Evagrios: Kilvoittelijan opetus

Esipuhe: Kirje munkki Anatoliokselle

1. Koska kirjoitit hiljattain Pyhältä Vuorelta minulle Sketikseen, rakas veljeni Anatolios ja pyysit minut selvittämään Egyptiläisten munkkien kuvaannollista asua, – sillä uskot ettei ole satunnaista ja harkitsematonta, että asu on niin erilainen kuin vaatteet, joita ihmiset normaalisti kantavat – kerron sinulle mitä olen tästä oppinut pyhiltä isiltä.

2. Huppu on Jumalan, Pelastajamme armon kuva, se suojaa heidän mieltään ja hoivaa heidän Kristuksen lapseuttaan, niiltä jotka pyrkivät alati lyömään ja haavoittamaan sitä. Jokainen, joka kantaa tätä päässään veisaa voimallisesti näin: “Jos ei Herra huonetta rakenna ja kaupunkia vartioi, turhaan rakentaja ja vartija työtään tekevät” ¹ Tällaiset veisut tuottavat nöyryyttä ja kitkevät perustavan pahan, ylimielisyyden, joka syöksi maan päälle Eosforoksen, Aamutähden.

3. Käsien paljaana pitäminen ilmentää heidän elämänsä teeskentelemättömyyttä, sillä kauhea on turhamaisuus peittämään ja hämärtämään hyveet ja ainaisesti metsästämään ihmisiltä tulevaa kunniaa ja häätämään uskon. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala? ². Sillä hyvää ei tulisi valita muuten kuin sen itsensä vuoksi: jos näin ei tehdä, näyttäisi meitä hyviin töihin liikuttava seikka itse tulosta arvokkaammalta, eikä vähemmän paikallaan ole käsittää jotain Jumalaa arvokkaampaa tai näin sanoa.

4. Ristinmuotoisesti hartioille laitettava viitankannatin taas kuvaa uskoa Kristukseen, joka kannattelee lempeitä ³ ja sallii esteistä huolimatta työskennellä aina vapaasti.

5. Ja vyötäisille sidottu vyö karkottaa kaiken epäpuhtauden ja näin julistaa: hyvä on miehen olla naiseen koskematta.

6. Heillä on lampaannahka, jotta he kantaisivat aina ympärillään Kristuksen kuolemaa ja vaientaisivat kaikki ruumiin järjettömät himot ja ympärileikkaisivat hyvällä yhteytensä pahaan. Ja köyhyyttä rakastaen he pakenevat ahneutta kuin epäjumalanpalveluksen äitiä.

7. Sauva on elämänpuu kaikille, jotka nojaavat siihen, ja siihen tukeminen kuvaa Herraan tukeutumista ⁴.

8. Asu on siten kuin symboli, joka antaa yhteenvedon munkkielämään kuuluvista asioista ⁵. Nämä ovat ne asiat, joita isät aina sanovat heille:

   Uskon, lapsukaiseni, vahvistaa Jumalan pelko ja tämän taas itsehillintä ja tämän tekee horjumattomaksi niin kärsivällisyys kuin toivokin: näistä on syntyvä himottomuus, joka taas synnyttää rakkauden. Rakkaus on ovi luonnon tuntemiseen, joka johtaa Jumalan tuntemiseen ja lopulliseen autuuteen. ⁶

Sataa kohtaa käytännön opetusta

1. Kristinusko on Pelastajamme Kristuksen oppi käytännöstä, luonnosta ja teologiasta.

2. Taivasten valtakunta on sielun himottomuutta yhdessä olevaisten todellisen tietämisen kanssa

3. Jumalan valtakunta on Pyhän Kolminaisuuden tuntemista, joka käy yksiin mielen rakenteen kanssa, mutta kuitenkin ylittää sen turmeltumattomuudessaan.⁷

4. Mitä ihminen ihminen suuresti rakastaa, sen hän haluaa kokonaan. Ja sen mitä hän haluaa, hän kamppailee saavuttaakseen. Kaikkea nautintoa edeltää himo ja himo on saanut syntynsä aistimuksesta: aistumuksista osaton on myös vapaa himosta.

5. Erakoita vastaan demonit painivat alasti. Niitä vastaan taas jotka työskentelevät hyveen vuoksi luostareissa, ne käyttävät huolittomampia veljiä.

   Jälkimmäinen taistelu on paljon ensimainittua kevyempi, sillä et löydä maan päältä ihmistä, joka olisi demonia katkerampi ja kerralla hyväksyisi kaiken niiden pahuuden. ⁸

Kahdeksasta ajatuksesta

6. On kahdeksaa lajia ajatuksia, jotka sisältävät itsessään kaikki ajatukset: ensin vatsanpalvonnan ja sen kanssa toiseksi haureuden ajatukset, kolmanneksi rahan rakastamisen, neljänneksi surun, viidenneksi vihan ja kuudenneksi laamannuksen ajatukset. Ei ole meidän vallassamme, kiihottavatko nämä ajatukset sielua vaiko eivät, mutta annammeko niiden olla meissä vai emme tai liikuttavatko ne himoja vai eivät: tämä on vallassamme.

7. Vatsanpalvonnan ajatus suosittaa munkkia luopumaan askeesistaan. Se kuvaa vatsan, maksan, pernan ja sydämen toiminnan pettämistä yhdessä pitkän sairauden kanssa, puutetta välttämättömyyksistä ja lääkäreistä. Usein se tuo mieleen niitä veljiä, jotka ovat kärsineet näistä. Joskus se jopa tuo näistä vaivoisa kärsineitä suostuttelemaan itsensäkieltäjiä ja kertomaan vaivoistaan ja siitä kuinka ne [muka] olivat seurausta heidän askeesistaan.

8. Haureuden demoni pakottaa himoitsemaan erilaisia ruumiita. Erityisen voimakkaasti se hyökkää itsehillintää harjoittavia kohtaan, jotta he lopettaisivat sen mitään saavuttamatta. Liaten sielun se taivuttaa sitä tällaisiin tekoihin: se saa sielun puhumaan sanoja ja kuulemaan niitä, ikään kuin asia itse olisi läsnä näkyvillä.

9. Rahanhimo muistuttaa pitkästä vanhuudesta, työtä tekemään voimattomista käsistä, köyhyyden karvaudesta sekä elämän välttämöttömyyksien muilta saamisen häpeästä.

10. Alakuloisuus nousee joskus siitä, etteivät himot saa tyydytystä, mutta toisinaan se on seuraus vihasta. Kun himot eivät saa tyydytystä, se nousee näin: ajatukset ottavat ensin sielun valtaansa ja muistuttavat sitä kodista ja vanhemmista ja sen aikaisemmasta elämästä.

    Kun sielu ei vastustele vaan ne [demonit] näkevät sen seuraavan ja hajottavan itsensä sielullisiin nautintoihin, ne nappaavat sen ja kastavat sen alakuloisuuteen, koska näitä menneitä asioita ei enää ole, eikä niitä voi nykyisessä elämässä [erakkoelämä] saada ja kurja sielu, hajotettuaan itsensä ensimmäisellä ajatuksella, tulee siten toisen ajatuksen nöyryyttämäksi.

    καὶ ἡ ταλαίπωρος ψυχή͵ ὅσον διεχύθη ἐπὶ τοῖς προτέροις λογισμοῖς͵ τοσοῦτον ἐπὶ τοῖς δευτέροις συνεστάλη [!?] ταπεινωθεῖσα.

11. Viha on terävin himoista. Sen sanotaan olevan kiehumista ja närkästymisen kohdistumista väärintekijään tai oletettuun väärintekijään. Se saa sielun raivoihinsa koko päiväksi, mutta varsinkin rukouksessa se tuo mieleen harmia tuottaneen kasvot. Joskus se voi jäädä pitkäaikaiseksi ja muuttua kaunaksi ja aiheuttaa ongelmia öisin, ruumiin heikkoutta ja kalpeutta sekä myrkyllisten petojen hyökkäyksiä ⁹. Näiden neljän kaunan kanssa yhdessä kulkevan asian voidaan havaita tulevan monien muiden ajatusten seuralaistena.

12. Alakulon demoni, jota kutsutaan myös keskipäivän demoniksi, on kaikista demoneista raskain. Se lähestyy munkkia neljännen hetken tienoilla ja ympäröi sielun kahdeksanteen hetkeen saakka.

    12.1 Aluksi se saa auringon kulun näyttävän hidastuvan tai pysähtyvän ja saa päivän näyttämään viisikymmentuntiselta.

    12.2 Sitten se saa munkin katselemaan ulos ikkunasta ja pakottaa hänet lähtemään keljastaan ulos katsomaan auringosta, kuinka pitkä aika on vielä yhdeksänteen hetkeen ¹⁰ ja katselemaan ympäriinsä joka suuntaan, josko joku veljistä olisi siellä.

    12.3 Sitten se tuo [mieleen] vihaa paikkaa kohtaan, elämää kohtaan, käsityötä kohtaan ja [sanoo] että rakkaus on kadonnut veljien väliltä eikä ole ketään, joka lohduttaisi.

    12.4 Jos joku on viime aikoina murehduttanut munkkia, demoni lisää myös tämän asian vahvistaakseen tätä vihaa.

    12.5 Lisäksi se herättää hänessä halun siirtyä toiseen paikkaan, missä hän helpommin löytäisi mitä tarvitsee ja voisi harjoittaa helpompaa ja sujuvampaa [προχωροῦσαν] työtä ja lisää, ettei Herran palveleminen riipu paikasta: Jumalaa kohtihan pyritään kaikkialla. Tähän se lisää muiston sukulaisista ja aikaisemmasta elämäntavasta ja kuvailee pitkää elämää ja tuo hänen silmiensä eteen askeesin vaivat.

    Kaikkea tätä sanottua se käyttää keinonaan, jotta saisi munkin lähtemään keljastaan ja pakenemaan kilparadalta.

    Tämän demonin jälkeen ei tule välittömästi mitään muuta, vaan sielun käytyä kamppailun läpi siihen asettuu rauha ja sanomaton ilo.

13. Kunnianhimon ajatus on erityisen hienovarainen ja helposti nousee vastustamaan niitä, joiden elämä on järjestyksessä, saaden heidät haluamaan julkaista omat taistelunsa ja metsästämään ihmiskunniaa, kuvittelemaan demonien huutavan, naisten parantuvan ja väkijoukkojen haluavan koskea hänen vaatteitaan, sekä ennustaa hänelle tulevaa pappisvihkimystä ja ihmisten tulemista ovelle ja vievän tähän vasten omaa tahtoakin.

    Ja kun se on korottanut hänet näillä tyhjillä toiveilla, se yhtäkkiä lähtee pois ja jättää ylimielisyyden tai surumielisyyden demonin valtaan, tuoden mieleen aikaisemmille toiveille vastakkaisia ajatuksia.

    Joskus se myös jättää haureuden hengen käsiin hänet, jota äsken pakotettiin pyhään pappeuteen.

14. Ylimielisyyden demoni saattaa sielun pahimpaan lankeemukseen. Se yllyttää:

    14.1. Olemaan tunnustamatta Jumalan apua,

    14.2. Pitämään omaa itseä onnistumisen syynä,

    14.2. Ja pitämään pöyhkeästi veljiä tyhminä, koska he eivät ajattele hänestä samalla tavalla,

    Tätä seuraa viha ja suru, järjen menetys ja hulluus ja demoneja näkyy ilmassa parvittain.

Kahdeksan ajatuksen vastustaminen

15. Harhailevan mielen vakauttaa lukeminen, valvominen ja rukous; himon poltteen sammuttaa nälkä, vaivannäkö ja yksinäisyys; vihasta antaa levon psalmien veisaaminen, pitkämielisyys ja armollisuus; näitä on kuitenkin harjoitettava oikeaan aikaan ja oikeassa määrin, sillä se mitä harjoitetaan väärään aikaan ja sopimattomassa määrin on väliaikaista ja väliaikainen pikemminkin vahingoittaa kuin hyödyttää.

16. Kun sielumme kaipaa erilaisia ruokia, pitäisi meidän nauttia vain vettä ja leipää, jotta sielumme tulisi kiitolliseksi pienestä murusestakin. Kylläisyys kaipaa erilaisia ruokia, nälkä pitää autuutena kylläisyyttä pelkästä leivästä. ¹¹

17. Suuri apu mielen puhtauteen on veden puute: vakuuttakoon sinut tästä ne kolmesataa Israelilaista, jotka voittivat Gideonin kanssa Midianilaiset.

18. Kuten elämä ja kuolema eivät voi olla yhtä aikaa sinussa, samoin rakkaus ei voi olla yhdessä rikkauden kanssa. Rakkaus ei hävitä pelkästään rikkautta, vaan myös tämän ajallisen elämämme. ¹²

19. Joka pakenee kaikkia maailmallisia nautintoja on alakuloisuuden demonille saavuttamaton torni, sillä onhan alakuloisuus joko läsnäolevan tai odotetun nautinnon puutetta. Näin ollen on mahdotonta ajaa pois tätä vihollista niin kauan kuin meillä on jotakin maallisia kiintymyksiä. Hän asettaa meille ansoja ja tuo surua siellä, mihin näkee taipumustemme meitä vievän.

20. Suuttumus ja viha kovettavat sydämen, mutta niiden läsnäollessa laupeudenteot ja hellyys taas pehmentevät sitä.

[tämä on jotenkin todella vaikeasti ymmärrettävä lause]

21. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle, jotta demonit eivät yöllä nouse pelottelemaan sielua ja tee mieltä pelokkaammaksi seuraavan päivän taisteluihin, sillä pelottavat mielikuvat syntyvät vihan aiheuttamasta ärsytyksestä. Mikään muu ei tee mielestä rintamakarkuria niin kuin vihan ärsytys.

22. Kuin sielun tunteva osa saa tekosyyn ärtyä, demonit suosittelevat vetäytymistä yksinäisyyteen hyvänä vaihtoehtona, jotta emme vapautuisi synkeyden syystä ja vapauttaisi itseämme häiriöstä.

    Mutta kuin haluava osamme syttyy, silloin ne tekevät meistä ihmisrakkaita ja syyttävät meitä koviksi ja maalaisiksi, jotta ruumiiseen kohdistuvan halumme perusteella tulisimme yhteyteen ruumiiden kanssa. Meidän ei tulisi totella niitä, vaan pikemminkin tehdä päinvastoin.

23. Älä antaudu kiusaavien ajatusten valtaan taistelemalla ajatuksissasi sinua murehduttanutta vastaan; samoin älä antaudu haureuden ajatuksille kuvittelemalla enimmäkseen nautintoja. Ensin mainittu pimentää sielun, toinen kutsuu sielun palamaan himon tulessa: molemmat tekevät mielen saastaiseksi.

    Ja kun näin rukouksen aikana kuvia nähden [kuvitellen] ¹³ et kanna puhdasta rukousta Jumalalle, lankeat heti alakulon demonin valtaan: tämä tietenkin hyökkää sellaisissa tiloissa ja repii sielun kappaleiksi kuin koira peuranvasan.

24. Vihan tarkoitus on taistella demoneja vastaan ja kamppailla nautintoja vastaan. Siksi enkelit suosittavat meille hengellisiä nautintoja ja näistä tulevaa autuutta ja neuvovat kohdistamaan vihan demoneihin. Jälkimmäiset taas vetävät meitä kohti maailmallisia himoja ja yllyttävät suuntaamaan vihamme luonnonvastaisesti ihmisiin ja näin pimentämään mielemme ja erottamaan sen tiedosta, saaden sen pettämään hyveet.

25. Pidä huoli, ettet ärsytä ketään veljestöstä lähtemään pois luotasi: muutoin et elämäsi aikana vältä murheen henkeä, joka tulee sinulle aina esteeksi rukouksen aikana.

26. Lahjat sammuttavat pahan muistamisen. Jaakob sai Eesaun armolliseksi lahjoilla, kun hän tuli tätä vastaan neljänsadan miehen kanssa. Mutta me olemme köyhiä, joten täyttäkäämme pöytämme välttämättömyyksillä.

27. Kun olemme välinpitämöttömyyden demonin ahdistamia, jakakaamme sielu kyynelin kahteen osaan, antaen kannustusta kannustusta tarvitsevalle, kylväen itseemme hyvää toivoa lohduttautuen Daavidin psalmilla: “Miksi olet masentunut sieluni, miksi hämmennät minua? Pane toivosi Herraan, niin saan häntä ylistää, kasvojeni pelastajaa ja Jumalaani.” (Ps. 41:6).

28. Kiusauksen aikana meidän ei tule hylätä keljaamme hienoilla tekosyillä, vaan istua sisällä, kestää ja rohkeasti ottaa vastaan kaikki tulijat, erityisesti alakulon demoni, joka on kaikista painostavin ja koettelee selkeimmin sielun täydellistymistä. Tällaisista koettelemuksista pakeneminen tekee mielen taitamattomaksi ja opettaa sille pelkoa ja pakenemista.

29. Pyhä ja mitä kokenein opettajamme sanoi: “Munkin pitäisi olla aina valmis kuolemaan vaikka huomenna, mutta ruumistaan hänen pitäisi kohdella kuin hän eläisi vielä monia vuosia. Ensimmäisen hän sanoi leikkaavan pois välinpitämättömyyden ajatukset ja tekevän munkin innokkaammaksi, kun taas toisen pitävän ruumiin kunnossa ja sen itsehillinnan tasapainossa.

30. Kunnianhimon ajatusta on vaikea paeta, sillä kaikki mitä teet sen voittamiseksi, tulee uuden kunnianhimon aiheeksi. Kaikkia ajatuksiamme eivät vastusta demonit, joitakin niistä vastustavat myös omat paheemme.

31. Olen huomannut, että kunnianhimon demonin ajaa pois melkein mikä tahansa muu demoni; mutta jos nämä poisajajat epäonnistuvat, se häpeilemättä tulee esiin julistaen kuinka suuria munkin hyveet ovat. [tämä katso kreikan kielestä vielä huolellisemmin]

32. Sitä, joka on saavuttanut tiedon ja nauttinut sen sadosta, ei enää kunnianhimon demoni viettele, vaikka se asettaisi hänen eteensä kaikki maailman nautinnot. Sillä mitä hengellistä katselua arvokkaampaa sillä olisi tarjota? Mutta sikäli kun emme ole vielä maistaneet tietoa, jatkakaamme käytännön kilvoittelua ja osoittakaamme Jumalalle päämäärämme olevan, että teemme kaiken hänen tuntemisensa vuoksi.

33. Muista aikaisempaa elämääsi ja rikkomuksiasi ja kuinka himojen alaisuudesta siirryit himottomuuteen Kristuksen armosta ja kuinka jätit maailman, joka monesti ja monella tavoin sinua nöyryytti.

    Ja kerro minulle tämä: kuka sinua varjeli autiomaassa ja ajoi pois demonit, jotka kiristelivät sinulle hampaitaan? Tällaiset ajatukset saavat aikaan nöyryyttä ja estävät ylpeyden demonin sisäänpääsyn.

Himoista

34. Jos meillä on himokkaita mielikuvia tietyistä kohteista, olemme aikaisemmin ottaneet vastaan itse nämä kohteet himollisesti. Mitä kohteita olemmekin ottaneet vastaan himokkaasti, ne me muistamme myöhemmin himokkaasti. Siten se joka on voittanut näitä asioita herättävät demonit, tekee kevyeksi niiden kohteiden kohtaamisen, joihin ne meitä yllyttävät: sillä aineeton taistelu on aineellista vaikeampi ¹⁴.

35. Sielun himot saavat alkunsa ihmisestä, ruumiin himot taas ruumiista. Ja siinä missä ruumiin himot leikkaa pois pidättyvyys, sielun himot leikkaa pois hengellinen rakkaus.

36. Ne [demonit], jotka ovat vastuussa sielullisista himoista, pysyvät kuolemaan saakka; ne taas jotka ruumiillisista, lähtevät nopeammin. Muut demonit taas nousevat ja laskevat kuten aurinko ja vaikuttavat vain yhteen sielun osaan, mutta keskipäivän demoni ympäröi yleensä koko sielun ja tukahduttaa mielen.

    Siksi erakkoelämä on suloista himoista tyhjentymisen jälkeen: silloin muistomme ovat yksinkertaisia, eikä siis ole enää taisteluun, vaan sen katseluun (kr. θεορία) valmistautumista.

37. Liikuttavatko mielteet himoja vai himot mielteitä? Jotkut ovat ajatelleet ensimmäisellä tavalla, toiset toisella.

38. Aistimuksista himot nousevat liikkeelle: jos läsnä ovat rakkaus ja pidättyvyys, ne eivät liiku, mutta jos niitä ei ole, ne vaikuttavat.

39. Demonien vahvan löyhkän vuoksi sielu tavallisesti liekehtii ajatuksia vastaan, kun näkee niiden tulevan ja [sielua] häiritsevän himon vaikuttavan.

Neuvoja

40. Ei ole aina mahdollista täyttää tavanomaista sääntöä, mutta täytyy olla tarkkaavainen ja odottaa sopivaa aikaa ja täyttää niitä käskyjä, joita voimme. Otollisista ajoista ja niitä koskevista asioista demonit eivät ole tietämättömiä. Siten meitä vastaan kohdistuneilla liikkeillään ne estävät meitä tekemästä sitä, mikä on mahdollista ja pakottavat meidät tekemään sitä, mikä ei ole mahdollista: ne estävät sairasta kiittämästä kivuissaan ja olemasta kärsivällisiä ottaessaan vastaan apua, heikkoja taas ne yllyttävät paastoamaan sekä niitä jotka ovat heikkoja, laulamaan psalmeja seisten.

41. Kun meidän on pakko viettää jonkin aikaa kylissä tai kaupungeissa, pitäisi meidän tietenkin harjoittaa ankarampaa itsehillintää, kun olemme tekemisissä maailmallisten ihmisten kanssa, ettei mielemme tulisi karkeaksi ja ettei siitä tulisi tahtomattaan rintamakarkuria käsillä olevan tilaisuuden vuoksi eikä se joutuisi demonien heiteltäväksi.

42. Älä kiusattuna ollessasi heti rukoile: ensin puhu muutamia vihaisia sanoja sinua painostavalle ¹⁵, sillä kun sielua ahdistavat kiusaavat ajatukset, rukous ei voi olla puhdasta. Mutta jos puhut vihaisena niille, sekoitat ja täysin tuhoat ne ajatukset, jotka tulevat vihollisiltasi.

43. Täytyy tuntea demonien erot ja panna merkille niiden otolliset hetket ¹⁶ : tunnemme ne ajatuksista ja ajatukset tunnemme asioista [ja siten tiedämme] mitkä demonit ovat harvinaisempia ja raskaampia, mitkä taas yleisempiä ja keveämpiä, ja jotka hyppäävät sisään yht’ äkkiä ja tempaavat mielen Jumalanpilkkaan.

44. Kun demonit ovat voimattomia taistelussaan munkkeja vastaan, silloin ne vetäytyvät hiukan ja panevat merkille, minkä hyveiden harjoittamisen munkit sillä välin laiminlyövät ja hyökkäävät sitten yhtäkkiä repien kurjan sielun palasiksi.

45. Meitä ei häiritse demoni, joka kiehtoo mieltä Jumalanpilkalla tai sanoinkuvaamattomilla näyillä, joita minä ainakaan en ole rohjennut yrittää kirjoittamalla kuvata: sen ei pitäisi antaa estää intoamme. Sydänten tuntijahan on Herra ja hän tietää, ettemme maailmassa ollessammekaan tällaiseen hulluuteen sotkeutuneet. Tämän demonin päämäärä on saada meidät keskeyttämään rukous, jotta emme seisoisi Herran edessä, emmekä rohkenisi nostaa käsiämme sen vuoksi, että tällaisia mietimme. ¹⁷

47. Sielussa olevien himojen merkki on jokin sana, jonka sanomme tai ruumiin liike; näiden kautta viholliset huomaavat, onko meillä ajatuksia ja vaalimmeko niitä, vai heitämmekö ne pois huolehtien pelastuksestamme. Sillä mielemme tuntee vain meidät luonut Jumala, joka ei tarvitse merkkejä sydäntemme salaisuuksien tuntemiseen ¹⁸.

48. Maailmassa eläviä vastaan demonit sotivat ulkoisten asioiden avulla [^19], munkkeja vastaan taas ajatuksilla, koska he ovat asioista erossa erämaan vuoksi. Ja koska ajatuksissa on helpompi tehdä syntiä kuin teoissa, on tämän vuoksi mielessä tapahtuva taistelu vaikeampi kuin ulkoisista asioista nouseva. Mieli näet on helpommin liikkuva kuin asiat ja sen taipuminen laittomiin kuvitelmiin on hankalasti hillittävissä.

[^19] Ulkoinen asia tarkoittaa tässä ajatuksen tai himon kohteena olevaa asiaa ihmisen mielen ulkopuolella.

49. Meitä ei ole käsketty koko ajan tekemään töitä, valvomaan ja paastomaan, mutta meille on säädetty lakkaamaton rukous
    (1. Thess. 5:17). Ensin mainitut, jotka parantavat sielun himokkaan osan, tarvitsevat ruumista työhönsä ja se on oman heikkoutensa vuoksi vaivannäköön kykenemätön, mutta rukous taas tekee mielen vahvaksi ja puhtaaksi, koska se luonnostaan rukoilee ja tekee tätä ilman ruumistakin ja taistelee kaikilla voimillaan demoneja vastaan. [tarkista tämän käännös]

50. Jos joku munkeista tahtoo tulla tuntemaan villejä kiusaavia demoneja ja heidät taitojaan, hänen pitäisi tutkia ajatuksiaan ja panna merkille niiden paino, niiden nouseminen, niiden yhteistoiminta, niiden ajoitus, mitkä demonit tekevät mitäkin, mikä mikäkin demonia seuraa ja mikä ei tule minkä jälkeen ja etsiä Kristuksesta käsin niiden merkitystä. Ne kerta kaikkiaan vihaavaat niitä, jotka harjoittavat askeesia hieman viisaammin, haluten ampua pimeydessä sydämeltään suoria kohti (Ps. 10:3).

51. Kun tarkastelet tarkoin kahta demonia, huomaat niiden olevan kaikkein nopeimpia, niin että ne melkein ohittavat oman mielemme liikkeen ¹⁹: haureuden demoni ja se, joka tempaa meidät mukaansa jumalanpilkkaan. Jälkimmäinen on kuitenkin lyhytkestoinen; eikä edellinen taas, ellei se liikuta ajatuksia himon jälkeen, evää meiltä Jumalan tuntemista.

52. Ruumiin erottaminen sielusta kuuluu vain niiden yhdistäjälle, mutta sielun ruumiista erottaminen kuuluu myös sille, joka kaipaa hyvettä ²⁰. Isämme ovat kutsuneet erakkolaisuutta kuoleman mietiskelyksi ja paoksi ruumiista.

53. Niiden, jotka pahasti hellivät lihaansa ja pitävät huolta sen himoista (Rom.13:14) pitäisi syyttää itseään eikä lihaa. Siis heidän, jotka tuntevat Luojan armon: he ovat saavuttaneet sielun himottomuuden ruumiin avulla ja jossakin määrin pyrkivät olevaista koskevaan näkemiseen.

[tarkista tämä vielä]

Unessa tapahtuvista asioista

54. Kun unikuvissa haluavaa osaamme vastaan sotivat demonit näyttävät sellaisia asioita kuten ystävien tapaamisia, perhejuhlia, tanssivia naisia ja samanlaisia nautintoja ja otamme ne halukkaasti vastaan, himollinen sielun osamme sairastuu ja himo alkaa hallita.

    Kun taas ne [demonit], jotka häiritsevät tuntevaa osaamme, pakottavat meitä vaarallisen korkeille poluille ja tuovat esiin aseistautuneita miehiä ja myrkyllisiä tai lihaa syöviä petoja ja me kauhistumme näitä polkuja ja pakenemme petojen ja miesten takaa-ajamina, silloin meidän tulee pitää huolta tuntevasta osastamme ja kutsua Kristusta avuksi yövalvomisessa ja käyttää aikaisemmin kuvattuja lääkkeitä.

55. Jos unessa ruumiin luonnollisiin liikkeisiin ei liity kuvia, sielumme on jossakin määrin terve: kuvien muodostuminen on sairauden merkki. Ja epämääräiset kuvat ovat peräisin vanhoista himoista, selkeät kuvat taas merkki tuoreesta haavasta.

56. Tunnistamme himottomuuden merkit:

    1. Päivällä ajatuksistamme

    ja

    2. Yöllä unistamme

    Himottomuutta kutsumme sielun terveydeksi ja sen ruokaa puolestaan tiedoksi; tämä on ainoa tapa millä yhdistymme ruumiittomiin voimiin, sillä yhteytemme ruumiittomiin voimiin tapahtuu luonnollisesti meidän tilamme samankaltaisuuden perusteella. ²¹

Himottomuutta lähestyvästä tilasta

57. Sielulla on kaksi rauhallista tilaa: ensimmäinen tulee luonnollisista siemenistä, toinen tunnetaan demonien vetäytymisestä. Ensimmäisestä seuraa nöyryyttä yhdessä tunnonvaivojen kanssa, kyyneleitä ja rajatonta kaipuuta Jumalaa kohti ja mittaamatonta intoa työntekoon. Toisesta taas [seuraa] kunnianhimoa yhdessä ylpeyden kanssa, jotka ottavat munkin valtaansa muiden demonien poistuessa.

    Joka havaitsee ensimmäisen tilan alun, havaitsee vielä terävämmin demonien hyökkäykset.

58. Kunnianhimon demoni vastustaa haureuden demonia, eikä ole mahdollista, että kumpikin niistä yhdessä ahdistaisi sielua; sillä ensimmäinen lupaa kunniaa, mutta jälkimmäinen tuo häpeää. Kun jompikumpi näistä tulee kiusaamaan sinua, laita itseesi näennäisesti vastakkaisen demonin ajatukset. Jos pystyt, kuten sanotaan, vetämään pois naulan naulalla, tiedä itsestäsi, että olet lähellä himottomuuden rajoja: onhan mielesi tarpeeksi vahva hajottamaan ihmisajatuksilla demonien ajatukset. Kuitenkin kunnianhimon ajatusten pois ajaminen nöyryydellä tai haureuden [ajatusten ajaminen pois] puhdasmielisyydellä on mitä syvimmän himottomuuden merkki.

    Ja kun yrität harjoittaa tätä kaikkien toisilleen vastakkaisiin demoneihin, samalla saat tietää minkä himon mukaan olet eniten toiminut.

59. Mitä enemmän sielu edistyy sitä vahvempia ovat sitä vastustavat.

[tämä kesken]

60. Täydellinen sielun himottomuus tulee kaikkien käytännön kilvoittelua vastustavien demonien voittamisen jälkeen; epätäydellisen himottomuuden sanotaan olevan kuitenkin suhteessa sen demonin voimaan, joka yhä taistelee munkkia vastaan ²².

61. Mieli ei voi edistyä tai lähteä suurelle matkalle ja astua aineettomien paikkoihin, ennen sisimmän oikeaa järjestämistä: sillä elatuksen huolet kerta kerran jälkeen pakottavat sen takaisin sinne mistä lähti.

62. Sekä hyveet että paheet tekevät sielun sokeaksi: ensimmäiset koska estävät näkemästä paheita, toiset taas koska estävät tajuamasta hyveitä.

Himottomuuden merkeistä

63. Kun mieli alkaa rukoilemaan rukouksia häiriöttä, alkaa jatkuva sota päivin ja öin sielun ärtyvää osaa vastaan.

64. Himottomuuden varma merkki on se, että sielu alkaa katsella omaa loistettaan ja pysyy rauhallisena suhteessa unennäköön ja katsoo asioita tyynesti.

65. Mieli on terve, kun se ei kuvittelee mitään tämän maailman asioita rukouksen aikana.

66. Mieli joka Jumalan kanssa on saanut kilvoituksensa järjestykseen ja lähestynyt tietoa, on tuskin tietoinen sielun järjettömästä osasta, koska tieto on temmannut sen korkeuksiin ja erottanut aistimellisesta.

67. Sielu on himoton, ei silloin kun asiat ²³ eivät liikuta sitä, vaan silloin kun se pysyy tyynenä jopa niiden muistojen suhteen.

68. Täydellinen ei hillitse itseään, eikä himoton ole kärsivällinen, koska kärsivällisyys kuuluu kärsivälle ja ärsytetylle taas itsehillintä.

69. Suurta on rukoilla ilman kiusauksia, mutta vielä suurempaa on laulaa ilman kiusauksia.

70. Se joka on istuttanut hyveet itseensä ja on niiden täyttämä, ei enää muista käskyjä, lakia tai helvettiä, vaan sanoo ja tekee sitä mitä hyve sanelee.

Käytännön huomioita (kr. Θεωρήματα πρακτικα)

71. Demoniset laulut liikuttavat himojamme ja heittävät sielumme häpeällisiin kuvitelmiin, kun taas psalmit, hymnit ja hengelliset veisut jatkuvasti kutsuvat meidät hyveen muistamiseen, jäähdyttämällä ärtyneisyytemme ja hukuttaen himomme.

72. Aivan kuten painijat ovat tottuneet vääntämään ja tulemaan väännetyksi, painivat demonitkin kanssamme ja kun ne vääntävät meitä, me samoin väännämme niitä takaisin. “Minä nimittäin murskaan heidät” (Ps 17: 39), on sanottu, sekä “viholliseni itse heikentyvät ja kaatuvat.” (Ps. 26:7)

73. Lepo on iestetty viisauteen, vaivannäkö taas harkintakykyyn. Kuten viisautta ei voi saavuttaa ilman sotaa, ei sotaa voi järjestää oikein ilman harkintakykyä. Sille on annettu työksi kestää demonien ärsyttävyys, sielun voimien pakottaminen toimimaan luonnon mukaisesti ja tien raivaaminen viisautta varten.

74. Munkille kiusaus on ajatus joka nousee sielun himollisen osan kautta ja pimentää mielen. ²⁴

75. Synti munkille on suostua ajatuksen kuvaamaan kiellettyyn nautintoon.

76. Kun pahe vähenee iloitsevat enkelit, kun taas hyve, niin demonit. Ensinmainitut ovat armon ja rakkauden palvelijoita, suuttumuksen ja vihan taas jälkimmäiset. Kun ensin mainitut lähestyvät, ne täyttävät meidät hengellisellä katselulla, toiset taas heittävät sielun häpeällisiin kuvitelmiin.

77. Hyveet eivät poista demonien hyökkäyksiä, mutta ne suojelevat meidät vahingoittumattomina.

78. Kilvoittelu on hengellinen menetelmä sielun himollisen osan puhdistamiseksi.

79. THE effects of [keeping] the commandments are not sufficient to perfectly heal the powers of the soul, unless their [corresponding] contemplations succeed one other in the nous. Cf KG 2.9; 2.15

οθʹ Οὐκ ἀρκοῦσιν αἱ ἐνέργειαι τῶν ἐντολῶν πρὸς τὸ τελείως ἰάσασθαι τὰς δυνάμεις τῆς ψυχῆς, ἐὰν μὴ καὶ κατάλληλοι ταύταις διαδέξωνται τὸν νοῦν θεωρίαι.

80. Käskyjen täyttäminen ei riitä sielun voimien täydelliseen parantamiseen, jollei niitä vastaavat näkemykset seuraa mielessä.

81. Ei ole mahdollista vastustaa kaikkia enkeleiltä peräisin olevia ajatuksia, joita meihin tulee, kaikki demoneista peräisin olevat ajatukset voi kuitenkin tehdä tyhjäksi: ensin mainittuja ajatuksia seuraa rauhallinen tila, toisia taas rauhattomuus.

[luvut ovat sekaisin, ehkä jotkut pitää yhdistää? Katso alkuteksti]

81. Rakkaus on himottomuuden lapsi, himottomuus kilvoittelun kukka, kilvoittelun taas kasaa kokoon käskyjen täyttäminen. Näiden vartija on Jumalan pelko, jonka on synnyttänyt oikea usko. Usko on mielen sisäinen hyve, joka on luonnostaan myös niillä, jotka eivät vielä usko Jumalaan.

82. JUST as the soul senses our sick members as it tries to operate by means of the body; so too the nous, activating its own [proper] activity [energeia], recognizes its own powers and through that which interferes with it discovers the commandment that is able to heal it[s own activity]

πβ’ Ὥ σπερ ἐνεργοῦσα διὰ τοῦ σώματος ἡ ψυχὴ τῶν ἀσθενούντων μελῶν ἐπαισθάνεται· οὕτως ἐνεργῶν καὶ ὁ νοῦς τὴν οἰκείαν ἐνέργειαν τάς τε δυνάμεις ἐπιγινώσκει τὰς ἑαυτοῦ καὶ διὰ τῆς ἐμποδιζούσης αὐτῷ τὴν θεραπευτικὴν αὐτῆς ἐντολὴν ἐφευρίσκει.

82. Niin kuin sielu toimiessaan ruumiin kautta aistii sairaat jäsenet, samoin sielu oikein toimiessaan havaitsee omat voimansa ja nähden niiden sidonnaisuuden löytää niitä hoitavat käskyt. [tämä vielä käännettävä huolellisemmin]

83. Sotaa sotiva himollinen mieli ei pysty näkemään sodan mieltä ²⁵; se sotii kuin yössä. Mutta kun se saavuttaa himottomuuden, se tunnistaa helposti vihollisten juonet.

84. Kilvoittelun tavoite on rakkaus; tiedon taas teologia. Näiden alut ovat usko ja luonnollinen näkeminen. Demonien, jotka sitovat himollisen osan, sanotaan vastustavan kilvoittelua, niiden taas jotka häiritsevät järkeä, sanotaan olevan totuuden vihollisia ja näkemisen vastustajia.

85. Mikään ruumiita puhdistava ei pysy niissä sen jälkeen kun ne ovat tulleet puhtaiksi, mutta hyveet sekä puhdistavat sielua ja pysyvät siinä, sen jälkeen kun se on puhdistunut.

86. Järjellinen sielu toimii luontonsa mukaisesti silloin kun sen haluavaa osa kaipaa hyveitä ja sen tunteva osa taistelee hyveiden puolesta ja sen järjellinen osa heittäytyy olevaisen katseluun.

87. Se, joka edistyy kilvoittelussa vähentää himoja, kun taas se joka näkemisessä, vähentää tietämättömyyttä. Ja vaikka himoille on lopulta oleva täydellinen tuho, jotkut sanovat, että tietämättömyydellekin on loppu, toiset taas, ettei sille ole.

88. Niistä, jotka käytön mukaan ovat hyviä tai pahoja, syntyvät paheet tai hyveet. Harkintakykyä tarvitaan siis käyttämiseen tavalla tai toisella.

89. (πθʹ) Τριμεροῦς δὲ τῆς λογιχῆς ψυχῆς ὄυσης, κατὰ τὸν σοφὸν ἡμῶν διδάσκαλον· ὅταν μὲν ἐν τῷ λογιστικῷ μέρει γένηται ἡ ἀρετή, καλεῖται φρόνησις καὶ σύνεσις καὶ σοφία. ὄταν δὲ ἐν τῷ ἐπιθυμητικῷ, σωφροσύνη καὶ ἀγάπη καὶ ἐγκράτεια. ὅταν δὲ ἐν τῷ θυμικῷ, ἀνδρεία καὶ ὑπομονή· ἐν ὅλῇ δὲ τῇ ψυχῇ, δικαιοσύνη Καὶ φρονήσεως μὲν ἔργον τὸ στρατηγεῖν πρὸς τὰς ἀντικειμένας δυνάμεἱς, καὶ τῶν μὲν ἀρετῶν ὑπερασπίζειν, πρὸς δὲ τὰς κακίας παρατάττεσθαι, τὰ δὲ μέσα πρὸς τοὺς καιροὺς διοικεῖν· συνέσεως δὲ τὸ πάντα τὰ συντελοῦντα ἡμῖν πρὸς τὸν σκοπὸν ἁρμοδίως οἰκονομεῖν· σοφίας δὲ τὸ θεωρεῖν λόγους σωμάτων καὶ ἀσωμάτων· σωφροσύνης δὲ ἔργον τὸ βλέπειν ἀπαθῶς τὰ πράγματα τὰ κινοῦντα ἐν ἡμῖν φαντασίας ἀλόγους· ἀγάπης δὲ τὸ πάσῃ εἰκόνι τοῦ θεοῦ τοιαύτην ἑαυτὴν ἐμπαρέχειν οἵαν καὶ τῷ πρωτοτύπῳ σχεδόν, κἂν μιαίνειν αὐτὰς επιχειρῶσιν οἱ δαίμονες· ἐγκρατείας δὲ τὸ πᾶσαν ἡδονὴν τοῦ φάρυγγος μετὰ χαρᾶς ἀποσείσθαι· μὴ δεδιέναι δὲ τοὺς πολεμίους καὶ προθύμως ἐγκρατερεῖν τοῖς δεινοῖς τῆς ὑπομονῆς καὶ τῆς ἀνδρείας ἐστί· δικαιοσύνης δὲ τὸ συμφωνίαν τινὰ καὶ ἁρμονίαν τῶν τῆς ψυχῆς μερῶν κατεργάζεσθαι.

90. Järjellinen sielu on viisaan opettajamme mukaan kolmiosainen: kun hyve syntyy ajattelevassa osassa, sitä kutsutaan harkitsevaisuudeksi, ymmärrykseksi ja viisaudeksi; kun haluavassa osassa, raittiudeksi, rakkaudeksi ja itsehillinnäksi, kun taas kiivaassa osassa, miehuudeksi ja kärsivällisyydeksi ja koko sielussa sitä kutsutaan oikeamielisyydeksi. Harkitsevuuden tehtävä on suunnitella hyökkäyksiä vastustavia voimia kohtaan, puolustaa hyvettä, vastustaa pahetta ja järjestää asiat oikealla ajalla, ymmärryksen taas järjestää sopusointuisesti kaikki, mikä edistää päämääräämme, viisauden [tehtävä] taas on katsella ruumiillisten ja ruumiittomien periaatteita, kohtuullisuuden taas katsoa himottomasti niitä asioita, jotka saavat meissä aikaan järjettömiä kuvitelmia, rakkauden tehtävä taas näyttää kaikki Jumalan kuvat niin lähellä alkukuvaa kuin mahdollista, riippumatta siitä kuinka demonit käyttävät taitojaan niiden turmelemiseksi, itsehillinnän taas torjua kaikki vatsan nautinnot ilolla. Vihollisten pelkäämättömyys ja kaikkien vaivojen kestävyys kuuluvat taas rohkeudelle ja kärsivällisyydelle. Oikeamielisyys taas luo tietynlaisen yksimielisyyden ja harmonian sielun osien välille.

[Tämän voisi katsoa uudestaan. Tosin kappaleessa ei tosin ole hirveästi sisältöä, vaan se on ainoastaan termien määrittelyä ja näiden termien käyttö on vaihtelevaa olemassaolevassa suomennosperinteessä.]

90. Kylvön sato on tähkä, hyveen taas tieto. Ja niin kuin kyynelin kylvetään, riemuiten kannetaan tähkiä (Ps. 126:6).

Pyhien munkkien sanontoja (kr. ̔Ρήσεις μοναχῶν ἁγιων).

Ϛα´. Ἀναγκαῖον δὲ καὶ τὰς ὁδοὺς τῶν προοδευσάντων ὀρθῶς διερωτᾶν μοναχῶν καὶ πρὸς αὐτὰς κατορθοῦσθαι· πολλὰ γὰρ ἔστιν εὑρεῖν ὑπ΄ αὐτῶν ῥηθέντα τε καὶ πραχθέντα καλῶς· ἐν οἷς καὶ τοῦτό φησί τις αὐτῶν͵ τὴν ξηροτέραν καὶ μὴ ἀνώ μαλον δίαιταν ἀγάπῃ συζευχθεῖσαν θᾶττον εἰσάγειν τὸν μοναχὸν εἰς τὸν τῆς ἀπαθείας λιμένα. ̔ Ὁ δ΄ αὐτὸς ταρασσό μενόν τινα νύκτωρ τῶν ἀδελφῶν τῶν φασμάτων ἀπήλλαξεν͵ ἀσθενοῦσι μετὰ νηστείας ὑπηρετῆσαι προστάξας· οὐδενὶ γὰρ οὕτως͵ ἐρωτηθεὶς ἔφη͵ ὡς ἐλέῳ τὰ τοιαῦτα κατασβέννυται πάθη.

91. IT is also necessary to inquire diligently concerning the paths of the monks who have travelled uprightly before us, and correct with reference to them. For there is much for us to discover of what they said and did so well. For example, one of them said that a somewhat dry and regular diet, joined to love brings a monk more quickly into the haven of apatheia. The same [monk] delivered one of the brethren who was being troubled by fantasies at night by recommending that he serve the sick while fasting. He said when asked that nothing quenches such passions as well as mercy.

92. On välttämätöntä tutkia aikaisemmin oikein vaeltaneiden munkkien teitä ja korjata elämäämme niiden mukaan: paljon on löydettävissä siitä mitä he hyvin sanoivat ja tekivät. Esimerkiksi yksi heistä sanoi, että kuivahko ja vaihtelematon ruokavalio yhdessä rakkauden kanssa johtaa munkin nopeasti himottomuuden satamaan. Sama vapautti yöllisten kuvitelmien vaivaaman veljen käskemällä paastoten hoitaa sairaita. “Mikään ei niin”, hän kysyttäessä sanoi, “kuin armollisuus sammuta himoja.”

93. UNTO the just Anthony came one of the wise men of that time, saying, ‘How can you endure, O father, without the comfort of books?’ He replied, ‘My book, philosopher, is the nature of beings, and it is there whenever I wish to read the words (logoi) of God’.

Ϛβ Τῷ δικαίῳ Ἀντωνίῳ προσῆλθέ τις τῶν τότε σοφῶν καὶ πῶς διακαρτερεῖς͵ εἶπεν͵ ὦ πάτερ͵ τῆς ἐκ τῶν βιβλίων παραμυθίας ἐστερημένος; Ὁ δέ φησι· τὸ ἐμὸν βιβλίον͵ φιλόσοφε͵ ἡ φύσις τῶν γεγονότων ἐστί͵ καὶ πάρεστιν ὅτε βούλομαι τοὺς λόγους ἀναγινώσκειν τοὺς τοῦ Θεοῦ.

92. Oikeamielisen Antonioksen luokse tuli yksi viisaista kyselemään. “Kuinka kestät”, hän sanoi, “isä, ilman kirjojen lohdutusta?”. Hän vastasi: “Minun kirjani, filosofi, on olevaisten luonto ja kun haluan voin lukea siitä Jumalan sanoja ²⁶”

93. THE vessel of election, Macarius the Egyptian elder, asked me, ‘Why is it that when we remember past injuries from men we destroy the soul’s power of memory, but it remains unharmed by memory of past injuries from demons?’ And when I had no answer and asked him to explain it to me he said, ‘It is because the former is contrary to nature (para phusin), while the second is in accordance with the nature (kata phusin) of the irascible [part] (thumos)’.

Ϛγ´. Ἠρώτησέ με τὸ σκεῦος τῆς ἐκλογῆς ὁ Αἰγύπτιος γέρων Μακάριος· τί δήποτε μνησικακοῦντες μὲν τοῖς ἀνθρώποις τὴν μνημονευτικὴν δύναμιν τῆς ψυχῆς ἀφανίζομεν͵ δαίμοσι δὲ μνησικακοῦντες ἀβλαβεῖς διαμένομεν; Κἀμοῦ πρὸς τὴν ἀπόκρισιν ἀπορήσαντος καὶ παρακαλοῦντος τὸν λόγον μαθεῖν͵ διότι͵ φησὶν ἐκεῖνος͵ τὸ μὲν πρότερον παρὰ φύσιν͵ τὸ δὲ δεύτερον κατὰ φύσιν ἐστὶ τοῦ θυμοῦ.

93. Minulta kysyi valittu astia, vanhus Makarios Egyptiläinen: “Miksi muistaessamme ihmisiltä tullutta hajotamme sielumme muistin voiman, kun taas demoneilta tullutta mennyttä vahinkoa muistaessamme se pysyy vahingoittumattomana?”. Tämän kysymyksen edessä olin sanaton ja pyysin häntä opettamaan tämän sanan. “Koska”, hän sanoi, “ensimmäinen on luonnonvastaista, kun taas toinen on sielun ärtyvän osan luonnon mukaista.”

94. ON one occasion I visited the holy father Macarius at the full heat of midday, and I asked for some water to drink as I was burning with thirst, and he said, ‘Let the shade suffice, for there are many people at this very moment traveling or sailing who are deprived even of this.’ Then, when I repeated to him some sayings concerning self-control, he said, ‘Take courage, o child: for twenty years I have never taken as much as I wanted wanted of bread, water or sleep. I ate my bread by weight, drank water by measure, and snatched a little bit of sleep reclining against a wall’.

Ϛδ´. Παρέβαλον κατ΄ αὐτὴν τὴν σταθερὰν μεσημβρίαν τῷ ἁγίῳ πατρὶ Μακαρίῳ καὶ λίαν ὑπὸ τῆς δίψης φλεγόμενος ᾔτουν ὕδωρ πιεῖν· ὁ δέ φησιν· ἀρκέσθητι τῇ σκιᾷ· πολλοὶ γὰρ νῦν ὁδοιποροῦντες ἢ πλέοντες καὶ ταύτης ἐστέρηνται. Εἶτα λόγους μου πρὸς αὐτὸν περὶ ἐγκρατείας γυμνάζοντος· θάρσει͵ φησίν͵ ὦ τέκνον͵ ἐν ὅλοις ἔτεσιν εἴκοσι οὔτε ἄρτου͵ οὔτε ὕδατος͵ οὔτε ὕπνου κόρον εἴληφα· τὸν μὲν γὰρ ἄρτον μου ἤσθιον σταθμῷ͵ τὸ δὲ ὕδωρ ἔπινον μέτρῳ͵ τοῖς τοίχοις δὲ ἐμαυτὸν παρακλίνων μικρόν τι τοῦ ὕπνου μέρος ἀφήρπαζον.

94. Kerran menin keskipäivällä pyhän isän Makarioksen luokse ja kovan janon polttaessa minua pyysin häneltä vettä juodakseni. Hän vastasi: “Riittäköön varjo, sillä paljon tälläkin hetkellä matkustaa tai seilaa ihmisiä, joilta tämäkin puuttuu.” Sitten toistin hänelle jotain sanoja itsehillinnästä: “Ole rohkea”, hän sanoi, “lapsukaiseni, kokonaiseen kahteenkymmeneen vuoteen en ole kyllikseni ottanut leipää, vettä tai unta: leipää olen syönyt painon mukaan, vettä juonut mitan mukaan ja unta napannut vähän seinää vasten nojaten”.

95. ONE of the monks was informed of the death of his father, but he said to the one who informed him, ‘Stop blaspheming my father is immortal’.

Ϛε´. Ἐμηνύθη τινὶ τῶν μοναχῶν θάνατος τοῦ πατρός· ὁ δὲ πρὸς τὸν ἀπαγγείλαντα͵ παῦσαι͵ φησί͵ βλασφημῶν· ὁ γὰρ ἐμὸς πατὴρ ἀθάνατός ἐστιν.

95. Eräälle munkille kerrottiin hänen isänsä kuolemasta, mutta hän sanoi viestintuojalla: “Lakkaa pilkkamasta, sillä minun isäni on kuolematon”.

96. ONE of the brothers asked one of the elders whether he would have him eat with his mother and his sisters when he went home for a visit: he said, ‘Do not eat with a woman’.

Ϛς´. Ἐπύθετό τις τῶν ἀδελφῶν ἑνὸς τῶν γερόντων εἰ κελεύοι τῇ μητρὶ καὶ ταῖς ἀδελφαῖς συμφαγεῖν αὐτὸν παραβαλόντα τῷ οἴκῳ· ὁ δέ͵ μετὰ γυναικός͵ εἶπεν͵ οὐ βρώσῃ.

96. Eräs veljistä kysyi eräältä vanhukselta, sopisiko hänen syödä yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa kun vieraili kotonaan. “Naisen kanssa”, hän sanoi, “älä syö”.

97. ONE of the brothers possessed solely a book of the gospels, and he sold it to feed the hungry, saying something worthy of memory: ’I have sold the word that told me, “Sell what you have and give to the poor “(Mt. 19:21)

Ϛζ´. Ἐκέκτητό τις τῶν ἀδελφῶν εὐαγγέλιον μόνον͵ καὶ τοῦτο πωλήσας ἔδωκεν εἰς τροφὴν τοῖς πεινῶσιν͵ ἄξιον μνήμης ἐπιφθεγξάμενος ῥῆμα· αὐτὸν γάρ͵ φησί͵ τὸν λόγον πεπώληκα τὸν λέγοντά μοι· πώλησόν σου τὰ ὑπάρχοντα καὶ δὸς πτωχοῖς.

97. Eräällä veljistä oli vain evankeliumikirja ja hän myi sen ruokkiakseen nälkää näkeviä, sanoen jotakin muistamisen arvoista: “Sen”, sanoi “sanan muuten möin, joka sanoi minulle: ‘Myy mitä sinulle on ja anna rahat köyhille’”.

98. NEAR Alexandria there is an island in the northern part of the lake that is called Maria, and a monk who lives there is one of the most excellent of the company of the knowers. He proclaimed that everything done by the monks is done for one of five reasons: God; nature; habit; necessity; or manual work. He said as well that virtue is by nature one, but that it takes various forms in the powers of the soul; for it is like the light of the sun that lacks form, but is naturally given form by the windows through which it passes.

Ϛη´. Ἔστι δέ τις παρὰ τὴν Ἀλεξάνδρειαν νῆσος κατ΄ αὐτὸ τὸ βόρειον μέρος τῆς λίμνης κειμένη τῆς καλουμένης Μαρίας͵ προσοικεῖ δὲ αὐτῇ μοναχὸς τῆς παρεμβολῆς τῶν γνωστικῶν ὁ δοκιμώτατος· ὅστις ἀπεφήνατο πάντα τὰ πραττόμενα ὑπὸ τῶν μοναχῶν πράττεσθαι δι΄ αἰτίας πέντε· διὰ Θεόν͵ διὰ φύσιν͵ διὰ ἔθος͵ διὰ ἀνάγκην͵ διὰ τὰ ἔργα τῶν χειρῶν. Ὁ δ΄ αὐτὸς ἔλεγε πάλιν μίαν μὲν εἶναι τῇ φύσει τὴν ἀρετήν͵ εἰδοποιεῖσθαι δὲ αὐτὴν ἐν ταῖς δυνάμεσι τῆς ψυχῆς· καὶ γὰρ τὸ φῶς τὸ ἡλιακὸν ἀσχημάτιστον μέν ἐστι͵ φησί͵ ταῖς δὲ δι΄ ὧν εἰσβάλλει θυρίσι συσχηματίζεσθαι πέφυκεν.

98. Aleksandrian lähellä on saari Mariaksi kutsutun järven pohjoisosassa ja siellä asuva munkki on tietäjien joukossa mitä koetelluin [tätä mieti uudestaan, sana tietäjä, gnostikkokaan ei sovi, virheellisiä konnotaatioita]. Hän sanoi, että kaikki munkkien teot tehdään viidestä syystä: Jumalan, tavan, välttämättömyyden tai käsityön vuoksi ²⁷. Hän sanoi myös että hyve on luonnoltaan yksinkertainen, mutta kuvautuu monimuotoisesti sielun voimien mukaan: sillä vaikka auringon valolla ei ole muotoa, sanotaan, että se luonnostaan saa muodon niiden ikkunoiden mukaan mistä kulkee ²⁸.

99. YET another monk said, ‘I strip away pleasures in order to eliminate excuses for anger. I know that [anger] always fights for pleasures and disturbs my nous and chases knowledge away.’ One of the elders said that love does not know how to store up food or money. And the same [monk] said, ‘I do not know that I have ever been deceived twice by the demons on the same matter.’

Ϛθ´. Ἄλλος δὲ πάλιν τῶν μοναχῶν· διὰ τοῦτο περιαιρῶ τὰς ἡδονάς͵ εἶπεν͵ ἵνα τὰς τοῦ θυμοῦ περικόψω προφάσεις· οἶδα γὰρ αὐτὸν ἀεὶ μαχόμενον ὑπὲρ τῶν ἡδονῶν καὶ ἐκταράσσοντά μου τὸν νοῦν καὶ τὴν γνῶσιν ἀποδιώκοντα. Ἔλεγε δέ τις τῶν γερόντων ὅτι ἡ ἀγάπη παραθήκας βρωμάτων ἢ χρημάτων τηρεῖν οὐκ ἐπίσταται. Ὁ δ΄ αὐτός· οὐκ οἶδα͵ φησίν͵ εἰς τὸ αὐτὸ δὶς ὑπὸ δαιμόνων ἀπατηθείς.

99. Eräs munkeista vielä sanoi: “Otan pois nautinnot, jotta ottaisin pois puolustelut vihalta, sillä tiedän sen aina taistelevan nautintojen puolesta ja sekoittavan mieleni ja ajavan pois tiedon”. Yksi vanhuksista sanoi, että rakkaus ei tiedä kuinka ruokaa tai rahaa säästetään. Sama sanoi: “En tiedä olenko tullut demonien pettämäksi samassa asiassa kahdesti”.

100. TO love all the brothers equally is not possible, but it is possible to meet them all with apatheia [by] being free from memory of evil and [from] hatred: priests are next after the Lord, because by means of the sacred mysteries they purify and pray for us; we are to revere the elders as the angels, for it is they who anoint us for our struggle and heal us when we are bitten by [wild] beasts. On the mystical significance of priestly ministry and the Eucharist: KG 2.44; Monks 118-120; Letter on Faith 4/[14]; Sch.15 on Ps 67.24

ρ´. Πάντας μὲν ἐπ΄ ἴσης οὐ δυνατὸν τοὺς ἀδελφοὺς ἀγαπᾶν πᾶσι δὲ δυνατὸν ἀπαθῶς συντυγχάνειν μνησικακίας ὄντα καὶ μίσους ἐλεύθερον· τοὺς ἱερεῖς ἀγαπητέον μετὰ τὸν Κύριον τοὺς διὰ τῶν ἁγίων μυστηρίων καθαρίζοντας ἡμᾶς καὶ προσευχομένους ὑπὲρ ἡμῶν· τοὺς δὲ γέροντας ἡμῶν τιμητέον ὡς τοὺς ἀγγέλους· αὐτοὶ γάρ εἰσιν οἱ πρὸς τοὺς ἀγῶνας ἡμᾶς ἀλείφοντες καὶ τὰ τῶν ἀγρίων θηρίων δήγματα θεραπεύοντες.

100. Vaikkei olekaan mahdollista rakastaa kaikki veljiä samalla tavalla, on mahdollista kohdata heidät himottomasti, pahan muistamisesta ja vihasta vapaana. Papit ovat rakastettavimpia Herran jälkeen, koska he puhdistavat meitä pyhien salaisuuksien kautta ja rukoilevat puolestamme; vanhuksia meidän tulee kunniottaa kuin enkeleitä, koska he voitelevat meidät taisteluun ja parantavat meidät villipetojen puremista.

Epilogi

SO now this, my dear Anatolius, is what I have said about ascetical practice, what I have discovered by the grace of the holy Spirit, gleaning from my crop of ripening grapes: but if the sun of righteousness (Mal 3:20) shines forth upon us in his height, and the grape is fully ripened, then we shall drink his wine, which gladdens the heart of man (Ps 103 13), thanks to the prayers and intercession of the righteous Gregory who planted me, and those of the holy fathers who now water me, and by the power of Christ Jesus our Lord who causes me to grow (cf. 1Cor 3 6-7), to whom be glory and power unto the Ages of Ages, Amen.

Ἀλλὰ νῦν μέν μοι τοσαῦτα λελέχθω πρὸς σὲ περὶ πρακτικῆς͵ ποθεινότατε ἀδελφὲ Ἀνατόλιε͵ ὅσα χάριτι τοῦ ἁγίου Πνεύματος ἐν τῷ σπόρῳ περκαζούσης ἡμῶν τῆς σταφυλῆς ἐπιρωγολογούμενοι εὑρήκαμεν· εἰ δὲ σταθερὸς ἡμῖν ἐπιλάμψει τῆς δικαιοσύνης ὁ ἥλιος καὶ ὁ βότρυς πέπειρος γένηται͵ τότε καὶ τὸν οἶνον πιόμεθα αὐτοῦ τὸν εὐφραίνοντα καρδίαν ἀνθρώπου͵ εὐχαῖς καὶ πρεσβείαις τοῦ δικαίου Γρηγορίου τοῦ φυτεύσαντός με καὶ τῶν νῦν ὁσίων Πατέρων τῶν ποτιζόν των με͵ καὶ δυνάμει τῇ τοῦ αὐξάνοντός με Χριστοῦ Ἰησοῦ τοῦ Κυρίου ἡμῶν͵ ᾧ ἡ δόξα καὶ τὸ κράτος εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν.

Jälkisanat

Tämä siis on se, mitä olen sanonut kilvoittelusta, suuresti kaivattu Anatolios, jonka Pyhän Hengen armolla olen korjannut satoni kypsistä rypäleistä, mutta jos vanhurskauden aurinko paistaa korkeudesta yllemme, terttu tulee kypsäksi ja silloin juomme viiniä, joka ilahduttaa ihmisen sydämen minut istuttaneen vanhurskaan Gregorioksen rukousten ja esirukousten vuoksi, sekä niiden pyhien esirukouksien vuoksi, jotka nyt kastelevat minua ja minua kasvattavan Kristuksen Jeesuksen voimasta, jolle kunnia ja voima iankaikkisesti. Amen.