Pyhä Athanasios Suuri
15 ensimmäistä lukua
Edellä 1 olemme riittävästi käsitelleet muutamia monista kohdista pakanoiden epäjumalien palvontaan liittyvästä eksytyksestä sekä heidän taikauskoaan; sitä millaista se alun alkaen oli ja miten ihmiset ilkeyksissään keksivät itselleen epäjumalten palvonnan. Jumalan armosta panimme merkille myös muutamia kohtia koskien Isän Sanan jumaluutta ja hänen kaitselmustaan ja voimaansa kaikessa ja kuinka hyvä Isä järjestää hänen kauttaan kaikki asiat, Hänessä kaikki liikkuvat ja hänessä meille annetaan elämä (ks. Apt. t. 17:28). Tule seuraamme, autuas ja totinen Kristuksen rakastaja, käsitelläksemme uskomme mukaisesti Sanan lihaksitulemista koskevia asioita, sekä Hänen jumalallista ilmestymistään meille, jota Juutalaiset panettelevat ja Kreikkalaiset pilkkaavat, mutta me kunnioitamme, jotta sinulla tästä näennäisestä lyttäämisetä johtuen olisi enemmän hurskasta kunnioitusta Häntä kohtaan. Sillä mitä enemmän Häntä epäuskoiset pilkkaavat, sitä enemmän hän tarjoaa todisteita Jumaluudestaan, sillä mitä ihmiset pitävät mahdottomana, sen Hän Jumalana näyttää mahdolliseksi (ks. Matt 19:26). Ja mitä ihmiset pitävät sopimattomana, sen Hän hyvyydessään tekee sopivaksi ja sitä minkä ihmiset sofismeillaan leimaavat vain inhimilliseksi, sen hän näyttää Jumalalliseksi kumoten epäjumalten harhat ristille alentumisellaan taivuttaen näkymättömästi pilkkaajat ja epäuskoiset tunnistamaan Hänen Jumaluutensa ja voimansa.
Näiden perusteella on välttämätöntä palauttaa mieleen se mitä on aiemmin sanottu, jotta tulisit tietämään syyn sille miksi niin mahtava Isän Sana ilmestyi meille lihassa, ettet uskoisi Vapahtajan pukeutuneen lihaan luontonsa seurauksena, vaan että ollen luonnostaan ruumiiton ja olemassa Sanana, Hän rakkaudesta ihmisiin ja Iankaikkisen Isänsä hyvästä tahdosta ilmestyi meille ihmisruumissa pelastuksemme vuoksi. Antaaksemme tästä selvityksen, on meidän puhuttava alkuun maailman luomisesta ja sen Luojasta, jotta tulisimme arvolliseksi puhumaan Sanasta ja siitä kuinka maailman uudelleen luominen tapahtuu hänen kauttaan, jonka kautta se alun alkaenkin oli luotu. Sillä ei ole mitään ristiriitaa siinä, että Isä tuo pelastuksen maailmalle Hänen kauttaan, jonka kautta Hän on sen luonutkin.
Maailman ja kaikkien asioiden luomisesta on erilaisia käsityksiä ja jokainen näistä käsityksistä on esittäjänsä toiveiden muokkaama. Jotkut, kuten Epikurolaiset, ovat esittäneet kaiken syntyneen spontaanisti ja ikäänkuin sattumalta ja kuvittelevat vastoin selkeitä ja ilmeisiä tosiasioita, ettei maailmankaikkeudessa ole kaitselmusta. Sillä jos kaikki on syntynyt spontaanisti ilman kaitselmusta, kuten he väittävät, kaikki olisi välttämättä vain tullut olemaan ja olisi yhtäläistä ilman eroja. Kaikki olisi vain yksi kappale, kuten aurinko tai kuu tai jos kyse on ihmisen ruumiista, kaikki olisi vain käsi, silmä tai jalka. Mutta näinhän ei ole; näemme tuolla kuun, tuolla auringon, tuossa taas maan ja mitä ihmisen ruumiiseen tulee; tuossa on jalka, tuossa käsi, tuossa pää. Tällainen järjestys osoittaa, etteivät ne eivät ole tulleet olemaan spontaanisti, vaan se viittaa niiden takana olevan syyhyn, josta voit käsittää Jumalan joka järjesti ja loi kaiken.
Toiset, kuten Platon, tuo jättiläinen Kreikkalaisten joukossa, esittivät, että Jumala olisi luonut maailman ennalta olemassa olevasta ja luomattomasta aineesta; ikään kuin Jumala ei voisi luoda kun jostakin ennalta olemassa olevasta, samaan tapaan kuin puusepälläkin on oltava käytössään puuta. He eivät ymmärrä tuollaisen sanomisen tekevän Jumalan heikoksi: sillä jos Hän ei ole aineen syy, vaan on ainoastaan tehnyt kaiken ennalta olevasta aineesta hän olisi heikko ja jos ei olisi pystynyt luomaan ilman ainetta jokaista olemassaolevaa olentoa, samaan kuten puuseppäkin on heikko siinä mielessä, ettei hän voi luoda häneltä pyydettyä esinettä ilman puuta. Miten häntä silloin voisi kutsua ”Tekijäksi” tai ”Luojaksi”, jos Hänellä olisi kyky luoda jotakin vain jostakin ennalta olemassa olevasta? Siten ei heidän mukaansa Jumala olekaan Luoja vaan jonkinlainen käsityöläinen, joka vain muokkaa jotakin ennalta olemassa olevaa materiaa, olematta sen Luoja. Häntä ei voisi millään kutsua Luojaksi, jos Hän ei olisi luonut ainetta, josta kaikki luodut ovat tulleet olemaan.
Jotkut harhaoppiset taas kuvittelevat toisen luojan Jeesuksen Kristuksen Isän lisäksi, ollen väitteessään suuresti sokeita. Sillä Herra sanoi Juutalaisille: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittykööt vaimoonsa ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’?” ja sitten viitaten Luojaan, sanoo: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4-6) Kuinka he sitten [tätä en ymmärrä]. Sillä jos Johannes tarkoittaa kaikkea sanoessaan: ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on” (Joh. 1:3), miten silloin voisi olla olemassa toinen Luoja Kristuksen Isän rinnalla?
Tällaisia asioita he siis kuvittelevat. Mutta innoittunut opetus ja usko Kristuksen mukaan heittää heidän turhat puheensa ulos jumalattomuutena. Sillä ei itsestään eikä ilman kaitselmusta, saati ennalta olevasta aineesta – sillä Jumala ei ole heikko – vaan ei-mistään ja täysin olemassaoloa vailla olevasta, saattoi Jumala maailman olemiseen Sanansa kautta, sillä Mooses sanoo: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (Gen. 1:1) ja mitä hyödyllisemmässä Paimenen kirjassa sanotaan: ”Ennen kaikkea usko, että Jumala on yksi ainoa, hän joka on kaiken luonut ja valmistanut ja tehnyt kaiken olemattomasta, niin että se nyt on olemassa" 2 sekä Paavali viittaa tähän sanoessaan: ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä” (Hepr. 11:3). Sillä Jumala on hyvä tai pikemminkin hyvyyden lähde, eikä hyvä kadehdi keneltään mitään, joten kadehtimatta keneltäkään olemassaoloaan, on hän luonut kaiken olemattomasta oman Sanansa, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Näistä kaikista maanpäällä olevista Hän armahti ihmisen sukua ja nähden, ettei hän pelkän olemaan tulemisensa periaatteen varassa tulisi kestämään ikuisesti, antoi hän ihmiselle vielä lisälahjan, luoden hänet, ei sellaiseksi kuin kaikki järjettömät eläimet, vaan omaksi kuvakseen loi hänet (ks. 1. Moos 1:27), ja antaen hänelle osan Hänen Sanansa voimasta ja tehden hänet, joten omaten hänen Sanansa ikäänkuin varjona ja ollen järjellinen, hän eläisi armon tilassa, joka on ominaista pyhille paratiisissa. Ja tietäen että ihminen voisi valita kummallakin tavalla, hän turvasi armon antamalla lain ja paikan. Sillä asettaen ihmiset paratiisiin Hän antoi heille lain, että jos he pitäisivät sen, he, sen lisäksi, että heillä oli lupaus turmeltumattomasta elämästä taivaassa, voisivat elää paratiisissa – ilman kipua, surua tai huolia –, mutta tietäen, että jos he rikkoisivat käskyn he joutuisivat kärsimään kuoleman turmeluksen, eivätkä voisi elää paratiisissa vaan joutuisivat elämään sen ulkopuolella, pysyen kuolemassa ja turmeluksessa. Tämän Jumalalliset kirjoitukset kertoivat etukäteen, puhuen Jumalan suulla: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä jona sinä siitä syöt, olet sinä kuolemalla kuoleva” (1.Moos 2:16-17). Tämä ”sinä olet kuolemalla kuoleva” ei tarkoittanut pelkkää kuolemista, vaan pysymistä kuoleman turmeluksessa.
Ehkäpä nyt ihmettelet sitä, miksi nyt kerromme ihmisen alkuperästä, kun kerran tarkoituksenamme on puhua Sanan lihaksitulemisesta. Tämä ei kuitenkaan ole erillään esityksemme päämäärästä. Sillä puhuaksemme Vapahtajan meille lihassa ilmestymisestä, on välttämätöntä puhua myös ihmisten alkuperästä, tietääksemme meidän itsemme olevan syynä tälle hänen alentumiselleen, sillä meidän oma rikkomuksemme herätti Sanan rakkauden ihmisiä kohtaan ja niin Herra tulikin luoksemme ilmestyen ihmisruumiissa. Sillä me olimme hänen ruumiillistumisensa päämäärä ja pelastaaksemme meidät hän rakasti meitä niin paljon, että tuli luoksemme ihmisruumiissa. Siten, Jumala halusi ihmisen elävän turmeltumattomuudessa, mutta koska ihminen halveksi Jumalan tuntemista ja kääntyi pois siitä, keksien ja suunnitelleen pahaa itselleen, kuten ensimmäisessä teoksessa sanottiin, hän sai osakseen kuolemantuomion, josta häntä ennalta uhattiin 3 ja ihmiset eivät pysyneet sellaisina millaiseksi heidät luotiin, vaan turmeltuivat, kuten olivat suunnitelleet ja saavuttaen heidät, kuolema hallitsi. Siten käskyn rikkominen palautti heidät luontoon, joten aivan kuten he olivat tulleet olemaan olemattomuudesta, tulisi heidän kestää myös ajallaan turmeltuminen olemassa olemattomiksi. Sillä jos heidän luontonsa on sellainen, jota ei joskus ollut, heidät kutsuttiin olemaan Sanan läsnäolosta ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan, seuraa tästä, että ihmisten ollessa vailla tietoa Jumalasta ja kääntyneinä olemattomien asioiden puoleen – sillä paha on olemattomuutta ja hyvä olemassaoloa, sillä se on tullut olemassa olevasta Jumalasta – silloin he olivat myös vailla ikuista olemassaoloa. Mutta tämä, hajonneena oleminen, on kuolemassa ja turmeluksessa pysymistä. Sillä ihminen on luonnostaan kuolevainen, koska on tullut olemaan ei-olevasta. Mutta koska hän on sen kaltainen, joka on, olisi hän voinut tehdä tyhjäksi turmion pitämällä kiinni käskyistä, kuten Viisauden kirjassa sanotaan: ”Lakien huomioiminen on turmeltumattomuuden tae” (Viis. 6:18) 4] Ja ollen turmeltumaton, hän olisi voinut elää kuin Jumala, mitä myös pyhät kirjoitukset tarkoittavat sanoessaan: ”Minä sanoin:’Te olette jumalia, kaikki korkeimman poikia, mutta te kuolette niin kuin ihmiset kuolevat, kaadutte kuin kuka tahansa ruhtinaista’”(Ps LXX 81: 6 -7)
Sillä Jumala on paitsi luonut meidät ei-olevasta, myös antaa meille Sanansa armon elääksemme Jumalan mielen mukaisesti. Mutta ihmisten käännyttyä paholaisen neuvosta turmeluksen asioita kohti, he tulivat itse syylliseksi kuolemaansa, sillä kuten edellä sanottiin, ollen turmeltuvia luonnoltaan, mutta välttäen turmeluksen osallistumalla Sanan armoon, mikäli olisivat pysyneet hyvinä. Heissä läsnä olevan Sanan voimasta, ei edes luonnollinen turmeltuminen koskenut heitä, aivan kuten Salomon viisauden kirjassa sanotaan:”Jumala loi ihmiset turmeltumattomiksi ja oman ikuisuutensa kuviksi; mutta paholaisen kateuden vuoksi kuolema tuli maailmaan” (Viis. 2:23-4). [Tästä puuttuu lause, jota en ymmärrä]. Sillä jopa langettuaan, ihminen ei pysynyt missään aisoissa, vaan asteittain jatkaen he ylittivät kaikki rajat: alusta alkaen he olivat pahuuden keksijöitä ja kutsuivat kuolemaa ja turmiota itselleen; ja myöhemmin paheeseen kääntyessään ja ylittäen kaiken laittomuuden, he eivät pysähtyneet yhteen pahuuteen vaan joka kerta keksivät kaikenlaista uutta pahuutta ja tulivat näin kyltymöttömiksi synnintekijöiksi. Sillä aviorikoksia ja varkauksia oli kaikkialla, koko maa oli täynnänsä murhaa ja ryöstelyä. Kukaan ei välittänyt turmelusta ja syntiä koskevasta laista; kaikki tekivät kaikenlaista pahaa sekä yksin että yhdessä. Kaupungit sotivat toisiaan vastaan ja kansakunnat nousivat toisiaan vastaan; koko maailma repeili liitoksistaan ja taisteluiden melskeessä. Eivät luonnonvastaiset teotkaan olleet kaukana heistä, vaan kuten Kristuksen todistaja, Apostoli Paavali sanoi, ”heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteytens luonnonvastaiseen, samoin miespuoletkin ovat kiimoissaan syttyyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa riettautta ja villiintymisellään ovat saaneet itseensä sen palkan mikä saada piti” (Rom. 1:26-27).
Näistä syistä kuoleman pitäessä suurempaa valtaansa ja turmeluksen pitäessä ihmistä tiukassa otteessaan ihmisen suku oli katoamassa ja ihminen, järjelliseksi ja Jumalan kuvaksi luotuna oli katoamassa ja Jumalan työtä oltiin hävittämässä. Sillä kuten edellä sanottiin kuoleman laki vallitsi ihmistä vastaan ja oli mahdotonta paeta tätä lakia, jonka Jumala oli säätänyt rikkomuksestamme. Ja mitä tapahtui oli todella absurdia ja sopimatonta. Se oli absurdia toisaalta, että puhuttuaan Jumala osoittautuisi valehtelijaksi; se on, että kun Jumala oli säätänyt, että ihmisen oli rikkomuksensa vuoksi kuoltava, ettei hän kuolisikaan, vaan tuomio peruuntuisi. Sillä Jumala ei olisi totinen, jos olisi sanonut, että ihmisen on kuoltava, mutta että hän ei sitten kuolisikaan. Toisaalta olisi sopimatonta, jos ihminen, kun oli tehty jätjelliseksi ja osalliseksi Jumalan sanasta, katoaisi ja sitten palaisi olemattomuuteen turmeluksen kautta. Ei olisi Jumalan hyvyydelle sopivaa, että hänen luomuksensa tuhoutuisi paholaisen petoksen tuloksena. Ja olisi todella sopimatonta, jos Jumalan luomistyö ihmisessä tuhoutuisi joko ihmisen välinpitämättömyyden tai demonien petoksen tuloksena.
Siten, koska järjelliset olennot olivat tuhoutumassa, mitä Jumalan, joka on hyvä, olisi pitänyt tehdä? Sallia turmeluksen sotia heitä vastaan ja antaa kuoleman saada heidät saaliikseensa? Mikä oli heidän olemaan tulemisensa syy alun alkaen? Olisi sopivaa mieluummin olla syntymättä, kun tulla syntymään vain tullakseen laiminlyödyksi ja tuhoutuakseen? Jumalan heikkous, pikemminkin kuin hyvyys tulisi ilmi tällaisessa, jos hän jättäisi luomansa ihmiset tuhoutumaan; eikö hänen olisi pitänyt pikemminkin jättää silloin ihmisiä kokonaan luomatta? Sillä jos hän ei olisi luonut heitä, ei olisi ollut ketään katselemassa Hänen heikkouttaan, mutta olisi täysin mieletöntä, jos hän luotuaan heidät tyhjästä, jos hän olisi jättänyt heidät tuhoutumaan vieläpä omien silmiensä edessä. Siten ei ollut sopivaa, että Jumala olisi jättänyt ihmiset turmeluksen vietäviksi, koska tämä olisi ollut sopimatonta ja arvotonta Jumalan hyvyydelle.
Mutta aivan kuten tämän on oltava näin, on myös toisaalta Jumalan johdonmukaisuus vastoin sitä, joten Jumalan tulisi näyttää todelta kuolemaa koskevassa lainsäätämyksessään. Sillä on järjetöntä, että Jumala, totuuden Isä vaikuttaisi valehtelijalta meidän hyödyksemme ja säilymykseksemme. Miten sitten asia on tässä tapauksessa tai miten Jumalan pitäisi toimia? Vaatia katumusta ihmisille heidän rikkomuksensa johdosta? Voidaan sanoa tämän olevan Jumalalle arvoista, siksi, että kun ihminen lankeemuksellaan kääntyi kohti turmiota, hän voisi jälleen katumuksen kautta kääntyä kohti turmeltumattomuutta. Mutta katumus ei olisi säilyttänyt Jumalan johdonmukaisuutta, sillä hän taaskaan ei olisi ollut totinen, mikäli ihmisiä ei olisi hallinnut kuolema, eikä katumus kutsu ihmisiä takaisin siitä, mikä on luonnollista, vaan ainoastaan pysäyttää synnin. Jos olisi ollut pelkkä rikkomus ilman sitä seuraavaa turmelusta, olisi katumus riittänyt. Mutta kun rikkomus oli tehty ja ihminen tuli liitetyksi yhteen luonnollisen turmeluksen kanssa ja häneltä katosi armo olla kuvan mukainen mitä muuta tarvittiin? Mitä muuta tarvittiin, kun Jumala, Sana, joka alussa loi maailmankaikkeuden olemattomasta? Mutta Hänen työtään oli taas tuoda se turmeluksesta turmeltumattomuuteen ja siten säilyttää Isän ylivertainen johdonmukaisuus. Ollen Isän sana ja yli kaiken, hänellä ainoastaan sen seurauksena oli valta uudelleenluoda universumi ja oli arvollinen kärsimään kaikkien puolesta ja puoltamaan kaikkia Isän edessä.
Tämän vuoksi siis ruumiiton, turmeltumaton ja aineeton Jumalan Sana tuli maailmamme, vaikka hän ei ollutkaan sitä aikaisemmin kaukana. Sillä mikään osa maailmaa ei ole häntä vailla; pysyessään oman Isänsä helmassa hän samalla täyttää kaikki paikat. Mutta nyt hän tulee, laskeutuen meidän luoksemme ihmisrakkaudessaan ja ilmestymisessään. Sillä nähden järjellisen rotumme tuhoutuvan ja kuoleman hallitsevan sitä turmeluksen kautta ja nähden myös sen tiukan otteen, jolla turmelus piti meitä vallassaan lankeemuksen jälkeen, ja että oli järjetöntä, että laki katoaisi ennen kuin se olisi täytetty, nähden kaiken tapahtuvan sopimattomuuden, sen että juuri ne olennot, joiden Luoja Hän oli, olivat häviämässä ja nähden luomiensa olentojen ylettömän pahuuden ja sen kuinka he olivat nostaneet kestämättömän pimeyden itseään vastaan ja nähden ihmisten olevan kallellaan kuolemaan päin – hän armahti rotuamme ja sääli meidän heikkouttamme ja laskeutui alas turmelukseemme, kestämättä kuoleman valtaa ja sitä, että Isän työ ihmisten hyväksi oli menossa hukkaan, hän otti itselleen ruumiin, joka ei poikennut meidän ruumiistamme. Sillä Hän ei halunnut vain olla ruumiissa, ei vain ilmestyä, sillä jos Hän olisi halunnut tehdä tämän, hän olisi voinut Jumalallisen ilmestymisensä tapahtua toisella, paremmalla tavalla. Hän otti kuitenkin meidän omansa, eikä vain yksinkertaisesti, vaan tahrattomasta ja turmeltumattomasta neitseestä, miehestä tietämättömästä ja puhtaasta ja mieheen yhtymiseen sekaantumattomasta. Vaikka Hän olikin voimakas ja maailmankaikkeuden luoja, Hän valmisti itselleen neitseen ruumiin temppeliksi, teki sen omakseen, välineekseen ja tehden itsensä tunnetuksi, asuen siinä. Siten ottaen omistamme sen mikä on samanlaista, ja koska me kaikki olemme alttiit kuolemalle, antaen sen kuolemaan, uhriksi omalle Isälleen, tehden tämän rakkaudesta ihmisiä kohtaan [tämä loppu on vaikea, tässä kohtaa käännös kesken].
Nähden, ettei muuta tietä ihmisen ihmisen turmeluksesta vapauttamiseksi ollut, kuin kuoleminen, vaikka kuolemattomana Isän Poikana, Sana ei voinutkaan kuolla, joten Hän tästä syystä otti itselleen kuolevaisen ruumiin, [tässä lause jota en ymmärrä]. Sillä antaen kuolemalle uhriksi itselleen ottamansa ruumiin, uhraten sen pyhänä ja tahrattomana, hän välittömästi hävitti kuoleman kaikilta kaltaisiltaan, uhraten samanlaista. [tässä lause jota en ymmärrä].
On kuin suuri kuningas tulee johonkin isoon kaupunkiin: sellainen kaupunki tulee selkeästi kunnian arvoiseksi, eikä vihollinen tai rosvo uskalla tulla sinne, vaan pikemminkin se lasketaan kaiken huolenpidon arvoiseksi, koska kuningas on ottanut asumuksekseen yhden sen taloista; samoin tapahtuu kaikkeuden Kuninkaan kohdalla. Tullen itse maailmaamme ja asuen meidän ruumiimme kaltaisessa ruumiissa, jokainen vihollisen suunnitelma ihmiskunta vastaan siten lakkaa ja heitä ennen vallinnut kuoleman turmio katoaa.
Kunniallista ja toisaalta kaikkein eniten Jumalan hyvyydelle ominaista oli totisesti tämä suuri työ. Sillä eikö kuningas puolusta rakentamaansa taloa tai kaupunkia, kun se asukkaiden huolimattomuuden tähden joutuu rosvojen hyökkäyksen kohteeksi, jättäen täysin asukkaiden huolimattomuuden huomiotta, pelkästään oman kunniansa tähden? Vielä vähemmän Jumala, kaikessa hyvän Isän Sana, lyö laimin luomaansa, kohti turmiota syöksyvää ihmissukua, vaan pyhkii pois kuoleman uhraamalla oman ruumiinsa ja korjaa ihmisten huolimattomuuden omalla opetuksellaan, siten korjaten koko ihmisen omalla voimallaan. Näistä asioista voi vakuuttua ottamalla itsensä Vapahtajan teologien [^5] kirjoitukset “Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet ja hän on kuollut kaikkien edestä, ettei kukaan eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän edestään kuollut ja ylösnoussut kuolleista”, Herrallemme Jeesukselle Kristukselle (2 Kor. 2:14 - 15) ja taas “Hänet, joka hetkeksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että Hän Jumalan armosta kaikkien edestä oli joutunut maistamaan kuolemaa.” (Heb. 2:9). Hän tarkoittaa tämän sanoessaan, ettei kukaan muu voinut johdattaa ihmistä pois häntä kohdanneesta turmeluksesta, kuin Sana-Jumala, joka oli hänet alussa luonut. Sitä, että myös itselleen otti ruumiin Jumalan sana uhriksi samankaltaisten ruumiiden puolesta, tarkoittavat he sanoessaan: ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtälaisella tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: paholaisen. Ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä ovat olleet orjuuden alaisia.” (Heb 2:14-15). Sillä uhratessaan oman ruumiinsa, hän teki lopun meitä vastaan olleesta laista ja uudisti meitä varten elämän lähteen, antaen siten toivon ylösnousemuksesta: sillä, koska ihmisen vuoksi oli ihminen joutunut kuoleman valtaan, myös kuolema hävittettiin Sanan lihaksi tulemisen kautta ja elämän ylösnousemuksen kautta, kuten Kristuksen kantaja Apostoli Paavali sanoo: ”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleiden ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” (1. Kor. 15:21-22). Emme enää kuole tuomittuina, vaan odottaen kaikkien yleistä ylösnousemusta, jonka ”hän aikanansa on antava meidän nähdä” (1 Tim. 6:15, Tit. 1:3) Jumala, joka on sen valmistanut ja lahjoittanut.
Tämä siis on ensimmäinen syy Pelastajamme lihaksi tulemiselle. [Tässä yksi lause vielä ennen seuraavaa kappaletta, jota en osaa vielä kääntää]
Jumala, joka kaikkea hallitsee, saatuaan ihmisen suvun luoduksi oman Sanansa kautta, nähtyään taas heidän luontonsa heikkouden – ettei ollut itsessään riittävää tuntea Jumalaa tai saada tietoa hänestä, hän kun on luomaton, kun taas he ovat tulleet ei-mistään ja Hän on ruumiiton, kun taas he ovat ruumiillisia ja muovattu ruumiillisina olentoina täällä – ja kaikenkaikkiaan, koska luotujen ymmärrys tekijästään oli suuresti puutteellinen, armahti hän taas ihmisen sukua, koska on hyvä, eikä hän jättänyt heitä vaille tietoa itsestään, jottei heidän olemisensa olisi hyödytöntä. Sillä mitä olisi hyötyä tehdyille olla olemassa ilman tietoa tekijästään? Ja kuinka he olisivat järjellisiä ilman tietoa Isän Sanasta, jossa he olemaan tulivat? Sillä he eivät eroaisi järjettömistä luontokappaleista, elleivät tietäisi maaeläimiä enempää. Ja kuinka olisikaan Jumala tehnyt heidät, joiden tuntema hän ei haluaisi olla? Jottei näin tapahtuisi, lahjoitti hän heille oman kuvansa, Jeesuksen Kristuksen ja teki heidät oman kuvansa ja kaltaisuutensa mukaan, joten ymmärtäen sellaisen armon kautta kuvansa, tarkoitan Isän Sanaa, jotta he hänen kauttaan saisivat käsityksen Isästä ja tuntien tekijänsä eläisivät onnellista ja totisesti autuasta elämää.
Vaan ihmiset taas järjettöminä, halveksuen heille annettua armoa ja näin kääntyen pois Jumalasta ja tällä tavoin pimentäen sielunsa siinä määrin, etteivät pelkästään unohtaneet Jumalaa, vaan laativat itselleen Hänen sijaansa muita. Epäjumalia he totuuden sijaan itselleen kuvittelivat ja olemattomia olevan Jumalan sijaan kunnioittivat ja palvoivat ”luotua enemmän kuin Luojaa” (Room 1:25) ja siirsivät Jumalan kunnian kiville, puille tai mille tahansa aineellisille esineille tai jopa ihmiselle ja menivät tätäkin pidemmälle, kuten aikaisemmassa tutkimuksessa kuvasimme. Olivat niin jumalattomia, että demoneitakin sitten palvoivat ja kutsuivat niitä jumaliksi, täyttäen omia intohimojaan. Uhrasivat myös järjettömiä eläimiä sekä teurastivat ihmisiä, kuten edellä kuvasimme 5, niin kuin heitä vaadittiin tekemään, yhä enemmän itseään omiin hullutuksiinsa sitoen. Tästä syystä heidän keskuudessaan opetettiin myös taikakeinoja ja ennustajat johdattivat ihmisiä harhaan ja kaikki lukivat syntymisensä ja olemisensa tähtien ja taivaankappaleiden ansioksi, eivätkä enempää kuin ilmiöitä ajatelleet. Kaikki oli aivan jumalatonta ja laitonta, eikä Jumalaa tai hänen sanaansa tunnistettu, vaikkakaan Hän ei ollut piilottanut itseään ihmisiltä, saati antanut tietoa itsestään vain yhdellä tavalla, vaan monin tavoin ja monissa muodoissa.
Vaikka riittävää toisaalta on olla kuvan mukainen Jumalan Sanan tuntemiseksi ja Hänen kauttansa myös Isän tuntemiseksi, näki Jumala toisaalta ihmisten heikkouden ja ennakoi myös heidän huolettomuutensa, niin että jolleivat välittäisi itsensä kautta Jumalaa tuntea, olisivat he luomistyön kautta luojastaan tietoisia. Koska ihmisten välinpitämättömyys alkoi asteittain koskea myös kaikenlaisia alempiakin olentoja, Jumala taas heidän heikkoutensa ennakoiden antoi heille lain ja profeettoja tiedettäväksi, että jos he taivasta lakkaisivat tutkimasta ja tuntemasta luojaansa, olisi heillä lähellä olevia opettajia. Sillä ihmiset oppivat korkeammista asioista helpommin toisilta ihmisiltä. Joten he nostaessaan katseensa taivaan suuruuteen ja erottaen luodun harmonian, voisivat oppia tuntemaan sen hallitsijan, Jumalan Sanan, joka kaitsiessaan kaikkia asioita tekee kaikille tunnetuksi Isän ja hänen kauttaan kaikki liikkuu, jotta hänen kauttaan kaikki voisivat tulla tuntemaan Isän. Tai jos he eivät tähänkään olisi valmiita, voisivat he tavata pyhiä ihmisiä ja heidän kauttaan tuntea Kristuksen Isän ja sen, että epäjumalanpalvelus on jumalatonta ja kunnioittamattomuutta täynnä. [tässä hieno: atheotis esti kai asevias mesti, jos saisi jotenkin ”runoiltua”] Ja että he myöskin lain tuntien laittomuudesta lakkaisivat ja hyveen mukaan eläisivät. Sillä ei laki vain Juutalaisille ole, ei myöskään profeetat vain heille ole: Juutalaisille heidät lähetettiin, mutta he heitä vainosivat kaikelle. Vaan kaikelle asutulle maalle [oikoménis] he pyhä koulu Jumalan tuntemiseksi ja sielun johtamiseksi olivat. Sellainen ollen Jumalan hyvyys ja ihmisystävällisyys ihmisiä kohtaan, hetken hurmioiden ja riivaajien kuvitelmien ja petosten voittamina he eivät nostaneet katsettaan kohti totuutta, vaan itsensä pahuudella ja synneillä täyttivät, ettei heitä enää järjellisiksi katsottu, vaan järjettömiksi tavoiltaan heidät laskettiin.
[Tämä nyt on turhan kirjailemmista ja “Kreikkamaista”]
Kun ihmiset sitten olivat menettäneet järkensä, ja demoninen eksytys hämärtänyt joka paikan, saattaen varjoon ja piilottaen todellista Jumalaa koskevan tiedon, niin mitä Jumala sitten teki? Olisiko Hän ollut hiljaa ja antanut demonien eksyttää ihmisiä ja salata heiltä todellista Jumalaa koskevan tiedon? Siten kun ihmiset olivat tulleet järjettömiksi, ja näin demoninen eksytys oli joka paikan varjoten ja piilottanut todellista Jumalaa koskevan tiedon, mitä Jumala siis oli tekevä? Miten silloin olisi ollut alussa tarvetta antaa ihmisen syntyä Jumalan kuvan mukaan? Olisihan ihminen voinut syntyä järjettömäksi tai sitten olisi ollut järjellinen, eikä eläisi järjettömien eläinten elämää. Mitä tarvetta hänellä alussa olisi ollut saada käsitettä Jumalasta? Sillä jollei hän olisi sitä nyt arvollinen saamaan, ei olisi sitä pitänyt hänelle alussakaan antaa. Mitä hyötyä olisi tekijälle Jumalalle tai kunniaa Hänelle siitä, jos he pitäisivät toisia olentoja tekijöinään. Silloinhan Jumala olisi luonut heidät toisia varten, eikä itselleen.
[Alku vänkeröity kreikasta, tämän 13 kappaleen loppu taas enimmäkseen englannista, hiontaa tarvivat kummatkin]
[Lienee käännettävä vallitsevan käytönnön mukaan ilmaus : kat’ eikona – in the image. Miten siis?]
Lisäksi eihän kuningas, ihminenkään, anna alusmaitaan muiden käyttöön, eikä hylkää niitä muille, vaan muistuttaa niistä kirjeillä, antaa usein velvoitteita niistä ystävien välityksellä ja joskus itsekin tulee häpäisten heitä läsnäolollaan vain siksi, että he eivät palvelisi toisia, eikä hänen työnsä menisi hukkaan. Kuinka paljon vähemmän Jumala antaisi omien luotujensa eksyä ja palvella olemattomia? Erityisesti, koska virhe oli syynä tuhoon ja katoamiseen, ei olisi oikein, että nuo jotka Jumalan kuvasta olivat olleet osallisia, tulisi tuhota. Mitä siis oli Jumala tekevä? Tai mitä olisi tehtävä, muuta kuin kuvan mukaan jälleen uudistaa? Mutta miten tämä tapahtui muutoin kuin varsinaisen Jumalan kuvan, Pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen maailmaantulemisen (paragenomenis) kautta? Sillä ihmisten kautta tämä ei ollut mahdollista, sillä heidät oli luotu kuvan mukaan, saati enkeleitten kautta, sillä he eivät olleet edes kuvia. Siten Jumalan sana tuli itse, jotta voisi koska on Isän kuva, uudistaa jälleen ihmisen kuvan mukaiseksi/kaltaisksi? Se ei olisi voinut onnistua millään muulla tavalla, kuin sillä että kuolema ja turmelus täysin tuhotaan. Hän otti kuolevaisen ruumiin, jotta kuolema siinä siis täysin tuhottaisiin ja ihmiset uudistettaisiin jälleen kuvan mukaan. Tähän tarkoitukseen siis ei muu kelvannut kuin Isän Kuva.
Samalla tavoin kuin jos halutaan uudistaa ulkopuolisella roskalla liattu puulle maalattu muotokuva, on sen, jonka kuva se on, tultava paikalle, jotta kuva voitaisiin uudistaa samaan materiaaliin – eikä suinkaan hänen kuvastaan edes sitä materiaalia, jolle se on maalattu, heitetä pois, vaan muotokuva maalataan samalle materiaalille uudestaan. Samalla tavalla kaikkeinpyhin Isän Poika, ollen Isän kuva tuli meidän luoksemme etsimään sitä, joka on kadonnut, uudistaakseen ihmisen itsensä kaltaiseksi, syntien anteeksiantamisen kautta, kuten Hän itse evankeliumissa sanoo: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on” (Lk. 19:10). Siten hän sanoi Juutalaisille ”jos joku ei synny uudesti” (Joh 3:5), viitaten, ei naisesta syntymiseen, kuten he olettivat, vaan sielun uudestisyntymiseen ja uudestiluomiseen siinä, joka on kuvan mukainen. Mutta koska epäjumalten palvonnan hulluus ja jumalattomuus piti asuttua maailmaa otteessaan ja eikä tietoa Jumalasta ollut, niin kukapa olisi opettanut maailmalle Isästä? Joku voisi sanoa, että ihminen. Mutta eihän ihminen ollut kykenevä matkustamaan kaikkialle auringon alla tai luonnostaan voinut niin kauas juosta tahi voineet tulla vakuuttaviksi tässä tehtävässä tahi voineet demonien petoksia ja juonia vastaan voineet itsenään kestää. Sillä kun kerran kaikki olivat siinä määrin demonien pieksemiä ja sielultaan häiriintyneitä, miten olisi ollut mahdollista käännyttää ihmisen sielu ja ihmisen mieli, kun ne eivät olleet [enää] nähtävissä? Miten voisi uudesti opettaa sellaista, mitä ei näe? Ehkäpä joku voi sanoa, että luomakunta riittäisi. Mutta jos se olisi riittänyt, ei tällaisia pahuuksia olisi tapahtunut. Sillä vaikka luomakunta oli olemassa, ihmiset yhtäkaikki rypivät samassa Jumalaa koskevassa eksytyksessään. Ketäpä muuta taas tarvittiin, muuta kuin Jumalan Sanaa, joka myös kaikkea luomakunnassa liikuttaa ja näiden kautta tekee tunnetuksi Isän? Sillä Hän joka omalla kaitselmuksellaan ja kaiken kauniissa järjestyksessä pitäen opettaa meille Isästä, hänen oli tämä sama opetus uudistettava. Miten tämä oli tehtävä? Joku voisi sanoa, että ehkäpä samalla tavalla, näyttämällä luomakunnan kautta häntä koskevia asioita. Mutta tämä tie ei ollut enää varma. Ei lainkaan! Ihmiset olivat tämän laiminlyöneet ja eivät enää katselleet ylös vaan alas. Siten halutessaan oikealla tavalla auttaa ihmisiä, hän kulki itse ihmisenä, otten itselleen samanlaisen ruumiin kuin heillä ja näin auttamalla heitä alhaalta käsin – tarkoitan ruumiin tekojan kautta – jotta ne, jotka eivät halunneet tuntea häntä hänen kaitselmuksestaan ja maailmankaikkeuden hallinnastaan, voisivat tuntea Jumalan sanan ruumiissa ja Hänen kauttaan Isän.
Sillä aivan kuin hyvä opettajakin laskeutuu oppilasten tasolle, opettamaan yksinkertaisilla asioilla niitä, jotka eivät voi hyötyä edistyneemmistä asioista, samoin myös tekee Jumalan sana, kuten Paavali sanoo,“Sillä kun Jumalan viisaudesta, maailma ei viisauden avulla oppinut tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hulluuden kautta pelastaa ne, jotka uskovat.” (1. Kor. 1:21). Koska ihmiset käänsivät selkänsä Jumalalle, etsien ikäänkuin rotkoon uponneina, silmät alasluotuina Jumalaa luodusta ja aistein havaittavasta ja nostivat ihmisiä ja demoneita itselleen jumaliksi, niin sen vuoksi myös ihmisten rakastaja ja kaikkien yhteinen Vapahtaja otti itselleen ruumiin ja asui ihmisenä ihmisten keskellä ja veti ihmisesten aistit puoleensa, jotta ne, jotka ajattelevat Jumalan olevan aineellisissa asioissa, voisivat sen kautta mitä Herra ruumiinsa välityksellä teki, tulla tuntemaan totuuden ja siten tulla käsittämään Isän. Ihmisinä ja ihmisten tavoin ajatellen, mihin he katseensa loivatkin he huomasivat totuuden vetävän heitä puoleensa ja opettavansa joka suunnalta: jos luotu kiinnosti heitä, he näkivät sen tunnustavan Kristuksen Herraksi. Tai jos heidän mielensä olivat taipuvaisia suuntautumaan ihmisiin, pitäen heitä jumalina, kun he vertaisivat Vapahtajan tekoja heidän tekoihinsa, näytti ihmisten joukossa ainoastaan Vapahtaja olevan Jumalan Poika, sillä heidän keskuudessan ei ollut Jumalan Sanan tekojen vertaisia.