Rukousnauhasta
Rukousnauhan tekemisen opetti enkeli Pyhälle Pakomios Suurelle, joka tuskastui
yrityksiinsä solmia naruja rukoustensa laskemiseksi; paholainen sai näet aina
sotkettua hänen solmunsa. Herra lähetti tällöin Pakomiosta opettamaan
enkelin, joka opasti tekemään solmun, jossa on sisäkkäin yhdeksän ristiä ja tätä
solmua paholainen ei voi avata. Se ei edes uskalla tulla sen lähelle. Yhdeksän
ristiä muistuttavat paholaista niistä yhdeksästä enkelien hierarkiasta, johon hänellä
ei ole enää mitään asiaa, koska hän on vapaaehtoisesti valinnut pimeyden valon sijasta
ja Kristuksen risti on se ase, jolla hänen voimansa on lopullisesti kukistettu.
Rukousnauhan yhdeksän ristiä kuvaavat yhdeksää enkelten hierarkiaa
Joitakin asioita rukousnauhan käytöstä ja kirjallisuutta
Rukousnauhaa käytetään Jeesuksen Rukouksen lausumiseen. Rukouksesta on eri pituisia versioita, pisin
on "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä". Lyhyempää muotoa kuten
"Herra Jeesus Kristus, armahda minua" voi käyttää hyvin nopeassa tahdissa lausuttuna erityisesti silloin
kun on vaikeita kiusauksia, koska tällöin paholainen ei ehdi laittamaan väliin kiusaavaa ajatusta.
Rukousnauha auttaa keskittymään rukoukseen, koska sitä käytettäessä
rukoukset lasketaan sormilla, ei mielellä, joka vapautuu näin
rukoukseen. Rukousnauha on ensisijassa rukouksen apuväline, eikä
pelkästä sen roikottamisesta ranteessa näytön vuoksi ei ole
muuta kuin haittaa; kaikki muistanevat Kristuksen sanat leveistä
raamatunlausekoteloista, jotka eivät suinkaan tarkoittaneet etteikö
raamatunlausekoteloita pitäisi käyttää.
Rukousnauhalla voi korvata Kirkon säätämät Jumalanpalvelukset
lausumalla tietyn määrän Jeesuksen rukousta. Tämä on hyödyllistä
silloin kun rukouskirjoja ei ole saatavilla, vaikkapa matkoilla ja monet
erakot toimittavat palvelukset tällä tavalla.
Kirjallisuutta
Johannes Seppälä. Puupalasta Jumalan kuvaksi. Ortodoksisen
kirjallisuuden julkaisuneuvosto. 1990
Taulukko sivulla 94, jossa ohjeet Kirkon Jumalanpalvelusten toimittamiseen rukousnauhalla.
Joosef Hesykasti. Kirjeitä Athosvuorelta.
Rehellisiä, realistisia ja tinkimättömiä neuvoja ja kuvauksia siitä mitä rukoileminen oikeasti on ja minkälaisten
asioiden kanssa todellinen munkki joutuu taistelemaan.
Tuntematon tekijä. Vaeltajan kertomukset. Otava. 1977.
Pyhittäjä Paisios Athoslainen. Pyhän vuoren isiä ja elämää. Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestö. 2006.
Saharov, Sofroni. Rukouksesta. Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestö. 2007.
Pyhittäjä Sofronin kirja on harvinaisen avoin kuvaus hänen omasta taistelustaan rukouksessa, jota on
hyvä käyttää tarkistamaan onko oma rukouselämä ihan päin mäntyä vai ei. Enimmäkseen kilvoittelijat eivät
kerro omista kokemuksistaan, mutta Sofroni on poikkeus ja siksi hänen kirjansa on poikkeuksellisen hyödyllinen.
Kirkon perinteen mukaan omista hengellistä kokemuksista tulee keskustella ainoastaan kokeneen hengellisen isän
kanssa -- niistä puhuminen ymmärtämättömille on vahingollista sekä omalle että kuulijan sielulle. Niistä toki
tulee kertoa eksytyksen välttämiseksi, mutta vain ja ainoastaan kokeneelle hengelliselle isälle, ei muille.
Koska kokeneet hengelliset ohjaajat ovat nykypäivänä todella harvassa, ja moni ei uskalla antaa kovin tarkkoja
neuvoja, on Sofronin teos lähes korvaamaton maailmassa elävälle Kristitylle.
Igumeni Hariton. Jeesuksen rukous. Valamon luostari. 1983.