaimosta.
Καὶ πάλιν τῆς τοῦ Οὐρίου μνημονεύει, ἵνα ὑπόδειξῃ ὅτι οὐ δεῖ ἐπαισχύνεσθαι τοὺς προπάτορας· ἀλλὰ μᾶλλον σπουδάζειν διὰ τῆς οἰκείας ἀρετῆς λαμπρύνειν κακείνους· καὶ ὅτι πάντες δεκτοί εἰσι τῷ Θεῷ, χἂν ἐκ πόρνης γεννηθῶσι, μόνον ἐὰν ἀρετὴν ἔχωσιν.
Ja jälleen hän mainitsee Urian vaimon, jotta näkisit, ettei esi-isiään tarvitse hävetä, vaan pikemminkin pyrkiä kirkastamaan heidätkin perheenjäsenen hyveen kautta, sillä ovathan kaikki Jumalalle otollisia, jopa portosta syntyneet, kunhan vain ovat hyveellisiä.
• Σολομῶν δὲ ἐγέννησε τὸν Ῥοβοάμ· Ροβοὰμ δὲ ἐγέννησε τὸν ᾿Αδιά· ‘Αδιὰ δὲ ἐγέννησε τὸν ᾿Ασά· ’Ασὰ δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰωσαφάτ· Ἰωσαφὰτ δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰωράμ’ Ἰωρὰμ δὲ ἐγέννησε τὸν Ὀζίαν· Οζίας δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰωάθαμ· Ἰωάθαμ δὲ ἐγέννησε τὸν ῎Αχαζ· “Αχαζ δὲ ἐγέννησε τὸν Εζεκίαν Εζεκίας δὲ ἐγέννησε τὸν Μανασσῆν· Μανασσῆς δὲ ἐγέννησε τὸν ᾿Αμών· ’Αμὼν δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰωσίαν· Ἰωσίας δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰεχονίαν καὶ τοὺς ἀδελφοὺς αὐτοῦ, ἐπὶ τῆς μετοικεσίας Βαβυλώνος.
Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Asaf Asafille syntyi Josafat, Josafatille syntyi Joram, Joramille syntyi Ussia Ussialle syntyi Jotam, Jotamille syntyi Ahas, Ahakselle syntyi Hiskia Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Amon, Amonille syntyi Josia Josialle syntyi Jekonja ja tämän veljet Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana.
Μετοικεσίαν Βαβυλῶνος λέγει, τὴν αἰχμαλωσίαν ἣν ὕστερον ὑπέστησαν, εἰς Βαβυλῶνα ἀπαχθέντες πάντες ὁμοῦ. Καὶ ἄλλοτε μὲν γὰρ ἐστράτευσαν οἱ Βαβυλώνιοι, ἀλλὰ μετριώτερον αὐτοὺς ἐκάκωσαν· τότε δὲ τελέως αὐτοὺς μετώκισαν ἀπὸ τῆς πατρίδος.
Ensimmäinen käännösvaihtoehto:
Babylonian pakkosiirtolaisuudeksi hän sanoo vankeutta, joka oli myöhemmin kestettävä, toisella kertaa Babylonialaiset sotivat myös heitä vastaan, mutta vähemmän heitä vahingoittaen, tällä kertaa he veivät heidät kokonaan pois kotimaastaan siirtolaisiksi.
Toinen käännösvaihtoehto:
Babylonian pakkosiirtolaisuudeksi hän sanoo myöhemmin kestettävää vankeutta, sotivathan Babylonialaiset heitä vastaan toisellakin kertaa, mutta vähemmän vahingoittaen, tällä kertaa he veivät heidät kokonaan pois kotimaastaan siirtolaisuuteen.
Μετὰ δὲ τὴν μετοικεσίαν Βαβυλῶνος, Ἰεχονίας ἐγέννησε τὸν Σαλαθιήλ· Σαλαθιήλ δὲ ἐγέννησε τὸν Ζοροβάβελ· Ζοροβάβελ δὲ ἐγέννησε τὸν ᾿Αβιούδ· ᾿Αβιοὺδ δὲ ἐγέννησε τὸν Ἐλιακείμ· ’ Ελιακείμ δὲ ἐγέννησε τὸν ᾿Αζώρ· ᾿Αζὼρ δὲ ἐγέννησε τὸν Σαδώκ · Σαδὼς δὲ ἐγέννησε τὸν᾿Αχείμ· ᾿Αχείμ δὲ ἐγέννησε τὸν ᾿Ελιούδ· Ἑλιοὺδ δὲ ἐγέννησε τὸν Ἐλεάζαρ Ἐλεάζαρ δὲ ἐγέννησε τὸν Ματθάν· Ματθὰν δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰακώβ· ’Ιακώβ δὲ ἐγέννησε τὸν Ἰωσὴφ τὸν ἄνδρα Μαρίας, ἐξ ἧς ἐγεννήθη Ἰησοῦς ὁ λεγόμενος Χριστός.
Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbabel; Serubbabelille syntyi Abihud, Abihudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asur; Asurille syntyi Sadok, Sadokille syntyi Jakin; Jakinille syntyi Elihud; Elihudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob; Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, Marian josta Kristukseksi nimitetty Jeesus syntyi.
Τίνος ἕνεκεν γενεαλογεῖ τὸν Ἰωσήφ, οὐ τὴν Θεοτόκον; Τίς γὰρ μετουσία τῷ Ἰωσὴφ πρὸς τὸν ἄσπορον ἐκεῖνον τόκον; Μὴ γὰρ ἀληθῶς πατὴρ ἦν τοῦ Χριστοῦ ὁ Ἰωσήφ, ἵνα ἀπὸ τοῦ Ἰωσὴφ γενεαλογῇ τὸν Χριστόν· ἄκουε τοίνυν, ὅτι ἀληθῶς οὐδὲ μίαν μετουσίαν ἔχει ὁ Ἰωσὴφ πρὸς τὴν γέννησιν τοῦ Χριστοῦ· Καὶ ἔδει διὰ τοῦτο τὴν Θεοτόκον γενεαλογηθῆναι· ἀλλ᾽ ἐπειδὴ νόμος ἦν μὴ γενεαλογεῖσθαι γυναῖκας, διὰ τοῦτο οὐκ ἐγενεαλόγησε την Παρθένον· πλήν, τὸν Ἰωσήφ γενεαλογήσας, καὶ ταύτην ἐγενεαλόγησεν.
Sanatarkka käännös:
Minkä tähden evankelista antaa Joosefin sukuluettelon, eikä Jumalansynnyttäjän? Sillä mitä osuutta Joosefilla on tähän siemenettömään syntymään? Sillä Joosefhan ei ollut Jeesuksen todellinen isä, niin että Matteus olisi voinut antaa Jeesuksen sukupuun alkaen Joosefista? Kuule siis, koska Joosefilla todellakaan ei ollut mitään osuutta Jeesuksen syntymään ja niinpä olisi pikemminkin pitänyt antaa Jumalansynnyttäjän sukupuu, mutta koska siihen aikaan ei lain mukaan ollut mahdollista antaa naisen sukupuuta, ei annettukaan Neitseen sukupuuta; kuitenkin antaessaan Joosefin sukupuun hän antaa myös tämän sukupuun.
Vapaampi suomennos:
Minkä vuoksi hän antaa Joosefin sukuluettelon, eikä Jumalansynnyttäjän? Eihän Joosefilla ollut mitään tekemistä tuon siemenettömän syntymän kanssa, ja eihän Joosef ollut Jeesuksen todellinen isä, joten kuinka Matteus voi antaa Jeesuksen sukupuun Joosefista alkaen? Kuulehan. Vaikka Joosefilla ei todellakaan ollut mitään osuutta Jeesuksen syntymään ja tämän vuoksi pikemminkin olisi pitänyt antaa Jumalansynnyttäjän sukupuu, mutta koska siihen aikaan ei lain mukaan saanut antaa naisen sukupuuta, ei Jumalansynnyttäjän sukupuuta annettu. Kuitenkin antaessaan Joosefin sukupuun, evankelista antaa samalla myös Neitseen sukupuun:
γενεαλογεῖσθαι γυναῖκας, καὶ οὐδὲν ἧττον ἐγενεαλόγηση τὴν Θεοτόκον, τὸν Ἰωσὴφ γενεαλογήσας· ἄνδρα δὲ Μαρίας ὠνόμασεν αὐτὸν, κατὰ τὴν κοινὴν συνήθειαν· καὶ γὰρ τὸν μνηστῆρα, ἔχομεν ἔθος ἄνδρα λέγειν τῆς μνηπευθείσης, κἂν μήπω γάμος προέβη.
Aikalailla sanatarkka:
oli nimittäin laki ettei toisesta heimosta saa hakea naista, saati toisesta isänlinjasta. He olivat siis joko sukulaisia tai samasta heimosta, joten kun ei voitu antaa naisen sukuluetteloa, ei mitään vähempää kuin Jumalansynnyttäjän sukuluettelo ole annettu, kun on annettu Joosefin sukuluettelo. Marian mieheksi hän sanoo häntä yleisen tavan mukaisesti, sillä onhan onhan mieheksi tapana kutsua kihlaajaa jo ennen häitäkin.
Vapaampi suomennos:
Oli nimittäin laki, ettei vaimoa saa ottaa toisesta heimosta tai toisesta isänlinjasta. Näin ollen he joko olivat sukulaisia tai samaa heimoa, jotan kun annettiin Joosefin sukuluettelo, annettiin samalla myös Jumalansynnyttäjän sukuluettelo. Evankelista kutsuu Joosefia Marian mieheksi, koska on yleisti tapana kutsua kihlaajaa mieheksi jo ennen häitä.
·Πᾶσαι οὖν αἱ γενεαὶ ἀπ’ Αδραὰμ ἕως Δαυΐδ, γενεαὶ δεκατέσσαρες· καὶ ἀπὸ Δαυΐδ, ἕως τῆς μετοικεσίας Βαβυλῶνος, γενεαὶ δεκατέσσαρες καὶ ἀπὸ τῆς μετοικεσίας Βαβυλῶνος ἕως τοῦ Χριστοῦ, γενεαὶ δεκατέσσαρες.
Kaikkiaan sukupolvia Abrahamista Daavidiin asti on siis neljätoista sukupolvea ja Daavidista Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan asti neljätoista sukupolvea ja Babylonian pakkosiirtolaisuuden ajasta Kristukseen asti neljätoista sukupolvea.
Εἰς τρεῖς καταστάσεις διείλετὰς γενεὰς, ἵνα δείξῃ τοὺς Ἰουδαίους ὅτι καὶ ὑπὸ κριτῶν ἀρχόμενοι, ὡς οἱ ἄχρι τοῦ Δαυΐδ. Καὶ ὑπὸ βασιλέων, ὡς οἱ ἄχρι τῆς μετοικεσίας. Καὶ ὑπὸ ἱερέων, ὡς οἱ ἄχρι τοῦ Χριστοῦ, ὅμως οὐδὲν πρὸς ἀρετὴν ὠφελήθησαν· καὶ ὅτι ἐδέοντο τοῦ ἀληθινοῦ καὶ κριτοῦ καὶ βασιλέως καὶ ἱερέως, ὅς ἐστιν ὁ Χριστός·
Evankelista jakaa sukupolvet kolmeen eri elämänmuotoon, osoittaakseen Juutalaisille, että vaikka heitä hallitsivat tuomarit Daavidiin saakka ja kuninkaat Babyloniin siirtämiseen saakka, ja papit Kristukseen saakka, ei tämä lainkaan hyödyttänyt heitä saavuttamaan hyvettä, vaan heille annettiin todellinen tuomari, kuningas ja pappi, joka on Kristus.
ἐπιλειψάντων γὰρ τῶν ἀρχόντων, ἦλθεν ὁ Χριστὸς κατὰ τὴν τοῦ Ἰακὼβ προφητείαν· πῶς δέ εἰσιν ἀπὸ τῆς μετοικεσίας Βαβυλῶνος ἕως τοῦ Χριστοῦ γενεαὶ δεκατέσσαρες, ὅπου δεκατρία πρόσωπα εὑρίσκονται; Εἰμὲν γὰρ ἐγενεαλογεῖτο γυνή, είχομὲν ἂν συντάττειν καὶ τὴν Μαρίαν, καὶ συμποσοῦν τὸν ἀριθμόν· νῦν δὲ, οὐ γενεαλογεῖται γυνή· πῶς οὖν λύεται τοῦτο; Φασί τίνες ὅτι καὶ τὴν μετοικεσίαν ὡς προσώπου τάξιν ἔχουσαν ἔθηκεν.
Kun hallitsijoita ei sitten ollut, tuli Kristus Jaakobin profetian mukaan. Kuinka sitten on Babylonin siirtämisestä Kristukseen saakka neljätoista polvea, kun löydetään vain kolmetoista henkeä? Jos olisi mahdollista sukuluetella nainen, olisimme voineet laittaa luetteloon myös Marian ja luku täydentyisi. Mutta nyt ei sukuluetella naista: kuinka tämä ratkaistaan? Jotkut pitävät myös siirtoa itseään ikään kuin luetteloon kuuluvana ihmisenä. [^6]
[^6] Tässä isä Christopher Steden englanninnoksessa alaviite, jossa mainitaan Jaakobin profetia ja selitys, että kun Herodes, joka ei ollut juutalainen vaan vallananastaja, julisti itsensä “Juudean kuninkaaksi”, ei Juudeassa tosiasiassa ollut laillista kuningasta. Siten Herodeksen kuninkaaksi tuleminen toimi merkkinä Kristuksen tulemisesta.
Mignellä viite tässä luvussa: Num. xxxvi, : 4. ?. En tiedä onko käyttämässäni facsimilessä virhe ja mihin kohtaan tämä viite kuuluu. Mutta kuitenkin kohta on Numeri XXXVI: 8, ehkä sanojen “samasta heimosta” jälkeen tekstiin.
Τοῦ δὲ Ἰησοῦ Χριστοῦ ἡ γέννησις οὕτως ἦν. Μνηστευθείσης γὰρ τῆς μητρὸς αὐτοῦ Μαρία, τῷ Ἰωσήφ. ο Πρὶν ἢ συνελθεῖν αὐτοὺς, εὑρέθη ἐν γαστρὶ ἔχουσα ἐκ Πνεύματος ἁγίου.
Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Vaikka hänen hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, ennen heidän yhteenmuuttoaan hän tajusi hänen olevan raskaana Pyhästä Hengestä.
» Τίνος ἕνεκεν συνεχώρησεν ὁ Θεὸς μνηστευθῆναι ταύτην, καὶ ὅλως δοῦναι ὑπόνοιαν τοῖς ἀνθρώποις, ὅτι συνεγένετο αὐτῇ ὁ Ἰωσήφ; Ινα ἔχῃ τὸν κηδεμόνα ἐν ταῖς συμφοραῖς (καὶ τοῖς συμβαίνουσι πειρασμοίς, [^7] ))· οὗτος γὰρ καὶ ἐν τῇ εἰς Αἴγυπτον φυγῇ ἐπεμελήθη αὐτῆς· Καὶ διέσωσεν αὐτήν.῎Αμα δὲ καὶ ἵνα λάθῃ τὸν διάβολον, διὰ τοῦτο ἐμνηστεύθη· ὁ γὰρ διάβολος ἀκούσας ὅτι ἡ Παρθένος ἐν γαστρὶ ἕξει, ἐπετήρει τὴν Παρθένον· ἵνα τοίνυν ἀπατηθῇ ὁ ἀπατεὼν, μνηστεύεται την ἀειπάρθενον ὁ Ἰωσήφ· καὶ σχῆμα μόνον γίνεται συζυγίας, πρᾶγμα δὲ οὔ. Τὸ συνελθεῖν ἐνταῦθα τὴν μίξιν δηλοῖ· πρὶν γὰρ μιγῆναι, έλαβεν· ὅθεν καὶ ὁ εὐαγγελιστὴς ἐκπλήττεται, καὶ βοᾷ· Εὑρέθη, ὡς περὶ παραδόξου τινὲς λέγων.
Minkä vuoksi Jumala salli hänet kihlattavan, näin antaen sijaa
ihmisten epäilyksille, että Joosef olisi yhtynyt häneen? Jotta hänellä
oli suojelija onnettomuuksilta ja niitä seuraavissa kiusauksissa; hän
näet huolehti hänestä Egyptiin pakenemisen aikana. Hänet kihlattiin myös
toisesta syystä: jotta paholainen ei tajuaisi. Sillä hän oli kuullut
neitseen tulevan raskaaksi ja tarkkaili neitsyttä. Jotta petkuttaja
tulisi petetyksi, kihlattiin Ainainen Neitsyt Joosefille, joka oli
muodollisesti hänen aviomiehensä, vaikkei ollutkaan sitä
käytännössä.
Yhteenmuutto tässä tarkoittaa sukupuoliyhteyttä, siis ennen yhteyttä,
yhteenmuuttoa. Niinpä evankelista hämmästelee ja huutaa: hän tajusi,
kertoessaan tästä järjen ylittävästä tapahtumasta.
[^7] “seuraavissa kiusauksissa”, ei ole kaikissa käsikirjoituksissa. Alaviitteessä Mignellä cod. 29 addit, siis jossakin käsikirjoituksissa on tämä lisäys.
Ἰωσὴφ δὲ ὁ ἀνὴρ αὐτῆς, δίκαιος ὤν, καὶ μὴ θέλων αὐτὴν παραδειγματίσαι, ἡ βουλήθη λάθρα ἀπολύσαι αὐτήν.
Joosef, hänen miehensä, oli oikeamielinen eikä halunnut tehdä hänestä esimerkkiä, joten hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa päästää hänet menemään [siis: vapauttaa kihlauksesta].
Πῶς ἦν δίκαιος ὁ Ἰωσήφ, ὅπου τοῦ νόμου κελεύοντος τὴν μοιχαλίδα παραδειγματίζεσθαι, τουτἐστι, φανεροῦσθαι καὶ χολάζεσθαι, αὐτὸς ἔμελλεσυσκιάται τὸ ἁμάρτημα, καὶ παραβῆναι τὸν νόμον; Λύεται δὲ τοῦτο, πρῶτον μὲν ὅτι δι᾿ αὐτὸ τοῦτο δικαιος ἦν. Οὐ γὰρ ἐβούλετο ἀπηνὴς εἶναι, ἀλλ’ ἐφιλοανθρωπεύετο ἀπὸ πολλῆς χρηστότητος, ἀνώτερον τοῦ νόμου ἑαυτὸν δεικνύων, καὶ ἤδη ὑπὲρ τὰ νομικὰ ἐντάλματα ζῶν. Ἔπειτα, ὅτι καὶ αὐτὸς ἔγνω ὡς ἀπὸ Πνεύματος ἁγίο συνέλαβε, καὶ διὰ τοῦτο οὐκ ἠθέλησε τὴν ἀπὸ τοῦ ἁγίου Πνεύματος, καὶ οὐκ ἀπὸ μοιχοῦ, συλλαβοῦσαν παραδειγματίσαι καὶ καχῶσαι, ὅρα γὰρ τί φησιν· ‹ Εὑρέθη ἐν γαστρὶ ἔχουσα. » Τίνι εὑρέθη; Τῷ Ἰωσήφ, τουτέστι, διεγνώσθη ὅτι ἐκ Πνεύματος ἁγίου συνέλαβεν· ὅθεν ἠβουλήθη λάθρα ἀπολῦσαι αὐτήν, ὡς οὐ τολμῶν ἔτι γυναῖκα ἔχειν, τὴν τοσούτου καταξιωθεῖσαν χαρίσματος.
Kuinka Joosef sitten oli oikeamielinen, jos kerran laki määräsi avionrikkojat paljastettaviksi ja rangaistaviksi esimerkin vuoksi ja hän aikoi peittää Marian synnin ja rikkoa lakia? Ensinnäkin, hän oli oikeamielinen juuri sen vuoksi että aikoi vapauttaa hänet. Hän ei halunnut olla kova, vaan suuressa hyvyydessään rakasti häntä, ja näin osoitti olevansa lain yläpuolella ja elävänsä jo nyt sen määräykset ylittävää elämää. Toisekseen, koska hän tiesi Pyhän Hengen tehneen Marian asumuksekseen, eikä tämän vuoksi halunnut tehdä varoittavaa esimerkkiä ja pahennuksen kohdetta [καχῶσαι hänestä?!!] hänestä, joka oli tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä eikä avionrikoksesta. Katsopa mitä evankelista sanoo: “tajusi hänen olevan raskaana.” Kuka tajusi? Joosef, eli hän tajusi Pyhän Hengen muuttaneen häneen, joten hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa vapauttaa hänet [kihlauksesta], sillä ei hän rohjennut pitää vaimoa, joka oli tullut sellaiseen lahjaan arvolliseksi.
Ταῦτα δὲ αὐτοῦ ἐνθυμηθέντος, ἰδοὺ ἄγγελος Κυρίου κατ’ ὄναρ ἐφάνη αὐτῷ, λέγων·
ὁ ῞Οτε ἠπόρει ὁ δίκαιος, τότε ὁ ἄγγελος ἐπέστη, διδάσκων αὐτὸν τί ποιήσοι. Κατ’ ὄναρ δὲ φαίνεται αὐτῷ, διότι σφόδρα πιστὸς; ἣν τοῖς μὲν γὰρ ποιμέσι φανερῶς ὡμίλησεν ὁ ἄγγελος, ὡς ἀγροίκοις· τούτῳ δὲ, ὡς δικαίῳ καὶ πιστῷ, καθ᾽ ὕπνου· πῶς δὲ οὐκ ἔμελλε πιστεῦσαι, ὅταν ὁ ἄγγελος ἐδίδασκεν αὐτὸν περὶ ὧν αὐτὸς κατὰ διάνοιαν εἶχε, καὶ περὶ ὧν οὐκ ἐξεῖπέ τινι ᾿Ενθυμηθέντος γὰρ αὐτοῦ, ἀλλ’ οὐκ ἐκλαλήσαντος, ἐφίσταται αὐτῷ ὁ ἄγγελος· εἰκότως οὖν ἐπίστευσεν ὅτι ἐκ Θεοῦ ἐστι· Θεοῦ γὰρ τὸ τὰ ἀπόῤῥητα εἰδέναι.
“Hänen näitä miettiessään, katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli sanoen:”
Kun oikeamielinen oli neuvoton, ilmestyi hänelle enkeli opettamaan mitä tehdä. Rahvaanomaisille paimenille enkeli ilmestyi heille avoimesti puhuen, mutta Joosefille, oikeamieliselle ja uskovalle ihmiselle unen kautta. Kuinka Joosef olisi ollut uskomatta enkelin puhuessa hänelle sellaisista asioista, jotka olivat olleet vain hänen mielessään ja joista hän ei ollut puhunut kenellekään? Enkelihän ilmestyi hänelle hänen miettiessään niitä, eikä hänen niistä puhuessaan: oli järkevää uskoa että tämä oli Jumalalta: Jumalahan tietää senkin mitä ei ole sanottu.
“Ἰωσὴφ υἱὸς Δαυΐδ.”
Υἱὸν Δαυΐδ εἶπεν αὐτὴν, ἀναμιμνήσκων αὐτὸν, ὅτι ἐκ τοῦ σπέρματος Δαυΐδ προεφητεύετο ὁ Χριστὸς ἔσεσθαι· καὶ, τοιαῦτα λέγων, ὅτι, μὴ ἀπίστει, ἐνθυμηθεὶς τοῦ Δαυΐδ, ὃς ἐπαγγελίανἐδέξατο περὶ τοῦ Χριστοῦ.
“Joosef, Daavidin poika”
Enkeli kutsuu häntä Daavidin pojaksi muistuttaakseen häntä siitä että on ennalta sanottu Kristuksen olevan Daavidin siemenestä: sanoen näin että Joosefin ei tulisi epäillä, vaan muistaa Daavidia, jolle Kristuksesta kerrottiin ennalta.
“Μὴ φοβηθῇς παραλαβεῖν”
Δείκνυσιν ἐντεῦθεν, ὅτι ἐφοδεῖτο αὐτὴν ἔχειν, μή πως προσκρούσῃ τῷ Θεῷ, ὡς μοιχαλίδα ἔχων. Η καὶ ἄλλως, μὴ φυσηθῇς, τουτἐστι, σὺ μὲν φοβῇ προσάψασθαι αὐτῆς, ὡς ἐκ Πνεύματος ἁγίου συλλαβούσης· ἀλλὰ μὴ φοβοῦ παραλαδεῖν, τουτέστιν, ἔνδον κατέχειν· τῇ γὰρ διανοίᾳ καὶ τῇ ἐνθυμήσει ἤδη ἀπέλυσεν αὐτήν.
“Μαριάμ τὴν γυναῖκά σου.”
Τοῦτο λέγει ὅτι, Σὺ μὲν ἴσως νομίζεις ὅτι μοιχαλίς ἐστιν. Ἐγὼ δὲ λέγω σοι ὅτι γυνή σού ἐστι. Τουτέστιν, οὐχ ὑπό τινος διεφθάρη, ἀλλὰ σή ἐστι μνηστή
Tämä sanoo että voi ajatella että hän on huorintekijä. Sanon kuitenkin sinulle, että hän on vaimosi. Siis kukaan ei ole turmellut häntä, vaan hän on morsiamesi.
“Τὸ γὰρ ἐν αὐτῇ γεννηθὲν, ἐκ Πνεύματός ἐστιν ἁγίου.”
Οὐ γὰρ μόνον ἀπήλλακται παρανόμου μίξεως, ἀλλὰ καὶ κατά τινα θειότερον τρόπον συνέλαβεν, ὥστε καὶ χαῖρε διὰ τοῦτο μᾶλλον.
Sillä se joka hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.
Hän ei ole ollut vain syyllistymättä lainvastaiseen yhteyteen, vaan on jollakin tullut raskaaksi jollakin Jumalallisella tavalla, joten pikemminkin iloitse tämän vuoksi.
«Τέξεται δὲ υἱόν.»
Hän synnyttää pojan.
Ἵνα μή τις εἴποι, καὶ πόθεν σοι πιστεύσω, ὅτι ἐκ Πνεύματός ἐστι; Φησὶ περὶ η τοῦ μέλλοντος, ὅτι τέξεται υἱόν. Εἰ γὰρ περὶ τούτου ἀληθεύσω, εὔδηλον ὅτι καὶ τὸ, ἐκ Πνεύματος ἁγίου, ἀληθές ἐστιν· οὐκ εἶπε δὲ, τέξεταί σοι, ἀλλ᾽ ἁπλῶς, τέξεται· οὐ γὰρ ἐκείνῳ ἔτικτεν, ἀλλὰ τῇ οἰκουμένῃ πάσῃ· οὐδὲ εἰς ἐκεῖνον μόνον ἡ χάρις περιΐστατο, ἀλλ᾽ εἰς πάντας ἐξεχεῖτο. Καὶ καλέσεις τὸ ὄνομα αὐτοῦ, Ἰησοῦν.
Etteivät voisi sanoa: “kuinka uskoisin tämän olevan Hengestä”, enkeli puhuu tulevasta: “että synnyttää pojan”. Jos paljastan tämän, on hyvin selvää, että myös muu on paljastettu Pyhässä Hengessä. Enkeli ei sano, “synnyttää sinulle”, vaan “synnyttää” [^8], sillä Maria ei synnytä vain hänelle, vaan koko asutulle maailmalle. Tämä armo ei tullut vain hänelle, vaan vuodatetaan kaikille. Ja kutsut häntä nimellä Jeesus.
[^8] Tätä sanaa “sinulle” ei ole kaikissa Uuden testamentin käsikirjoituksissa, mutta joissakin se on.
» Σὺ καλέσεις, ὡς δῆθεν πατὴρ, ὡς κηδεμὼν τῆς͵ Παρθένου· μὴ γὰρ ὑπολάμβανε Ἰωσήφ, ὅτι ἐπεὶ ἀπὸ Πνεύματός ἐστιν ἡ σύλληψις, ἀφήσεις τὴν Παρθένον ἀβοήθητον. Αλλ’ ὑπουργήσεις ἐν ἅπασιν.
“Sinä kutsut” – ikäänkuin hänen isänään ja Neitseen suojelijana. Sinun ei tule ajatella, Joosef, että koska sikiäminen on Pyhästä Hengestä, voisit jättää Neitseen vaille apua, vaan pikemminkin palvelet häntä kaikessa.
Αὐτὸς γὰρ σώσει τὸν λαὸν αὐτοῦ ἀπὸ τῶν ἁμαρτιῶν αὐτῶν.
Sillä hän pelastaa kansansa sen synneistään.
ὁ Ἐνταῦθα ἑρμηνεύει, τὸ Ἰησοῦς τί δηλοῖ, ὅτι Σωτήρ. Αὐτὸς γὰρ, φησί, σώσει τὸν λαὸν αὐτοῦ· οὐ μόνον τὸν Ἰουδαϊκὸν, ἀλλὰ καὶ τὸν ἐθνικὸν, τὸν σπουδάσαντα πιστεῦσαι καὶ γενέσθαι λαὸν αὐτοῦ. Πόθεν δὲ σώσει; ῏Αρα ἀπὸ πολέμων; Οὐχὶ, ἀλλὰ ἀπὸ τῶν ἁμαρτιῶν αὐτῶν· ὅθεν δῆλον ὅτι Θεός ἐστιν ὁ τεχθησόμενος, Θεοῦ γὰρ μόνου τὸ συγχωρεῖν ἁμαρτίας.
Hän tulkitsee näyttäen “Jeesuksen” tarkoittavan “Vapahtaja”. Hän sanoo myös, että hän pelastaa kansansa. Eikä pelkästään juutalaisia, vaan myös pakanat, jotka ovat innokkata uskomaan ja tulemaan hänen kansakseen.
Τοῦτο δὲ ὅλον γέγονεν, ἵνα πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν ὑπὸ τοῦ Κυρίου διὰ τοῦ προφήτου, λέγοντος·.
Kaikki tämä tapahtui, että toteutuisi se mitä Herra on sanonut sen profeetan kautta, joka sanoo:
Μή νομίσῃς ὅτι νεωστὶ ταῦτα ἔδοξε τῷ Θεῷ, ἀλλὰ ἄνωθεν· καὶ ἐξ ἀρχῆς. Οἶδας γὰρ, ὦ Ἰωσὴφ, τοὺς προφήτας, ὡς νομομαθής. Καὶ ἐνθυμήθητι τὸ ῥηθὲν ὑπὸ τοῦ Κυρίου· οὐκ εἶπε τὸ ῥηθὲν ὑπὸ Ἡσαΐου, ἀλλ’ ὑπὸ τοῦ Κυρίου. Οὐ γὰρ ἄνθρωπος ἐλάλησεν, ἀλλ ’ ὁ Θεὸς διὰ στόματος τοῦ ἀνθρώπου· ὥστε ἀξιόπιστος ὁ χρησμός.
Älä luule, että Jumala juuri päätti, vaan aikaisemmin: aivan alussa. Tunnethan, Joosef, lain opiskelijana, profeetat. Muista mitä Herra on sanonut. Hän ei sanonut: “mitä Jesaja on sanonut”, vaan mitä Herra, sillä eihän ihminen ole puhunut, vaan Jumala ihmisen suulla: siksi oraakkeli on hyvin uskottava.
Ιδού ἡ Παρθένος ἐν γαστρὶ ἕξει,
Katso, neitsyt tulee raskaaksi,
»Φασὶν οἱ Εβραίοι, ὅτι οὐ κεῖται ἐν τῷ προφήτῃ παρθένος, ἀλλὰ, νεᾶνις· πρὸς οὓς λεκτέον ὅτι τὸ νεᾶνις καὶ τὸ παρθένος ταυτόν ἐστι παρὰ τῇ Γραφῇ· νεάνιδα γὰρ ὀνομάζει τὴν ἀδιάφθορον· ἔπειτα, εἰ μὴ ἔτεκε παρθένος, πῶς ἔμελλεν εἶναι σημεῖον καὶ παράδοξον; Ακουε γὰρ τοῦ Ἡσαΐου λέγοντος· Διὰ τοῦτο δώσει Κύριος αὐτὸς ὑμῖν σημεῖον· καὶ εὐθὺς ἐπάγοντος “Ἰδοὺ ἡ Παρθένος,” ο καὶ τὰ ἑξῆς· ὥστε εἰ μὴ ἔμελλε παρθένος τεκεῖν, οὐκ ἂν σημεῖον ἦν. Παρα χαράττουσιν οὖν οἱ Ἑβραῖοι ἐθελοκακοῦντες, τήν Γραφήν, καὶ ἀντὶ τοῦ παρθένος, νεᾶνις τιθέασιν· εἴτε δὲ νεᾶνις κεῖται, εἴτε παρθένος, πάντως παρθένον δεῖ νοηθῆναι τὴν μέλλουσαν τεκεῖν, ἵνα δὴ καὶ τεράστιον εἴη τοῦτο.
Heprealaiset sanovat, ettei profetiaan ole kirjoitettu “neitsyt”, vaan “nuori nainen”, johon voidaan vastata, että “nuori nainen” ja “neitsyt” tarkoittavat pyhissä kirjoituksissa samaa: nuori nainenhan tarkoittaa koskematonta. Lisäksi, jos neitsyt ei synnytä, kuinka tämä oli merkki ja jotakin uskomatonta? Kuulehan mitä Jesaja sanoo: “Tämän vuoksi Herra antaa sinulle merkin,” ja heti lisää “Katso, neitsyt” [^9]. Jos siis se ei olisi neitsyt, joka synnyttää, tämä ei voisi olla merkki. Hebrealaiset muuttavat tekstin sisältöä pahantahtoisesti, laittaen “neitsyen” sijaan “nuori nainen”; mutta lukipa siinä “nuori nainen” tai “neitsyt” tarkoitetaan joka tapauksessa neitsyttä, joka synnyttää, jotta tämä olisi todella ihmeellistä.
[^9] Jes 7:14
«Καὶ τέξεται υἱὸν, καὶ καλέσουσι ὄνομα αὐτοῦ Ἐμμανουήλ, ὅ ἐστι μεθερμηνευόμε τὸ, νον, Μεθ᾿ ἡμῶν ὁ Θεός·”
”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja Hänen nimekseen annetaan Emmanuel”, joka käännettynä tarkoittaa: Jumala on meidän kanssamme.
Φασὶν οἱ Ἑβραῖοι· Πῶς οὖν οὐκ ἐκλήθη Ἐμμανουὴλ, ἀλλὰ Ἰησοῦς Χριστός; Ρητέον οὖν ὅτι, οὐκ εἶπε Καλέσεις, ἀλλὰ Καλέσουσι, τουτέστιν, αὐτὰ τὰ πράγματα δείξουσιν αὐτὸν Θεὸν ὄντα᾿ ἡμῶν ἀναστρεφόμενον· ἡ γὰρ θεία Γραφὴ ἀπὸ τῶν ἔργων τίθησι τὰ ὀνόματα, ὡς τὸ, Κάλεσον τὸ ὄνομα αὐτοῦ, ταχέως σκύλευσον· καίτοι ποῦ ἐκλήθη τις τοιούτῳ ὀνόματι; ᾿Αλλ’ ἐπειδὴ ἅμα τῷ γεννηθῆναι τὸν Κύριον, ἐσκυλεύθη καὶ ᾐχμαλω τίσθη ἡ πλάνη , οὕτω λέγεται ὀνομασθῆναι ἀπὸ τοῦ πράγματος τήν κλῆσιν εὑράμενος.
Hebrealaiset sanovat: “Kuinka häntä ei kutsuta Emmanueliksi, vaan Jeesukseksi Kristukseksi?” Voidaan vastata: “Profeetta ei sanonut kutsut, vaan he kutsuvat.” eli hänen tekonsa osoittavat, että hän on Jumala ja toisenlainen kuin me, sillä pyhät kirjoitukset antavat nimet tekojen mukaan, esimerkiksi “ryöstö nopeasti” [^10]. [tässä puuttuu kappaleen lopusta käännettäviä lauseita]
[^10] Jes. 8:3
« Διεγερθεὶς δὲ ὁ Ἰωσὴφ ἀπὸ τοῦ ὕπνου, ἐποίησεν ὁ ὡς προσέταξεν αὐτῷ ὁ ἄγγελος Κυρίου. “Ορα ψυχών διεγηγερμένην, πῶς ἐπείσθη ταχέως.
Herättyään unesta Joosef teki, kuten Herran enkeli oli käskenyt häntä. Katso valpasta sielua, kuinka hän tottelee nopeasti.
«Καὶ παρέλαβε τὴν γυναῖκα αὐτοῦ.
hän otti luokseen vaimonsa,
»Συνεχῶς δὲ ὀνομάζει αὐτὴν γυναῖκα τοῦ Ἰωσήφ, ἐκβάλλων τὴν πονηρὰν ὑπό νοιαν, καὶ διδάσκων ὅτι οὐκ ἄλλου τινὸς ἐγένετο γυνή, ἀλλ᾽ αὐτοῦ ἦν.
Hän toistuvasti sanoo häntä Joosefin vaimoksi, heittääkseen pois pahan ajatuksen ja opettaakseen, ettei tämä ollut kenenkään muun nainen paitsi hänen.
Καὶ οὐκ ἐγίνωσκεν αὐτὴν ἕως οὗ ἔτεκεν·
eikä koskenut häneen, ennen kuin hän oli synnyttänyt
Τουτέστιν, οὐκ ἐμίγη αὐτῇ οὐδέποτε· τὸ γὰρ Εως, ἐν, ταῦθα οὐ τοῦτο ἐμφαίνει, ὅτι ἄχρι μὲν τοῦ τόκου οὐκ ἔγνω, μετὰ δὲ ταῦτα ἔγνω· ἀλλὰ καθάπαξ οὐδέποτε αὐτὴν ἔγνω. Ἰδίωμα δὲ ἔχει τοιοῦτον ἡ Γραφή· ὡς τὸ, « Οὐκ ἐπέστρεψεν ὁ κόραξ εἰς τὴν κιβωτόν, ἕως οὗ ἐξηράνθη ἡ γῆ · οὔτε γὰρ μετὰ ταῦτα ὑπέστρεψε καὶ πάλιν· ο Μεθ᾽ ὑμῶν εἰμι ἕως τῆς συντελείας τοῦ αἰῶνος·, Μετὰ δὲ τὴν συντέλειαν ἄρα οὐκ ἔσται; Καὶ πῶς; Τότε γὰρ μᾶλλον· οὕτως οὖν καὶ ἐνταῦθα τὸ, Ἕ ως οὗ ἔτεκε, νοήσεις, ἀντὶ τοῦ, οὔτε πρὸ τοῦ τόκου, οὔτε μετὰ τὸν τόκον ἔγνω αὐτήν. Πῶς γὰρ ἂν ἥψατο τῆς ἁγίας ἐκείνης, μεθ᾿ ὃ μάλιστα ἔγνω τὸν ἄφραστον ἐκεῖνον τόκον;
Tarkoittaen: ei sekaantunut häneen lainkaan. Sillä “ennen kuin” ei tarkoita tässä sitä, ettei ennen synnytystä koskenut ja sen jälkeen koski, vaan ettei kerta kaikkiaan lainkaan koskenut. Kirjoituksissa käytetään tällaista sanontatapaa, kuten esimerkiksi: “Korppi ei palannut arkkiin ennen kuin maa oli kuivunut.” Mutta eihän se palannut arkkiin tämän jälkeenkään. Ja taas: “Olen kanssanne aikojen loppuun saakka.” . Eikö hän lopun jälkeen sitten ole? Kuinka? Eikö vielä enemmän silloin?
« Τὸν υἱὸν αὐτῆς τὸν πρωτότοκον. »
Esikoisensa,
Οὐχ ὡς δευτέρου τινὸς τεχθέντος λέγει τοῦτον πρωτότοκον, ἀλλ᾽ ἁπλῶς, ὡς πρῶτον τεχθέντα καὶ μόνον. ῾Ο γὰρ Χριστὸς, καὶ πρωτότοκός ἐστιν, ὡς πρῶτος τεχθείς· καὶ μονογενής, ὡς μὴ ἔχων δεύτερον ἀδελφόν.
Muiden synnyttämisen vuoksi hän ei kutsu lasta esikoiseksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että hän synnytti hänet ensimmäiseksi ja synnytti vain hänet. Sillä Kristus on esikoinen, koska on syntynyt ensin ja ainosyntyinen, koska hänellä ei ole veljiä.
“Καὶ ἐκάλεσε τὸ ὄνομα αὐτοῦ, Ἰησοῦν. »
ja antoi tälle nimeksi Jeesus.
Δείκνυσι κἀν ταῦθα τὴν εὐπείθειαν τοῦ Ἰωσήφ, ὅτι ὅσα εἶπεν αὐτῷ ὁ ἄγγελος, ἐποίησεν.
Ja myös tässä evankelista näyttää Joosefin kuuliaisuuden, koska sen mitä enkeli sanoi, hän teki.