Keskeneräinen käännös.
Koska kirjoitit hiljattain Pyhältä Vuorelta minulle Sketikseen, rakas veljeni Anatolios ja pyysit minut selvittämään Egyptiläisten munkkien kuvaannollista asua, – sillä uskot ettei ole satunnaista ja harkitsematonta, että asu on niin erilainen kuin vaatteet joita ihmiset normaalisti kantavat – kerron sinulle mitä olen tästä oppinut pyhiltä isiltä.
Huppu on Jumalan, Pelastajamme armon kuva, se suojaa heidän mieltään ja hoivaa heidän Kristuksen lapseuttaan, niiltä jotka pyrkivät alati lyömään ja haavoittamaan sitä. Jokainen, joka kantaa tätä päässään voimallisesti veisaa näin: “Jos ei Herra huonetta rakenna ja kaupunkia vartioi, turhaan rakentaja ja vartija työtään tekevät (Ps. 126:1)” Tällaiset veisut tuottavat nöyryyttä ja kitkevät perustavan pahan, ylimielisyyden, joka syöksi maan päälle Eosforoksen, Aamun koiton.
Käsien paljaana pitäminen ilmentää heidän elämänsä teeskentelemättömyyttä, sillä kauhea on turhamaisuus peittämään ja hämärtämään hyveet ja ainaisesti metsästämään ihmisiltä tulevaa kunniaa ja häätämään uskon. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala? (Joh. 5:44). Sillä hyvää ei tulisi valita muuten kuin sen itsensä vuoksi: jos näin ei tehdä͵ näyttäisi meitä hyviin töihin liikuttava seikka itse tulosta arvokkaammalta, eikä vähemmän paikallaan ole käsittää jotain Jumalaa arvokkaampaa tai näin sanoa.
Ristinmuotoisesti hartioille laitettava viitankannatin taas kuvaa uskoa Kristukseen, joka kannattelee lempeitä [^1] ja sallii esteistä huolimatta työskennellä aina vapaasti.
Ja vyötäisille sidottu vyö karkottaa kaiken epäpuhtauden ja näin julistaa: hyvä on miehen olla naiseen koskematta.
Heillä on lampaannahka, jotta he kantaisivat aina ympärillään Kristuksen kuolemaa ja vaientaisivat kaikki ruumiin järjettömät himot ja ympärileikkaisivat hyvällä yhteytensä pahaan. Ja köyhyyttä rakastaen he pakenevat ahneutta kuin epäjumalanpalveluksen äitiä.
Sauva on elämänpuu kaikille, jotka nojaavat siihen, ja siihen tukeminen kuvaa Herraan tukeutumista (Sananl. 3:18 LXX).
[^1] Tässä kreikan kielen sana ἀνάλαβος on käännetty viitankannattimeksi, jotta yhteys kannattelemiseen (ἀναλαμβανούσης) olisi selkeästi nähtävissä. Evagrioksen aikaan on ollut kyse vaatteesta, joka nykyään tunnetaan nimellä πολυσταύριο ja jonka tarkoituksena on ollut kannatella munkin viittaa: nykyisin tällä vaatekappaleella ei tätä käytännöllistä tehtävää enää olekaan, vaan ainoastaan symbolinen.
Ἀνάλαβος tarkoittaa nykyään yleisemmin erästä toista munkin vaatekappaletta. Kirkollisessa vaatetuksessa tapahtunut historiallinen kehitys on valitettavasti johtanut siihen, ettei vaatekappaleiden symbolinen merkitys ole aina niin selvästi nähtävillä, koska vaatekappaleita ei aina käytetä siihen tarkoitukseen, josta näkisi selkeästi mikä niiden merkitys on: toisin sanoen on vaatteita, joiden symbolinen merkitys on säilynyt, mutta käytännöllistä tehtävää ei ole, josta näkyisi tämä symbolinen merkitys. Lisäksi suomessa asioiden ymmärtämistä vaikeuttaa vierasperäisten, pääasiassa Kreikkalaisten, termien käyttö: Kreikkaa puhuville näiden vaatekappaleiden nimet ovat ainakin jossakin määrin vielä tajuttavissa.
Tästä erillinen artikkeli.
Uskon, lapsukaiseni, vahvistaa Jumalan pelko ja tämän taas itsehillintä ja tämän tekee horjumattomaksi niin kärsivällisyys kuin toivokin: näistä on syntyvä himottomuus, joka taas synnyttää rakkauden. Rakkaus on ovi luonnon tuntemiseen, joka johtaa Jumalan tuntemiseen ja lopulliseen autuuteen. [^3]
[^2] Skeemaan kuuluvista asioista
[^3] Luontoa ei voida tuntea ajatuksilla ja niihin perustuvilla teorioilla, kuten nykytiede ajattelee, vaan edellytyksenä luonnon näkemiselle on sielun puhdistuminen himoista. Näin ollen tiede ei voi paljastaa meille luontoa sellaisena kuin se on, vaan toistaa Adamin lankeemuksen: pyrkii omavaltaisen uteliaasti ajatuksilla selvittämään asioiden olemusta ja lankeaa välttämättä harhaan. Tiede voi kertoa meille luonnosta ainoastaan välineenä ja himollisen käyttämisemme kohteena ja tähän perustuu sen voima. Olemusta se ei voi meille näyttää.
Kristinusko on Pelastajamme Kristuksen oppi käytännöstä, luonnosta ja teologiasta.
Taivasten valtakunta on sielun himottomuutta yhdessä olevaisten todellisen tietämisen kanssa
Jumalan valtakunta on Pyhän Kolminaisuuden tuntemista, joka käy yksiin mielen rakenteen kanssa, mutta kuitenkin ylittää sen turmeltumattomuudessaan.[^4]
[^4] Ajatus on se, että ihminen säilyttää Jumalan kuvan itsessään, mutta langetessaan himojen alaisuuteen, tämä kuva vääristyy, mutta kokonaan se ei voi kadota. Sielulla on siis olemassa alkuperäinen luontonsa Jumalan kuvana ja yhdenmukaisuus Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja sielu saavuttaa turmeltumattomuuden saavutettuaan lankeemuksessa kadotetun yhteytensä Luojansa kanssa.
Mitä ihminen ihminen suuresti rakastaa, sen hän haluaa kokonaan. Ja sen mitä hän haluaa, hän kamppailee saavuttaakseen. Kaikkea nautintoa edeltää himo ja himo on saanut syntynsä aistimuksesta: aistumuksista osaton on myös vapaa himosta.
Erakoita vastaan demonit painivat alasti. Niitä vastaan taas jotka työskentelevät hyveen vuoksi luostareissa, ne käyttävät huolittomampia veljiä.
Jälkimmäinen taistelu on paljon ensimainittua kevyempi, sillä et löydä maan päältä ihmistä, joka olisi demonia katkerampi ja kerralla hyväksyisi kaiken niiden pahuuden. [^6]
[^6] Ajatus on, että demonit yleensä käyttävät ihmisiä hyväksi tihutöihinsä, mutta kukaan ihminen ei kerralla suostu kaikkien demonien tuhovoiman välineeksi: erakko joutuu taas ottamaan vastaan demonien yhteisrynnäköitä.
Maailmassa hyveen vuoksi työskentelevää taas ahdistavat monesti myös maailmalliset ihmiset ja heidän ahdistelunsa on huomattavavasti luostarissa kilvoittelevien munkkien aiheuttamaa häiriötä raskaampaa; he näet eivät usein lainkaan työskentelee hyveen vuoksi, vaan ovat kokonaan himojen vallassa.
Maailmassa olevien kilvoitus on siten huomattavasti luostarielämää vaikeampaa: sillä ihminen voi sotia vihalla demoneita vastaan, mutta hänen on rakastettava lähimmäisiään ja maailman ihmisiä on huomattavasti vaikeampi rakastaa kuin munkkeja, jotka kilvoittelevat hyveen vuoksi.
On kahdeksaa lajia ajatuksia, jotka sisältävät itsessään kaikki ajatukset: ensin vatsanpalvonnan ja sen kanssa toiseksi haureuden ajatukset, kolmanneksi rahan rakastamisen, neljänneksi surun, viidenneksi vihan ja kuudenneksi laamannuksen ajatukset. Ei ole meidän vallassamme, kiihottavatko nämä ajatukset sielua vaiko eivät, mutta annammeko niiden olla meissä vai emme tai liikuttavatko ne himoja vai eivät: tämä on vallassamme.
Vatsanpalvonnan ajatus suosittaa munkkia luopumaan askeesistaan. Se kuvaa vatsan, maksan, pernan ja sydämen toiminnan pettämistä yhdessä pitkän sairauden kanssa, puutetta välttämättömyyksistä ja lääkäreistä. Usein se tuo mieleen niitä veljiä, jotka ovat kärsineet näistä. Joskus se jopa tuo näistä vaivoisa kärsineitä suostuttelemaan itsensäkieltäjiä ja kertomaan vaivoistaan ja siitä kuinka ne [muka] olivat seurausta heidän askeesistaan.
Haureuden demoni pakottaa himoitsemaan erilaisia ruumiita. Erityisen voimakkaasti se hyökkää itsehillintää harjoittavia kohtaan, jotta he lopettaisivat sen mitään saavuttamatta . Liaten sielun se taivuttaa sitä tällaisiin tekoihin: se saa sielun puhumaan sanoja ja kuulemaan niitä, ikään kuin asia itse olisi läsnä näkyvillä.
Rahanhimo muistuttaa pitkästä vanhuudesta, työtä tekemään voimattomista käsistä, köyhyyden karvaudesta sekä elämän välttämöttömyyksien muilta saamisen häpeästä.
Alakuloisuus nousee joskus siitä, etteivät himot saa tyydytystä, mutta toisinaan se on seuraus vihasta. Kun himot eivät saa tyydytystä, se nousee näin: ajatukset ottavat ensin sielun valtaansa ja muistuttavat sitä kodista ja vanhemmista ja sen aikaisemmasta elämästä.
[tästä puuttuu yksi kappale]
[^7] Toisin sanoen, vihassa ei ole kyse pelkästään psykologisesta asenteesta, vaan hengestä, joka toimii ihmisen sielussa ja sen ulkopuolella ja voi saada pahaa aikaan niin muiden ihmisten kuin eläintenkin kautta. Evagrioksella on ymmärrys langenneen maailman ontologiasta.
12.1 Aluksi se saa auringon kulun näyttävän hidastuvan tai pysähtyvän ja saa päivän näyttämään viisikymmentuntiselta.
12.2 Sitten se saa munkin katselemaan ulos ikkunasta ja pakottaa hänet lähtemään keljastaan ulos katsomaan auringosta, kuinka pitkä aika on vielä yhdeksänteen hetkeen [^8] ja katselemaan ympäriinsä joka suuntaan, josko joku veljistä olisi siellä.
[^8] Odottamaan ruoka-aikaa. Munkit syövät perinteisesti vasta yhdeksännen hetken jälkeen, ainakin paastopäivinä.
12.3 Sitten se tuo vihaa paikkaa kohtaan, elämää kohtaan, käsityötä kohtaan ja [sanoo] että rakkaus on kadonnut veljien väliltä eikä ole ketään, joka lohduttaisi.
12.4 Jos joku on viime aikoina murehduttanut munkkia, demoni lisää myös tämän asian vahvistaakseen tätä vihaa.
12.5 Lisäksi se herättää hänessä halun siirtyä toiseen paikkaan, missä hän helpommin löytäisi mitä tarvitsee ja voisi harjoittaa helpompaa ja sujuvampaa (προχωροῦσαν) työtä ja lisää, ettei Herran palveleminen riipu paikasta: Jumalaa kohtihan pyritään kaikkialla. Tähän se lisää muiston sukulaisista ja aikaisemmasta elämäntavasta ja kuvailee pitkää elämää ja tuo hänen silmiensä eteen askeesin vaivat.
Kaikkea tätä sanottua se käyttää keinonaan, jotta saisi munkin lähtemään keljastaan ja pakenemaan kilparadalta.
Tämän demonin jälkeen ei tule välittömästi mitään muuta, vaan sielun käytyä kamppailun läpi siihen asettuu rauha ja sanomaton ilo.
Ja kun se on korottanut hänet näillä tyhjillä toiveilla, se yhtäkkiä lähtee pois ja jättää ylimielisyyden tai surumielisyyden demonin valtaan, tuoden mieleen aikaisemmille toiveille vastakkaisia ajatuksia.
Joskus se myös jättää haureuden hengen käsiin hänet, jota äsken pakotettiin pyhään pappeuteen.
Ylimielisyyden demoni saattaa sielun pahimpaan lankeemukseen. Se yllyttää:
14.1. Olemaan tunnustamatta Jumalan apua
14.2. Pitämään omaa itseä onnistumisen syynä,
14.2. Ja pitämään pöyhkeästi veljiä tyhminä, koska he eivät ajattele hänestä samalla tavalla.
Tätä seuraa viha ja suru, järjen menetys ja hulluus ja demoneja näkyy ilmassa parvittain.
Harhailevan mielen vakauttaa lukeminen, valvominen ja rukous; himon poltteen sammuttaa nälkä, vaivannäkö ja yksinäisyys; vihasta antaa levon psalmien veisaaminen, pitkämielisyys ja armollisuus; näitä on kuitenkin harjoitettava oikeaan aikaan ja oikeassa määrin, sillä se mitä harjoitetaan väärään aikaan ja sopimattomassa määrin on väliaikaista ja väliaikainen pikemminkin vahingoittaa kuin hyödyttää.
Kun sielumme kaipaa erilaisia ruokia, pitäisi meidän nauttia vain vettä ja leipää, jotta sielumme tulisi kiitolliseksi pikku murusestakin. Kylläisyys kaipaa erilaisia ruokia, nälkä pitää autuutena kylläisyyttä pelkästä leivästä. [^9]
[^9] Tästä Pyhä Johannes Siinailainen esittää eriävän näkemyksen. Hän sanoo Evagrioksen erehtyneen ja vaativan lapsia nousemaan koko portaat yhdellä askelmalla ja kehottaa paastossa maltillisuuteen ja asteittaiseen siihen laskeutumiseen. Lisäksi hän huomauttaa, että ei ruokien haluamisessa ei ole välttämättä kyse vatsanpalvonnasta, vaan ruumiin luonnollisten tarpeiden vaatimuksesta. .
Suuri apu mielen puhtauteen on veden puute: vakuuttakoon sinut tästä ne kolmesataa Israelilaista, jotka voittivat Gideonin kanssa Midianilaiset.
Kuten elämä ja kuolema eivät voi olla yhtä aikaa sinussa, samoin rakkaus ei voi olla yhdessä rikkauden kanssa. Rakkaus ei hävitä pelkästään rikkautta, vaan myös tämän ajallisen elämämme. [^10]
[^10] Se joka rakastaa, halveksuu ajallista elämää ja uhraa sen ilomielin lähimmäisensä tähden.
Joka pakenee kaikkia maailmallisia nautintoja on alakuloisuuden demonille saavuttamaton torni, sillä onhan alakuloisuus joko läsnäolevan tai odotetun nautinnon puutetta. Näin ollen on mahdotonta ajaa pois tätä vihollista niin kauan kuin meillä on jotakin maallisia kiintymyksiä. Hän asettaa meille ansoja ja tuo surua siellä, mihin näkee taipumustemme meitä vievän.
κʹ Ὀργὴ μὲν καὶ μῖσος αὔξει θυμόν· ἐλεημοσύνη δὲ καὶ πραΰτης καὶ τὸν ὄντα μειοῖ.
Suuttumus ja viha kovettavat sydämen, mutta niiden läsnäollessa laupeudenteot ja hellyys taas pehmentevät sitä.
Älkää antako auringon laskea vihanne ylle, jotta demonit eivät yöllä nouse pelottelemaan sielua ja tee mieltä pelokkaammaksi seuraavan päivän taisteluihin, sillä pelottavat mielikuvat syntyvät vihan aiheuttamasta ärsytyksestä. Mikään muu ei tee mielestä rintamakarkuria niin kuin vihan ärsytys.
Kuin sielun tunteva osa saa tekosyyn ärtyä, demonit suosittelevat vetäytymistä yksinäisyyteen hyvänä vaihtoehtona, jotta emme vapautuisi synkeyden syystä ja vapauttaisi itseämme häiriöstä.
Mutta kuin haluava osamme syttyy, silloin ne tekevät meistä ihmisrakkaita ja syyttävät meitä koviksi ja maalaisiksi, jotta ruumiiseen kohdistuvan halumme perusteella tulisimme yhteyteen ruumiiden kanssa. Meidän ei tulisi totella niitä, vaan pikemminkin tehdä päinvastoin.
Ja kun näin rukouksen aikana kuvia nähden, et kanna puhdasta rukousta Jumalalle, lankeat heti alakulon demonin valtaan: tämä tietenkin hyökkää sellaisissa tiloissa ja repii sielun kappaleiksi kuin koira peuranvasan.
Vihan tarkoitus on taistella demoneja vastaan ja kamppailla nautintoja vastaan. Siksi enkelit suosittavat meille hengellisiä nautintoja ja näistä tulevaa autuutta ja neuvovat kohdistamaan vihan demoneihin. Jälkimmäiset taas vetävät meitä kohti maailmallisia himoja ja yllyttävät suuntaamaan vihamme luonnonvastaisesti ihmisiin ja näin pimentämään mielemme ja erottamaan sen tiedosta, saaden sen pettämään hyveet.
Pidä huoli, ettet ärsytä ketään veljestöstä lähtemään pois luotasi: muutoin et elämäsi aikana vältä murheen henkeä, joka tulee sinulle aina esteeksi rukouksen aikana.
Lahjat sammuttavat pahan muistamisen. Jaakob sai Eesaun armolliseksi lahjoilla, kun hän tuli tätä vastaan neljänsadan miehen kanssa. Mutta me olemme köyhiä, joten täyttäkäämme pöytämme välttämättömyyksillä.
Kun olemme välinpitämöttömyyden demonin ahdistamia, jakakaamme sielu kyynelin kahteen osaan, antaen kannustusta kannustusta tarvitsevalle, kylväen itseemme hyvää toivoa, lohduttautuen Daavidin psalmilla: "Miksi olet masentunut sieluni, miksi hämmennät minua? Pane toivosi Herraan, niin saan häntä ylistää, kasvojeni pelastajaa ja Jumalaani (Ps. 41:6).
Kiusauksen aikana meidän ei tule hylätä keljaamme hienoilla tekosyillä, vaan istua sisällä, kestää ja rohkeasti ottaa vastaan kaikki tulijat, erityisesti alakulon demoni, joka on kaikista painostavin ja koettelee selkeimmin sielun täydellistymistä. Tällaisista koettelemuksista pakeneminen tekee mielen taitamattomaksi ja opettaa sille pelkoa ja pakenemista.
Pyhä ja mitä kokenein opettajamme sanoi: "Munkin pitäisi olla aina valmis kuolemaan vaikka huomenna, mutta ruumistaan hänen pitäisi kohdella kuin hän eläisi vielä monia vuosia. Ensimmäisen hän sanoi leikkaavan pois välinpitämättömyyden ajatukset ja tekevän munkin innokkaammaksi, kun taas toisen pitävän ruumiin kunnossa ja sen itsehillinnan tasapainossa.
Kunnianhimon ajatusta on vaikea paeta, sillä kaikki mitä teet sen voittamiseksi, tulee uuden kunnianhimon aiheeksi. Kaikkia ajatuksiamme eivät vastusta demonit, joitakin niistä vastustavat myös omat paheemme.
Olen huomannut, että kunnianhimon demonin ajaa pois melkein mikä tahansa muu demoni; mutta jos nämä poisajajat epäonnistuvat, se häpeilemättä tulee esiin julistaen kuinka suuria munkin hyveet ovat. [tämä katso kreikasta vielä huolellisemmin]
Sitä, joka on saavuttanut tiedon ja nauttinut sen sadosta, ei enää kunnianhimon demoni viettele, vaikka se asettaisi hänen eteensä kaikki maailman nautinnot. Sillä mitä hengellistä katselua arvokkaampaa sillä olisi tarjota? Mutta sikäli kun emme ole vielä maistaneet tietoa, jatkakaamme käytännön kilvoittelua ja osoittakaamme Jumalalle päämäärämme olevan, että teemme kaiken hänen tuntemisensa vuoksi.
Muista aikaisempaa elämääsi ja rikkomuksiasi ja kuinka himojen alaisuudesta siirryit himottomuuteen Kristuksen armosta ja kuinka jätit maailman, joka monesti ja monella tavoin sinua nöyryytti.
Ja kerro minulle tämä: kuka sinua varjeli autiomaassa ja ajoi pois demonit, jotka kiristelivät sinulle hampaitaan? Tällaiset ajatukset saavat aikaan nöyryyttä ja estävät ylpeyden demonin sisäänpääsyn.
[^11] Ajatus on se, että sikäli kun pystyy voittamaan aineetoman taistelun, eli ei päästä mieleensä himokkaita ajatuksia, ei joudu kiusaukseen himojen kohteittenkaan läsnä ollessa. Kuitenkaan ei saa olla uhkarohkea, erityisesti haureuden demoni on hyvin salakavala tässä suhteessa ja käyttää hyväksi ihmisen luonnollista myötätuntoa, minkä Evagrioskin mainitsee.
Sielun himot saavat alkunsa ihmisestä, ruumiin himot taas ruumiista. Ja siinä missä ruumiin himot leikkaa pois pidättyvyys, sielun himot leikkaa pois hengellinen rakkaus.
Ne [demonit], jotka ovat vastuussa sielullisista himoista, pysyvät kuolemaan saakka; ne taas jotka ruumiillisista, lähtevät nopeammin. Muut demonit taas nousevat ja laskevat kuten aurinko ja vaikuttavat vain yhteen sielun osaan, mutta keskipäivän demoni ympäröi yleensä koko sielun ja tukahduttaa mielen.
Siksi erakkoelämä on suloista himoista tyhjentymisen jälkeen: silloin muistomme ovat yksinkertaisia, eikä siis ole enää taisteluun, vaan sen katseluun (θεορία) valmistautumista.
Liikuttavatko mielteet himoja vai himot mielteitä? Jotkut ovat ajatelleet ensimmäisellä tavalla, toiset toisella.
Aistimuksista himot nousevat liikkeelle: jos läsnä ovat rakkaus ja pidättyvyys, ne eivät liiku, mutta jos niitä ei ole, ne vaikuttavat.
Demonien vahvan löyhkän vuoksi sielu tavallisesti liekehtii ajatuksia vastaan, kun näkee niiden tulevan ja häiritsevän himon vaikuttavan.
Ei ole aina mahdollista täyttää tavanomaista sääntöä, mutta täytyy olla tarkkaavainen ja odottaa sopivaa aikaa ja täyttää niitä käskyjä, joita voimme. Otollisista ajoista ja niitä koskevista asioista demonit eivät ole tietämättömiä. Siten meitä vastaan kohdistuneilla liikkeillään ne estävät meitä tekemästä sitä, mikä on mahdollista ja pakottavat meidät tekemään sitä, mikä ei ole mahdollista: ne estävät sairasta kiittämästä kivuissaan ja olemasta kärsivällisiä ottaessaan vastaan apua, heikkoja taas ne yllyttävät paastoamaan sekä niitä jotka ovat heikkoja, laulamaan psalmeja seisten.
Kun meidän on pakko viettää jonkin aikaa kylissä tai kaupungeissa, pitäisi meidän tietenkin harjoittaa ankarampaa itsehillintää, kun olemme tekemisissä maailmallisten ihmisten kanssa, ettei mielemme tulisi karkeaksi ja ettei siitä tulisi tahtomattaan rintamakarkuria käsillä olevan tilaisuuden vuoksi eikä se joutuisi demonien heiteltäväksi.
Älä heti kiusattuna ollessasi rukoile: ensin puhu muutamia vihaisia sanoja sinua painostavalle [^12], sillä kun sielua ahdistavat kiusaavat ajatukset, rukous ei voi olla puhdasta. Mutta jos puhut vihaisena nille, sekoitat ja täysin tuhoat ne ajatukset, jotka tulevat vihollisiltasi.
[^12] Tässä siis tarkoitetaan sitä demonia, joka painostaa ajatuksilla, ei toista ihmistä. Vihaisista sanoista demonia kohtaan neuvoja löytyy Evagrioksen teoksesta Vastaansanominen (Ἀντιῤῥητικός). Yleensä isät eivät suosittele demonien kanssa väittelyä, mutta ennen kuin demoni pääse sisään ajatuksiin, siihen voi kohdistaa vihan, mutta sen jälkeen on välittämästi käännyttävä Kristuksen puoleen rukouksella.
[^13] Kr. καιροὺς, joka on vaikeasti käännettävä käsite. Usein käytetään esimerkkinä jousiammuntaa: kairos on juuri se oikea hetki tai tilaisuus, joilloin jousi on vapautettava. Kyseessä on siis tilaisuus toimia, joka tulee ja silloin on toimittava, muuten se menee ohitse ja teko joka olisi pitänyt tehdä ei ole enää mahdollinen.
Kun demonit ovat voimattomia taistelussaan munkkeja vastaan, silloin ne vetäytyvät hiukan ja panevat merkille, minkä hyveiden harjoittamisen munkit sillä välin laiminlyövät ja hyökkäävät sitten yht’ äkkiä repien kurjan sielun palasiksi.
Meitä ei häiritse demoni, joka kiehtoo mieltä Jumalanpilkalla tai sanoinkuvaamattomilla näyillä, joita minä ainakaan en ole rohjennut yrittää kirjoittamalla kuvata: sen ei pitäisi antaa estää intoamme. Sydänten tuntijahan on Herra ja hän tietää, ettemme maailmassa ollessammekaan tällaiseen hulluuteen sotkeutuneet. Tämän demonin päämäärä on saada meidät keskeyttämään rukous, jotta emme seisoisi Herran edessä, emmekä rohkenisi nostaa käsiämme sen vuoksi, että tällaisia mietimme. [^14]
[^14] Tästä demonista Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen sanoo, että se kiusaa erityisesti herkkätuntoisia ja Pyhittäjä Johannes Siinalainen, (Portaat) ettei sen kiusaaminen ole sielun omaa syytä, eikä tätä pitäisi pitää minkään arvoisena, eikä kiinnitää siihen huomiota, vaikka se joskus pilkkaa Jumalaa myös meidän omalla suullamme. Pyhittäjä Paisios sanoo myös, että näitä ajatuksia ei pidä edes tunnustaa yksityiskohdittain synnintunnustuksella vaan sanoa vain: minulla on pilkallisia ajatuksia / olen pilkannut Jumalaa.
Se mitä isien kirjoituksissa ja kanoneissa tarkoitetaan Jumalanpilkalla ei ole tällaista jokaisen kilvoittelijan kohtaamaan demonien häirintää joka pikemmin osoittaa sen, että ihminen taistelee Jumalan totuuden tähden.
[^15] Jumala voi antaa ihmiselle myös tämän lahjan nähdä toisen sieluun ilman merkkejä, koska hän itse asuu ihmisen sielussa ja himoista puhdistunut voi nähdä asiat sellaisena kuin ne ovat ilman ajatuksia.
Usein me demonien yllytyksestä päättelemme toisen ihmisen sieluntilasta ulkoisten merkkien perusteella ja joudumme harhaan: tätä pitää välttää yli kaiken. Jos ihmisen ulkoisesta käytöksestä tekee päätelmiä hänen sielunsa tilasta, joutuu itse helposti harhaan ja demonien pettämäksi. Tähän ansaan lankeaa suurin osa maailmallisisa psykologeista ja psykiatreista: he ovat enimmäkseen itse demonien vallassa ja siinä harhakuvitelmassa että himojen alaisuus on ihmisen sielulle luonnollista.
Maailmassa eläviä vastaan demonit sotivat ulkoisten asioiden avulla, munkkeja vastaan taas ajatuksilla, koska he ovat asioista erossa erämaan vuoksi. Ja koska ajatuksissa on helpompi tehdä syntiä kuin teoissa, on tämän vuoksi mielessä tapahtuva taistelu vaikeampi kuin se joka nousee ulkoista asioista. Mieli näet on helpommin liikkuva kuin asiat ja sen taipuminen laittomiin kuvitelmiin on hankalasti hillittävissä.
Meitä ei ole käsketty koko ajan tekemään töitä, valvomaan ja paastomaan, mutta lakkaamaton rukous on meille säädetty (1. Thess. 5:17). Ensinmainitut, jotka parantavat sielun himokkaan osan, tarvitsevat ruumista työhönsä ja se on oman heikkoutensa vuoksi vaivannäköön kykenemätön, mutta rukous taas tekee mielen vahvaksi ja puhtaaksi, koska se luonnostaan rukoilee ja tekee tätä ilman ruumistakin ja taistelee kaikilla voimillaan demoneja vastaan. [tarkista]
Jos joku munkeista tahtoo tulla tuntemaan villejä kiusaavia demoneja ja heidät taitojaan, hänen pitäisi tutkia ajatuksiaan ja panna merkille niiden paino, niiden nouseminen, niiden yhteistoiminta, niiden ajoitus, mitkä demonit tekevät mitäkin, mikä mikäkin demonia seuraa ja mikä ei tule minkä jälkeen ja etsiä Kristuksesta käsin niiden merkitystä. Ne kertakaikkiaan vihaavaat niitä, jotka harjoittavat askeesia hieman viisaammin, haluten ampua pimeydessä sydämeltään suoria kohti (Ps. 10:3).
Kun tarkastelet tarkoin kahta demonia, huomaat niiden olevan kaikkein nopeimpia, niin että ne melkein ohittavat oman mielemme liikkeen: haureuden demoni ja se, joka tempaa meidät mukaansa jumalanpilkkaan. Jälkimmäinen on kuitenkin lyhytkestoinen; eikä edellinen taas, ellei se liikuta ajatuksia himon jälkeen, evää meiltä Jumalan tuntemista.
Ruumiin erottaminen sielusta kuuluu vain niiden yhdistäjälle, mutta sielun ruumiista erottaminen kuuluu myös sille, joka kaipaa hyvettä [^16]. Isämme ovat kutsuneet erakkolaisuutta kuoleman mietiskelyksi ja paoksi ruumiista.
[^16] Sielun irrottaminen ruumiista kuollessa on Jumalan tehtävä, mutta Kristityn askeetin tehtävä on erottaa sielu ruumiista niin, että se ohjaa ruumista eikä ruumiin himot sitä.
[tarkista tämä vielä]
Kun taas ne [demonit], jotka häiritsevät tuntevaa osaamme, pakottavat meitä vaarallisen korkeille poluille ja tuovat esiin aseistautuneita miehiä ja myrkyllisiä tai lihaa syöviä petoja ja me kauhistumme näitä polkuja ja pakenemme petojen ja miesten takaa-ajamina, silloin meidän tulee pitää huolta tuntevasta osastamme ja kutsua Kristusta avuksi yövalvomisessa ja käyttää aikaisemmin kuvattuja lääkkeitä.
Jos unessa ruumiin luonnollisiin liikkeisiin ei liity kuvia, sielumme on jossakin määrin terve: kuvien muodostuminen on sairauden merkki. Ja epämääräiset kuvat ovat peräisin vanhoista himoista, selkeät kuvat taas merkki tuoreesta haavasta.
Tunnistamme himottomuuden merkit:
Päivällä ajatuksistamme
Yöllä unistamme
Himottomuutta kutsumme sielun terveydeksi ja sen ruokaa puolestaan tiedoksi; tämä on ainoa tapa millä yhdistymme ruumiittomiin voimiin, sillä yhteytemme ruumiittomiin voimiin tapahtuu luonnollisesti meidän tilamme samankaltaisuuden perusteella. [^17]
[^17] Tässä tieto ymmärrettävä yhteydeksi ei faktatiedoksi. Perinteinen Juutalais-Kristillinen tapa tietää on olla todellisessa yhteydessä. Tiedon peruskuvia ovat syöminen ja sukupuoliyhteys.
Joka havaitsee ensimmäisen tilan alun, havaitse vielä terävämmin demonien hyökkäykset.
Ja kun yrität harjoittaa tätä kaikkien toisilleen vastakkaisiin demoneihin, samalla saat tietää minkä himon mukaan olet eniten toiminut.
[tämä kesken]
Demoniset laulut saavat himot liikkeelle ja heittävät sielun häpeällisiin kuvitelmiin. Psalmit, hymnit ja hengelliset laulut sen sijaan (Ef 5:19) tuovat mieleen jatkuvasti hyveen muiston, joka viilentää sielumme himoitsevaa osaa ja hukuttaa himojamme.
Järjellinen sielu toimii luontonsa mukaisesti silloin kun sen haluavaa osa kaipaa hyveitä ja sen tunteva osa taistelee hyveiden puolesta ja sen järjellinen osa heittäytyy olevaisen katseluun.